Tove.jpg

 

Ensi kertaa meillä Suomessa on elokuva, jossa kansainvälinen 1900-luvun taiteilijamaailma näytetään toimivan iloisine taiteilijoineen, juhlineen, väkijuomineen ja tansseineen täydellisesti, todellisesti ja niin valloittavasti, että suomalainen uskaltaa sodanjälkeisiä aikoja jo pitää - ei muusta eurooppalaisesta kulttuurimaailmasta eristettynä vaan - täysin liekein elävänä maailmanluokan taiteilijaelämänä.

 

Korrektius ja tarkoitushakuisuus estää puhua asioista suoraan, kertoa taiteilijaelämän suurta, viinahöyryistä, rakastumisten ja pettymysten tuntuista, usein henkilökohtaisen ongelmallista inhimillisyyttä, normeista poikkeamista, tosiasioista niin kuin ne ovat ja olivat Tove Janssonin elämässä,. Näin jälkikäteen, vasta kuolemansa jälkeen suuret taiteilija-ajattelijat meillä on valaistu omaperäisyyksistään, normipoikkeuksistaan rehellisesti ja avoimesti. Tähän saakka markkina-kaupallisuuden vuoksi heidät on silattu ja glanssattu julkisuuteen milloin miksikin - Tovekin lähinnä normitaiteellisen perheen poikkeukseksi ja miltei kokonaan rajattu vain maailmanlaajuisten muumitarinoiden sepittäjäksi.

Tosin jo Ateneumin näyttelyssä 2014 hänestä uskallettiin puhua Tovena, taiteilijana rakkauksineen, pettymyksineen ja suurenmoisine taidemaalarilahjoineen.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/07/taidetta-koko-elama

 

Tove-elokuva on täydellisyydessään Eeva Putron käsikirjoituksen ihmistuntemuksen herkkyydessä, elämänmakuisuudessa, huumorissa ja Zaida Bergrothin ohjauksen nautittavassa kokonaisymmärryksessä sekä elokuvallisena näyttelijätyönä hieno, kansainvälisesti komea työ. Voi olla, ettei aito suomenkielinen taide ihan tähän aina pysty. Tove Janssonin kohdalla on kysymyksessä poikkeushenkilö, suomenruotsalainen, täydellinen harvinaisuus taiteilijaksi - naisnero. Tove on tähän asti hienohelmaisten filttien ja shaalien alla piiloissa pidetty, lasten satutätinä ja heille piirtäjäihanuutena markkinoituna suloisuutena. On Tove sitäkin. Muumeilla hän on elämänsä sivussa maailman valloittanut ja niillä edelleen valloittaa.

 

Mutta on uutta, että Toven yksityiselämä on sittenkin sille tärkeimmälle - rakkaudelle ja rakastumisille - antanut elämään ihan pääsisällön, sen pohjalta elää, käytäntö rohkeasti järjestellä ja kuin vain siinä sivussa tehdä kuvataitelijatyönsä.

 

Tove%203.jpg

  Tove ja Atos Alma Pöysti ja Shanti Roney       Kuva Sami Kuokkanen / HELSINKI-filmi

 

Toven suhde työläiskansanedustaja, ahvenanmaalaismies Atos Wirtaseen on aivan riistämättömän kauniisti ja rehellisesti elokuvassa ymmärretty ja tulkittu. Näyttelijätyöstä Shanti Roneyn hienovireinen Atos Wirtanen piirtyy ajatuksiini hienoimpia teatteri-ikuistuksia ikinä näkemieni elokuvien naiseen rakastuneista miehistä. Tuskinpa meillä suomalaisista miesnäyttelijöistä olisi sellaista herkkyyttä, pienieleistä, sympaattista persoonaa voinut tähän tehtävään ajatella kuin nyt löydetty ruotsalainen Roney. Hän tuo harvinaista miehen aitoa, laskelmoimatonta, toverillista rakkautta, ystävyyttä maailmaan ja kohdistaa sen naiseen, Toveen. Tämä teema, naisen ja miehen yhteisten lyhyiden, varastettujen hetkien tenho ja voima on elokuvan hienoimpia, vaikuttavimpia ja herkimpiä, yleismaailmallisimpia totuuksia. Siihen liittyy myös käytännön työtoveruutta. Wirtanen on tehnyt paljon lehtien toimitustyötä, toiminut myös eri lehtien päätoimittajana. Näissä yhteyksissä hän pyytää Tovea - nähtyään Toven ateljeessa tämän muumipiirroksia - tekemään sarjakuvan lehteensä. Niin tapahtuukin. Atos on yksi alkupiste Muumien olemassaoloon. Elokuvassa selviää äärimmäisen lämmöntunteella, että Nuuskamuikkusen ominaisuudet ja henkevyyden Tove on ikuistanut juuri Atoksesta tarinoihinsa. Tove esittää Atokselle kosinnan. Atos juuri eronneena suostuu. Rakkaussude jää pian taka-alalle, sillä Toven vapaudenkaipuu ja kiinnostus syvempään kiintymykseen syrjäyttää ajatukset muualle.

 

 

Toinen rakkausteema paljastaa aikakausien kellokkaiden vaikuttavuuden maamme taide-elämään, kuten maankuulun Helsingin kaupunginjohtajan Erik von Frenckellin perheen ihmelapsen, teatterielämään orientoituneen Vivica Bandlerin osan Toven elämässä. Bandlerin monessa elämäkertateoksessa vain vienosti sivuttu ja vihjailtu sensuaalisuus on nyt elokuvassa kuvattu paljon todellisemmin. Vivican äärettömän helpot mahdollisuudet tehdä teatteria minkään rajoittamatta vaikka suoraan Svenska Teaternin lavalle isänsä kaikki ovet avaavan aseman avulla, saa myös Muumit teatterilavalle. Mutta Vivican lukuisat seksuaalisuhteet teatterityönsä ohessa, hän ja hänen häikäilemätön valtansa alistaa nautintosuhteensa persoonat, kuten Toven, viestivät miltei sairaasta seksuaalipotentiaalista. Hän ei juurikaan välitä ihmisestä vaan nautinnoista. Tällaiseen julmuriin, toisen hyväksikäyttäjään rakastuu Tove. Useat vuodet hän saa elää pelkässä toiveessa kohdata edes hetkeksi, useimmin salaa, Vivican ja hänen sylinsä.

 

Tove%205.jpg

Tove ja Vivica -  Alma Pöysti ja Krista Kosonen            Kuva Sami Kuokkanen / HELSINKI-filmi

 

Krista Kosonen näyttelee Vivican uljaana, lähes luoksepääsemättömän kauneuden ja aistillisuuden jumalattarena. Komeasti näytteleekin, vaikkapa jakson Pariisissa aivan kansainvälisen taitelijaelämän herkullisissa synnillisissä, kabareeatmosfääreissä  taloudellisen riippumattomuutensa alistavuutta Tovea hyväksikäyttäen himonsa ahneissa, loputtomissa, jatkuvasti paria vaihtavissa pyörteissä. Juuri Pariisissa Tove ymmärtää tämän Vivican itsekkään rakkauden tavoittamattomuuden ja hylkää tulevan ranskalaisyön nautinnot.

 

Kaiken yllä olevan ja paljon paljon muuta taiteilijaelämästä, taiteilijakutsumuksesta, rahan turhuudesta Tove-elokuva välittää meille koskettavasti, luonnonlapsisesti, sympaattisesti, elämänjanoisesti, ahdistuneesti ja sitten elämän korkeille tunteenhuipuille meidät täysin vapautuneena ihanana ihmisen etuoikeutena esimerkillään johdattaen. Alma Pöysti Tovena on suurenmoinen näyttelijätär rakkauksien, pettymysten, elämänilojen, juhlimisen ja elämän valloittavan riemullisuuden kaikilla skaaloilla ja potensseilla. Pöysti on niin hauska, lohduton, elämänläheinen, rakkaudennälkäinen ja tosi, että häntä ihailee elokuvannäkijä lopun elämänsä.

 

Elokuva kertoo kauniisti Tovella olleen siis vain kaksi elämänsä rakkautta Atos ja Vivica ja tämä elokuva  päättyy vaiheeseen, jossa Tove ystävystyy Tuulikki Pietilän kanssa. 

 

https://www.kinoiiris.com/