Lahen uutisia 15.10.2023

Lahden Nummisuutarit suurenmoista nykyteatteria

Esko, Kreeta ja Jaakko

Kun Nummisuutarin Esko astuu keskelle yhtä Suomen mittavimmista teatterilavoista, on heti selvää, että tämä Lahden kaupunginteatterin Esko elää tässä päivässä, tänään täällä, täynnä unelmaa, nuoruuden puhkeamisen mieleniloa, ihanan polttavan onnen ja riemun tunteen meille heti olotilaksi tartuttaen.

Oikean Nummisuutarin valoläiskä tavoittaa katsomon pimeydestä, Suuren salin toisesta rivistä, tanssiaskelten keveydellä askeltavan pilvenhattaran kevyesti katsomorivien yli harppailevan olemuksen - spottiläiskän seuratessa Eskoamme. Hänen naurusuin maistellessa sieluntäyteistä  itseytensä olemusta, pian herkutellessa naimisen ennenkokemattomasta onnentunteesta, puhjeten oikein pariin värssyyn kirkkoväeltä muistiin korvan taakse panemistaan riimeistä, ne omasävelteisesti itselleen laulaa hoilaten hän heti kohta loikkaa gasellisen ketterästi kotimaiseman tärkeälle, isän, ammattikuuluisan Suutarin työhuoneen korkealle katolle ja sieltä nuo koko ihmiskunnan suurimmat onnen tunteet itselleen ja meille - koko maailmalle julki julistaa.

 Topias, Mikko Vilkastus ja Esko                                                                                                                             Kuva Tommi Mattila

Ja penteleellisen tuore kujeilija ja yhtä aikaa tosi tuo pojankloppi heti on, menemme oitis hänen nuoruuden täyteytensä iloisuuden, hoksaavaisuuden, impulssisuuden raikkaisiin nahkoihinsa maailmaa ihmettelemään, sen ihanuuksia haaveilemaan ja sen elämänseikkailullista tenhoa, naisen kaipuun oudon kummallisesti munaskuja kutittavia, täysin tuntemattomia kuin pyhyyden täyttämiä ajatuksia ja kuvitelmia nuuskimaan riemukkaan innostuksen täyshuuman hyrskeissä. Ei mikään naftaliininen vähän pölhö maalaismoukka jostakin kylän perukoilta, vaan oikean taitavan kunniallisen nahkasuutarin poika, jolle ensimmäinen lähtö kotoa tänään on kova, jännittävä paikka, vaikka karskiksi yrittäisi itsensä kotiväelle vitsein ja nauruin todistaa.

 

Nummisuutarien perhe: Isä Topias, pojat Iivari ja Esko sekä äiti Martta                                                                        Kuva Tommi Mattila

Kovin pieni on kodin läheltä aukeava vapaudenääri, suomalainen nuoruuden hehku sitäkin avarampi ja auvoisempi, seikkailullisesti taatusti tuntematon, salaperäisen koukuttava - kaikki hurmaavaa, elämänonnea, vapautta ja varmaa toiveiden tulevaisuusodotusten täyttymystä täynnä. Semmoisen Eskon kanssa saamme Tuomas Korkia-Ahon nahoissa yhdessä, pienen suutarinverstaan katolta alkaen ensin kokea, pitkän kosimismatkan nauttia ja taatusti hiussuortuvasta varpaisiin saakka Lahden Nummisuutareissa eläytyä. 

 

Nummisuutarimme ohjaajan Samuli Reunasen ajattelema teatteri tuo raikasta teatterifantasiaa, ihmisen makuista henkilögalleriaa sekä aivan häikäisevästi toimivaa ja tulkittua monenlaista uutta teatterilajia, kokeilua ja toteutusta täydelliseksi, unohtumattomaksi nautinnoksemme - kuin rinnasteiseksi mahdollisuudeksi edes mielikuvituksessamme elää toisenlaista elämää.

- Täksi rinnasteisuuden esimerkiksi alun harvinainen yksilön loistava riemukkuus ja häitten, koko tarinan ihmissuhteitten huima vertauksellisuus - pieni Esko vastassa satakertaisesti suurennettu kuvallinen kilpakosija ja morsian, häävieraat samoin suurina keskustelemassa, elämän suurista kysymyksistä pieneksi pikku-ukoksi näyttämökuvassa jääneen Eskon kanssa. Toimivaa, taitavaa teatteriuutuutta, ihailtavaa ja onnistunutta visuaalisuuden selfie-kuvauksen toimivuutta ja nerokkuutta kaikki - alustusta itsemme tutkiskeluun.

- Ohjaaja luo esityksen ihmisläheisen sympaattiseksi karsimalla sen henkilöistä kaiken kansallisen perinteen ja pölyttyneen ilmaisun tavanomaisen epookin, kaivelemalla Kiven tekstin sisuksista ja näyttelijästä aidon tunteen ja riemun, tämän päivän sykkeen selkeinä ja yksiselitteisinä luonteina ja persoonallisina olioina. Vain Aleksis Kiven kieli ja sanapoljento, sanankäytön suuhun sopiva puhujan käyttötaito ovat sitä ajatonta ikiherkkua, joka ei lopu, väsy eikä tunnu sekään vanhentuneelta, vaan entistäkin ilmaisuvoimaisemmalta, tuoreemmalta ja tosi suomalaiselta tässä tulkinnassa.

- Ehkäpä varmimmin, kansantajuisimmin, moderneimmin ja hauskimmin tähän päivään takuulla hupsahdamme, kun Lukkari  (Annukka Blomberg) naimakirjoja kirjoittaessaan tekee sen varmanpäälle tatuointilaittein Eskon paljaisiin takamuksiin, samoin isä Topias allekirjoituksin paljaalle pojan pyllylle sinetöiden kaikki asiaan kuuluvat viralliset asiakirjat tatuointilaitetta ylpeänä käyttäen.

- Tultaessa tuttuun kohtaukseen Jaakon ja Kreetan häihin Karrin häätalon palmuiset tekokoristepuut tunnelmallisesti viestivät mahtitalon äveryydestä. Eskon kanssa sanaharkat ja tappelut hoitavat pääosin sovinnollisuutta korrektisti näyttelevä sulhanen Jaakko (Miikka Wallin) ja nykyajan räksyttävä, puheliaaksi hääpelimanniksi asennoitunut sanavalmis Teemu (Jori Halttunen). Myttyyn menneiden häiden pettymyksestä ja suuttumuksesta seuraa Eskon silmitön hävitysraivo, jossa hääkansa pakenee ja häätalossa tuhoutuvat pitopöydät, huonekalut, jopa pianokin maan tasalle.

- 0hjauksen supistettua kohtausten henkilömäärää ja järjestystä, maistellaan lähimenneitä aikojakin. Alun Aleksis Kiven agraariaikakauden perinteisestä asetelmasta - vanhemmat ja lapsi, jo ennalta sovittu jälkeläisten tulevaisuus - harpotaan jopa tunnelmiin lähiaikojemme 1970-luvulle matkakrouvin interiöörin Leningrad cowboyn hius- ja jalkinenäyissä, iskelmäiseen humpparytmiseen paritanssiseen kapakkaan. Siinä samassa jo dj aikakausien alun levyjäTeemun soitellessa ja Nikon (Tapani Kalliomäki) sekä viinahöyryisen Täti Sakerin (Lumikki Väinämö) rytmitajuisin laulusooloin tavoitellessa humppamusiikein karaokeaikakautta ja veli Iivarin (Tomi Enbuska) räppäysmusiikkia hauraasti ja arasti yrittäessä.

 

Ohjaajan ja lavastajan, säveltäjänkin huippuideana on tarinan ryyteinä maistella koko ajan näitä menneitten vuosien mielialoja ja tunteita, niitä tähän päivään siirrellen ja taitavasti omiin muistikuviimme heijastellen. Lavastajan visuaaliset huiput - kuten tiheätunnelmaisen hienon metsän laskeutuminen taivaista, samoin krouvihuoneen ilmestyminen estradille ja molempien muutamassa sekunnissa häipyminen taikuudella - ovat lavastustekniikan harvoin Lahdessa nähtyä taituruutta. Puhumattakaan Eskon humalatilassaan kokemasta noususta lähes kymmenen metrin korkuiseen mäntyyn ja sieltä filosofoimaan humalastaan oppineena - mykistävää näyttämöilmaisun ja tekniikan yhteistyötä. Tunnelmalliset valot ja äänet variaatioissaan ovat niin kohdallaan, että selkärangoissamme tuntuu. Ajatusmaailmamme pintaliidon toimiessa ihastuneina, sielumme syvyystuska paisuu näillä taitavasti mietityillä teatterikeinoilla koskettavaksi.

Laulamisen meininki ja esityksen sävellyskuosi ihastuttavat niin ihanan herkän ja tuoreen alun yksinlaulelmissa kuin puolimatkan krouvin kapakkaisten humppavuosikymmenten sävellyksillään ja esitystulkinnoillaan iskelmätuokion uutuushengen luomisessa, muuntuupa viimein räppiä tavoittelevaksi musisoinniksi koko kapakkaorkesteri. Entä koko esityksen taiteilijakunnan tämän tästä tuosta vain tanssin pyörteisiin tempautuminen lähes huomaamattomin koreografin tanssahtelukuvioin, kivoin tipuaskelin pistelevästi hakkaavissa ääni- ja liiketehosteissa. Vain torvisoiton taatusti kuuluva Muusikon pauhaava fanfaarinen kaunis äänivoima tai väiin sen melodinen romanttinen sävykkyys leijuvat häähuuman yllä väkevinä, epistolamaisina säikeinä häämatkakertomuksemme raikkaissa mielikuvituksellisissa kohtausten toteutuksissa, meidät myös usein maanpäälle huumastaan pudottaen.

Näytelmän rooleissa välittyvät Tomi Enbuskan Iivari-veljen työtä vieroksuva, juoppohauskuuden sympaattinen, sisähymyinen inhimillisyys, Topias-isän Mikko Jurkan toimille ja isän haaveille kypsä tunteikas, lapsenmielisen toiveikas poikansa myötäiloa tunteva luontevuus, Martta- äidin Laura Huhtamaan kylmän luiseva, ainoa talon työteliäisyyttä herkeämättä ylläpitävä äitihahmo ja Liisa Vuoren Mikko Vilkastus tavallisena mutta taitavana, juonikkaana suojattinsa pettävänä luottokaverina.  Nenna Tyni luonnostelee kasvattityttö Kreetan ja morsian Jaanan rooliluomukset ymmärrettäviksi. Kyllähän toisaalta Jori Halttunen antaa myös Antreksensa mennä ajan ikonipylväänä perisuomalaisesta luottomiehestä, hääsoittajan jäykkää, itseriittoista hahmoa näytellen. Tai Tapani Kalliomäen koemme Karrina väkevän vahvana ja määrätietoisena maatalon isäntänä antavan tekstille myös voimaa vielä vanhoihin koettuihin realiteetteihin uskovalle katsojalle yhteiskunnan ylläpitämiseksi sovussa ja koossa. Saman näyttelijän taito huijaavan Nikon osan tulkinnassa on jo näyttelijätaiteen laatuisaa taipuisuutta osaavimmillaan.

 

Lahden Nummisuutarit on taatusti arvaamatonta, hauskaa ja yllätyksellistä tämän päivän komediaa hurjassa vauhdissa ja tarinan liikuttavassa, riepottelevassa yllätyksellisyydessä sekä sydämellistä kotoväen toiveikkuuksia, neuvoja ja ohjeita lapseltaan suuria odottavassa lempeydessä. Kotimökin katolta Esko näkee koko maailman ihanuuden, sieltä näköalapaikalta aukeaa uusi maailmanvalloitus tälle pojalle.  

Koskettavan naiivia ja vilpitöntä ihmistä käy sääliksi jo etukäteen tänä julmana, lohduttomana sotien ja petosten, suomalaisen hyvinvoinnin alasajon aikakautena. Miten me toisinaan niin omahyväiset katsojat pystyisimme maailmaamme puhtaasta poikapulmusesta aidosti välittämään eikä vain eräänlaisena poikkeuksena hänen ilmestymistään julkiseen tilaan noteerata.

Samuli Reunasen sovituksen ja ohjauksen avaran avoin, juonikoukeroiltaan yllättävän jännittävä, arvaamaton, kaikkialle nykyisyyteen pursuva nuoruuden räjähdysmäisen kiihkeä ja elämänvoimainen Aleksis Kiven vuonna 1875 ensi-esitetty Nummisuutarit -näytelmä, on kiinteydeltään sekä tämän päivän rinnastettavuudellaan tärkeä, osaava, hauska, uutuusdetaljeiltaan ja roolitöiltään fantastisen suurenmoista nykyteatteria. 

 

Kuva skannaus  ohjelmalehdestä

ROOLEISSA

Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Tapani Kalliomäki, Tuomas Korkia-Aho, Aarre Reijula, Nenna Tyni, Liisa Vuori, Lumikki Väinämö ja Miikka Wallin

MUUSIKKO

Martti Peippo

Ensi-ilta 12.10.2023 Lahden kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/nummisuutarit/

 

Kouluopetus

Vuonna 2007 Lahden Kristillistä koulua perustettaessa sen silloinen rehtori kertoi medialle: "Koulu on tarkoitettu kaikille. Vain erityisopetusta tarvitsevan lapsen hyväksyminen joudutaan ratkaisemaan erikseen. Kristillisestä koulusta lapset saavat eväitä reppuunsa ja he voivat olla valona ja suolana muiden joukossa." Tämä kristillisyyden farisealainen käsitys olla parempi ihminen muiden joukossa on vähintään vastenmielinen. Nykyinen koulun  rehtori on käynyt 8-luokkalaisten kanssa katsomassa Lahden kaupunginteatterin Nummisuutarit ja ottanut esityksestä herneen nenäänsä Etelä-Suomen Sanomien 10.2.2024 mielipidekirjoituksessaan.

Sekä avarakatseinen että ahdasmielinen huoltaja ja opettaja ovat minulle tuttuja. Olen saanut olla elämäntyönäni mukana harvinaisessa suomalaisessa yläkoulun opettajistossa, jonka 100 oppilaan yhteisö ja neljätoista opettajaa saivat opiskella ja opettaa koulua paljolti oppilaiden, opettajien ja huoltajien (Johtokunta) toiveiden mukaisesti opetushallituksen myöntämällä erityisellä kokeiluluvalla. Sen tärkein päämäärä oli löytää jokaiselle oppilaalle yksilöllinen opetussisältö, sellainen, johon hänellä on mielenkiintoa ja kyvyt niin, että opiskelukiinnostus jatkuisi vielä yläkoulun jälkeenkin.

Rehtorin työssäni sain tavata monenlaisia, monen uskomuksen, kristillisen uskon, valtionkirkosta eronneen uskon omaavia, kristillisen opetuksen kieltäviäkin vanhempia ja opettajia. Poikkeuksetta heidän jokaisen kanssa on ollut opettavaista ja tarpeellista, omaa minäämme kasvattavaa keskustella. Vanhemmat ovat lastensa ensisijaisia asiantuntijoita emmekä me opettajat siihen läheskään aina pysty - suutari pysyköön lestissään. Moraali, joka meihin kovin usein tahtomattamme ammatissamme kasvaa tai kasvatetaan on koululakien, kokemiemme elämäntapausten, opettajanhuoneiden hengen, persoonallisten oppilasyksilöiden käyttäytymisten sekä omien ajatustemme, usein myös kotiemme vakaumuksen synnyttämänä - opetustyöstä selviytyäksemme - on kasvanut kuoreksemme ja maskiksemme.

 

Teatterin tunnen jo 3-vuotiaasta alkaen, sillä esiintymisen aloitin aikuisten usutuksesta jo silloin, olin lahtelainen pikku lapsitähti huvitilaisuuksissa ja juhlissa 16-vuotiaaksi asti. Sain myös harvinaista Viipurin Musiikkiopiston kouluhallituksen alaista ammattitaiteilijoiden ohjaamaa lausunnanopetusta jo alle kymmenvuotiaasta alkaen.

Uskovaisuus ja teatteri ovat kohdanneet minua myös useasti. Olenhan ollut harvinaisen kirkkonäytelmän Jokamies pääosassa, ollut esitystä kokoamassa ja tulkitsemassa ympäri Etelä-Suomen ja Helsingin kirkkojen tai yhtä hyvin tangosäveltäjä Unto Monosena, suomalaiskenraali Ringporttina, Hölmöläissatujen Viisaana Mattina ja nimenomaisesti murrosikäisille sekä myös vanhemmille ja ammattikasvattajille tarkoitettujen teatteriesitysten yhtenä kirjoittajana ja esiintyjänä ammattinäyttelijänä eri puolilla maatamme sekä Suomen koulutelevision ohjelmissa.

 

Aleksis Kivi on persoonaltaan, sisällöltään, tuotannoltaan ja kieleltään minulle tuttua. Olen itse esittänyt Nummisuutarien Eskon humalakohtausta lähes 150 kertaa, tulkinnasta olen saanut mm. opettajainvalmistuslaitosten akateemisen lausujamestaruuden. Olen myös yhdessä ystäväni teatterityön professori Yrjö Juhani Renvallin kanssa kirjoittanut Kivestä Aleksis Kivi -vainaa näytelmän, jota esitettiin kaksi kesää maan mainioimmassa kesäteatterissa Lahden kaupungintalon sisäpihassa, Lahden lukioille ja silloisille yläasteille kaupungin kustantamana yli kaksituntisina esityksinä Lahden Konserttitalon lavalla ja läänitaiteilijan tilaamalla kiertueella itäsuomalaisissa yläkouluissa ja kuntien taidetapahtumissa.Tuo esitys sai myös kutsun Tampereen Teatterikesään, äidinkielenopettajien koulutusseminaareihin sekä kahdesti Helsinkiin ja kruunuksi valtakunnalliseen Aleksis Kivi -seuran vuosijuhlaan, jossa se palkittiin vuoden Eskon puumerkillä. Teatterimme oli täysin puoliammattilainen Nostoväkinäyttämö, alan harrastajista ja erilaisista esiintyjistä, näyttelijöistä ja opettajista koottu rekisteröity teatteri, joka toimi kaupungissamme lähes 17 vuotta.

 

Lahden kaupunginteatterin Nummisuutarien kuluvan näytäntövuoden esityksen teksti ei poikkea tuosta Kiven ihanasta, suuhun aluksi vaikeasti mukautuvasta kielestä. Se on yhä edelleen suomalaisen teatteripuheen ja kertomakirjallisuuden vaikeaa, mutta hyvin opeteltuna poljennoltaan ja painotukseltaan suomalaisen kirjallisuuden ja näyttämöpuheen herkkua. Valitettavasti kouluopetuksessa siihen, sen sanastoon, ilmaisuihin ja sanontoihin ei ole riittävästi moneen sukupolveen pystytty perehtymään.

Olen saanut toimia kouluttajana esittävän taiteen parissa lukiossa, peruskoulussa, kansalaisopistossa, kansanopistossa sekä myös näytelmien ja näytelmäoppaiden kirjoittajana, näytelmäkirjailijana, ohjaajana että kriitikkona, näytelmien ja esitysten arvioijana yli viisikymmentä vuotta. Kanssani on yleensä ollut kriitikkona omassa julkaisussaan useimmiten Etelä-Suomen Sanomien teatterikriitikko. Myös teatterien medialle järjestetyissä ennakkotilaisuuksissa olemme saaneet olla useimmiten kahdestaan mukana.

Ylläoleva teatteriarvioni Kiven Nummisuutareista on kopio Lahden kaupunginteatterin esityksen ensi-illan 15.10.2023 arviosta. Arvioni voi lukea alkuperäisestä linkistä:

Esitin artikkelissani arvioni Lahden kaupunginteatterin Nummisuutarien tulkinnasta, jota kolmen lapsen isänä, isoisänä, ja isoisoisänä pidän erinomaisen ajankohtaisena ja hienona, täydellisenä nykyajan Aleksis Kivi -tulkintana. Laitan myös tähän linkit muista tätä esitystä edeltäneistä viimeisimmistä Nummisuutariesitysten kritiikeistäni:

Pesäkallion kesäteatteri 26.7.2011

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2011/07/tehkaat-hyvin-ja-astukaat-sisaan

 

Tampereen yliopiston Näyttelijätyön laitos 13.12.2011

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2011/12/vallattoman-hauska-aleksis-kivi-paivitys

 

Suomen Kansallisteatteri 24.9.2015

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/09/niin-muuttuu-maailma-ja-kansallisteatteri

 

Nastolan Pisarateatteri 14.7.2022

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/07/arviopisaroita-nummisuutareista