Rakveresilhuetti-normal.jpg

Rakveren kaupungissa sain ymmärtää ja eläytyä yhteen merkittävään maailmanmyllerrysten heittelemään ihmiskohtaloon kokijan itsensä kertomana: lämmin ja koskettava tositarina kaikessa julmuudessaan, mutta samalla henkilönsä elämänvoimaisessa ihmisuskossa niin syleilevän aurinkoinen ja inhimillinen.

Marey 1.jpg

Maret Teravin (o.s. Pedriks) kodissa pieni lahtelaisryhmämme sai vierailla, nauttia sydämellisestä vastaanotosta, vieraanvaraisesta tarjoilusta ja ennen muuta kuulla monet kokeneen Viron Siimustista Neuvostoliiton Siperian aroille Stalinin karkottaman kulakkiperheen nuoren opiskelijatyttösen elämäntarinan. Tämän elämäntarinan voisin kertoa kaikille vastaantulijoille, ystäville, vihamiehille ja tuntemattomille meille toistemme kanssa eläville elämänmatkalaisille opiksemme ja lohduksemme sekä Maretille ylistykseksi. Tässä artikkelissa tarjoilen kuitenkin vain pieniä palasia parituntisen ikimuistettavan tapaamisemme rikkaasta sisällöstä ja kysymyksiimme saamistamme vastauksista. 

Vuonna 1948 Maret oli 18-vuotias, kun maaliskuun 25. päivänä moniin oviin Viron maaperällä kolkutettiin. Maret oli kyläneuvoston kokouksessa, josta hänet vietiin suoraan kunnantalolle. Seuraavana aamuna tuotiin huoneeseen lisää väkeä. Neuvostoviranomainen vei Stalinin käskystä heidät suoraan asemalle. Näin alkoi ohuehkossa takissa Maretin matka eläinkuljetusvaunussa, hiililaatikon päällä istuen, kohti Siperiaa. Matka kesti kaksi viikkoa, ainoana matkavarusteena paikallisen virolaisen papin lähtiessä antama leipä sekä vanupeitto.

Maret9-normal.jpg

Junamatka päättyi Novosibirskin alueen Barabinskiin. Tästä matka jatkui vielä härkävankkureilla kaksi päivää kohti Krupskajan kolhoosia. Jo seuraavana päivänä ihmiset laitettiin rankkaan työhön. Maretin työ oli muiden naisten ja lasten tapaan viljan jauhaminen käsin painavilla käsikivillä koko pitkän päivän. Hentorakenteinen Maret ei täyttänyt työn normeja, osoittautui siten kehnoksi työntekijäksi ja sai sääntöjen mukaiset rangaistukset - raipaniskunsa. Hän pakeni metsään ja vietti koko seuraavan kesän sen suojissa järven kalat ja metsän marjat ravintonaan.

Maret8-normal.jpg

Arolla ei kasvanut puita. Kaikki talot rakennettiin savesta. Sateella ne likosivat hajalle ja ne piti taas rakentaa kuivana aikana uudestaan. Yksi muistettavin seuralainen oli heti alussa torakka. Torakkalaumat valtasivat pian nämä savesta kyhätyt asumukset ja hallitsivat ihmisen arkea julman tehokkaasti. Pakkanen ja routa tekivät omat kehyksensä askeettiseen ihmiselämään.

Maret ja Helgo.jpg

Työ ja työpaikat muuttuivat. Parasta oli aika Petrovski 275 -sovhoosissa, jossa Maret vuonna 1951 kohtasi samoin kulakkiperheestä lähtöisin olleen, myös Siperiaan karkotetun Helgo Teravin. Maret ja Helgo rakastuivat ja avioituivat vuonna 1955. ”Kiitos Stalinille sain itselleni vaimon”, Helgo on sanonut. Stalin kuoli 1953 ja tahtominen takaisin Viroon oli suuri. Pariskunta odotti lasta, paluu toteutui 1958 elokuussa ja syyskuussa syntyi poika Tarmo.

Maret6-normal.jpg

Tänään 84 vuoden ikäinen Maret elää vapaassa Virossa, juuri kunnostetussa kerrostalon viihtyisän nykyaikaisessa asunnossa seesteistä elämäniltaansa, muistojensa, ystäviensä, lastensa ja lastenlapsiensa kohtaamisten elämänhehkussa, ikänsä ja olosuhteittensa muovailemana hyväntuulisena myönteisenä ihmisenä, realistina.

 

Kulakit oli Stalinin nimitys varakkaista maanviljelijöistä.