Suomalaiset%20historiapiv%C3%B6t.jpg

 

Lahdessa on yksi vuosittainen tapahtuma, joka poikkeaa kaikesta lahtelaiskulttuurista edukseen. Siellä ei jaeta ilmaisia muoviämpäreitä tai kahveja, ei alennuskuponkeja, ei anneta turhia verojen ja maksujen alentamislupauksia, ei hiihtokisojen pääsylippualennuksia, ei luvata kaupungin kaavaratkaisuissa ottaa huomioon kaupunkilaisten toivomuksia eikä anneta turhia poliittisia lupauksia uudistuksista ja niiden tuomista hyvinvointiyhteiskunnan parantamisautuuksista.

Se on Suomalaiset Historiapäivät, joita nyt parhaillaan vietettiin 18. kertaa monipuolisen kaksipäiväisen ohjelman täydeltä Sibeliustalossa ja vielä maksuttomina - kaiken kansan päästä sivistyksestä nauttimaan. 

 

Ryysiranta%20D.jpg

 

Ohjelmakaan ei ollut hullumpi. Suomen merkittävimpiä kirjailijoita, älyköitä, yhteiskuntavaikuttajia, valtiokoneistomme vastaavia poliitikkoja ja populistijulkimoita vilisee Sibeliustalo täynnä: heidät on saatu paikalle kaiken kansan eteen kuultavaksi ja puhutettavaksi ajatuksistaan ja teoistaan. Avajaistilaisuudessa talon Puusepänsali pullisteli kansaa 450 istuintilansa täydeltä, osan seuraajista tyytyessä seisoen asioita kuuntelemaan. Kuulijakunnan keski-iäksi arvioimme vierustoverini kanssa tasan 62 vuotta.

http://www.suomalaisethistoriapaivat.fi/ohjelma

 

Virkkunen%20Janne.jpg

 

Tilaisuuden avasi päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtaja HS/ex-päätoimittaja Janne Virkkunen. Myös hän oli otettu jälleen päivien suosiosta ja siitä, että todella merkittävien suomalaisasiantuntijoiden kanssa voidaan keskustella näin Suomen valtion satavuotisjuhlavuonna aiheesta Ryysyrannasta hyvinvointivaltioon. Puheenvuorossaan hän lyhyesti rinnasti ajan historiallisuudesta Suomen ja toisen pienen valtion Kyproksen itsenäisyysongelmia sekä Venäjän valtion virkamiesten Vantaalla pitämässä kokouksessa hiljattain kokemiaan läsnäolijatunnelmiaan.

 

Historiapäivät avasi virallisesti ensimmäinen suomalainen naispresidenttimme Tarja Halonen. Hänen avajaispuheensa oli sympaattista pohdintaa Suomen valtion perustamisesta alkaen näihin todellisiin hyvinvoinnin aikoihin päätyen.

 

Ryysyrannasta%20a.jpg

 

Tässä muutama ajatuskoppi hänen lennokkaasta esityksestään:

 

Aluksi hän jossitteli, miten Suomi melkein olisi jo syntynyt muutama vuotta ennen vuotta 1918, jos 1900-luvun alkuvuosien yhteiskuntamme järjestynyt koneisto olisi pystynyt ymmärrykseen hoitaa räikeimmät ongelmansa, torpparijärjestelmän ja kaupunkiköyhälistön kurjuuden, ajoissa järjestykseen.

Halonen totesi kahtiajakautuneen yhteiskuntamme kehityksen vaiheet nopeasti luonnehtien, selkein taulukoin yhteistyössä puolisonsa asiantuntija-avustuksella laadittuina, yleisölle Suomen kehittymisen heijastaen.

Sodat ovat ratkaisseet maailmanvaltioiden, pienen Suomen valtionkin olemassaolon. Sodan sukupolven edustajana puhuja on nähnyt ja kokenut Suomen raskaat vuodet sekä suuret edistysharppaukset. Historiaa tutkitaan usein sotien ja yksilöiden kautta. Mutta jos kansakunnasta on kyse, niin kaikki me historiankulun joudumme yhdessä elämään.

Yhteiskunnallisten asioiden kohdalla Suomi oli vielä sodan jälkeen 1950-luvulla puolivuosisataa jäljessä naapurimaasta Ruotsista ja sen hyvinvoinnista. Ruotsin hyvinvoinnin ihailu työmahdollisuuksineen imi kymmenettuhannet suomalaiset muuttamaan pitkin 1960-lukua sinne. Tänäänkin Ruotsissa elää 400000 suomalaistaustaista maahanmuuttajaa. Miten tulevat sukupolvet vastaavat elämäntarinoillaan tämän päivän työttöminä pitkin Eurooppaa muuttaneina kysymyksiin kansalaisten hyvinvoinnin ja maailmantilan menneisyydestä, hän retorisesti kysyi.

 

Ryysyranta%20B.jpg

 

Erityisen kunnioituksen Halonen antoi suomalaiselle, tasa-arvoisen sopimusyhteiskunnan kehitykselle, joka jo 1866 alkaneen kansakoulun jälkeen aluksi oli kovin staattinen, mutta sitten ripeästi ylsi porras portaalta merkittävään yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen.

Satavuotias Suomi sai Tarja Haloselta päivien aiheen loistavasti kiteytetyn, kattavan pikapohdinnan. Maailmanhistorian aikakausien kannalta hän asetti iältään vielä nuoren Suomi-valtion merkityksen kuulemallaan vertauksella omaan kategoriaansa: Kun kiinalaisilta oli kysytty mielipidettä Ranskan vallankumouksen merkityksestä koko maailmanhistorian kulkuun, he vastasivat -  emme tiedä vielä, siitähän on kulunut vasta niin vähän aikaa.

Lopuksi presidentti Halonen muisti myös päätehtävänsä - ja julisti päivät avatuiksi.

 

 

 

Hentil%C3%A4t.jpg

Seppo ja Marjaliisa Hentilä

 

Historiapäivien ohjelmasta seurasin vielä perinteisen Historian Ystäväin Liiton asiantuntijaraadin vuotuiset neljän historiateoksen kunniakirjojen luovutukset.

Raati antoi varsinaisen Vuoden historiateos palkintotunnustuksen vuoden 2016 julkaistuista historiateoksista

Marjaliisa ja Seppo Hentilän teokselle

 

Saksalainen Suomi 1918

 

Saksalainen%20suomi%201918.jpg

Teos on uudenlainen kuvaus saksalaisen divisioonan maihinnoususta Suomeen ja sen ratkaisevasta vaikutuksesta Suomen kansalaissodan kulkuun ja tulokseen. Suomen historiankirjat mainitsevat asiasta tuloksena useimmin vain ns.saksalaisen prinssin, josta oltiin tuolloin leipomassa Suomen kuningasta.

Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi, historian palkintoteoksena kirja on tarpeellinen uudenlainen tilitys silloisesta maailmansodan melskeestä ja Suomen itsenäistymisen kohtalonkuukausista toukokuusta joulukuuhun 1918.

 

 

Heikki%20Hakala.jpg

Seurasin lopuksi reilun tunnin päivän viimeisenä ohjelmana paneelikeskustelua kolmen kirjailijan - Jörn Donnerin, Kaari Utrion ja Jari Tervon - noiden kansakuntamme persoonallisuuksien mielenkiintoisten alustustensa jälkeen siirtyessä panelisteiksi ja ESS/ex-päätoimittaja Heikki Hakalan johtamaan keskustelua ja yleisöpuheenvuoroja. Odotin kiihkeää, väittelevää, riitelevää ja raatelevaa, ilkeästi hauskaa, kuumatunnelmaista keskustelutunnelmaa kerrankin Lahdessa syntyvän.

 

Ryysyrantakexuxtdlu.jpg

Niin odotti yleisökin, jonka seisomapaikat täydessä salissa olivat päivien avajaisiin verrattuna vähintään tuplautuneet suuren salin seinävierustat ja oviaukot täyttäen.

 

Vesiperä kuitenkin tuli.

Kaari Utrio oli kalkkeutunut keskiajan kymmenientuhansien kirjoittamiensa sivujen ja menestyneiden uusintapainosten lumoon, vaikka kertoi jo aloittaneensa muun aikakauden kuvauksen.

Jörn Donner edelleenkin viisas, filosofi ja ennustaja, mutta kovin hidas kommenteissaan ja ajatuskuvioissaan - kunniakas i häntä ylistäköön.

Jari Tervo taas kuin TV-hupiohjelmien ykkös stand up -koomikko - terävä, nokkelan älykäs vitsiniekka, hauska kuin mikä.

Tervon ote jättää kuitenkin ajatuksen siitä, että hän tahallisesti yleisöä kosien vitsailee, tarjoaa vakavatkin asiat vitseinä. Lopulta tällaisesta kansannaurattajasta jää melkoisen tyhjä olo ja uskottavuus puuttuu.

 

Mitään kunnon keskustelua ei pystynyt myöskään Heikki Hakala johdattelemaan, sillä hän oli tavallaan pysähtynyt omaan lehtimiesaikakauteensa, fiksautunut vapaamuurariuden kohteliaisuuksiin, termeihin ja muotoihin. Hakalan yritykset aloittaa uusi teema typertyivät kysymysten alkeellisuuteen:

Kysymys: Minkä arvon annatte myyteille. Vastaus: Me pidämme niistä.

Ehkä puheenjohtajaksi olisi tarvittu panelistien kirjallisen tuotannon paremmin tunteva, fiktiokirjallisuudesta ja sen kirjoittamisesta tietävä henkilö.

 

Muutama tähdenlennon nopea valoleimahdus keskustelussa tuikahti:

Kysymykseen vaikuttaako kirjallisuus maailman ja Suomen historiaan Jörn Donner vastasi, ettei se mitään vaikuta. Vaikuttamiseen ei päästä lukemalla, vaan mukana olemalla, tekemällä. Donner esitti myös esimerkin siitä, miten vaikuttavista dokumenteista ei osata kirjoittaa niin kuin ne ovat tapahtuneet: kaikki holokaustista kirjoitetut teokset ovat hänen mielestään kuvauksissaan paljon todellisuutta miedompia.

 

Jari Tervo taas koki ymmärtäneensä suomalaistenkin harrastavan lukemista, mutta jos valittavana on kirja, uutuuskin tai vaihtoehtona kissavideot TV:ssä, niin kirja ihan varmasti saa jäädä.

Vaikutus historian kulkuun ja valtioiden hallintoon sai Tervon vielä tuomaan maailmanvaltiaiden roolit keskustelun areenalle. Hänestä Putin ja Trump ovat Romeo ja Julia, kihlapari, joka on juuri syöksymässä kansoineen itsemurhaan Shakespearen tarinan henkeen.

Kun maailman suurimmassa demokratian malliesimerkkilinnakkeessa USA:n valtiossa uusi presidentti säätää ensitöikseen kidutuksen lailliseksi, lopettaa median ja ihmisten sanan- ja mielipiteenvapauden, häätää rodun perusteella maasta kansalaisia määritellen heidät rosvoiksi ja rakentaa valtiolleen korkeat fyysiset suojamuurit naapuriensa rajoille, voidaan puhua demokratian, veljeyden, vapauden ja tasa-arvon, valtioiden, täydellisestä kuolemasta maapallolla.