JUko%202.jpg

 

Teatteri Vanha Jukon kantaesitys-uutuus Ehkä kaikki menee hyvin on suomalaista vaihtoehtoteatteria kiinnostavimmillaan. Näytelmä asettuu kymmenissä kohtauksissa ihmiskunnan historian käännekohtiin, suuriin ajatustemme tulevaisuusennustajiin, tiedemiehiin sekä tietenkin maailmansotiemme syntypisteisiin. Kysymys on aina sama: miten näissä ratkaisuissa ihminen voisi välttää väkivallan. Ihmisen tasolla teko lähtee apinasta ja jatkuu Sokrateen kautta maailmansotien ja luokkasotien luomien väkivaltavarjojen tämän päivän maailmaan.

 

Näytelmä katsoo taitavasti komedian läpi maailmaa ja sen ihmiskuntaa. Ryppyotsainen paasaaminen on sen esitystendenssissä pannassa. Siksi se pääseekin luikertamaan ovelasti sisuksiimme ja alkaa siellä somasti, hieman kuin salaa velikultaisen myllerryksensä.

 

Käsikirjoituksen ja ohjauksen toteutuksessa tekstin ydinajatukset konkretisoituvat useinkin jopa aivan 1:1 tasossa käytännön esimerkein. Kituvan luontokappaleen tuskan lopettaminen armotapolla on meille ihmisyksilölle sittenkin ylivoimainen koettelemus - tuosta yksittäisestä esimerkistä luotu kohtaus väkivallan oikeutuksen ja moraalin punninnassa ymmärrettävyydessä, rajanylityksessä, konkretiassa, mittakaavassa tulee suoraan ihollemme.

 

JUko-kuva.jpg

Kuva Jarno Keski-Jylhä

Rinnastus taustaan heijastuvan von Wrightin Taistelevien metsojen ja ritariajoilta perittyjen kunniallisten kaksintaistelujen muodollisuuksiin näyttämön rampissa: - kohtauksena ajatteluttavaa, kahden yksilön välisen kunnian hyväksyttyä, tapoihin ja perimään kuulunutta tappamisoikeutta molemmat.

 

Puhumattakaan lähimenneen vuosituhannen sotien kulttuuriseksi tilitykseksi korkealle noteeratusta kansalliskirjallisuudestamme, joka Kullervon Kalevalasta alkaen Vänrikki Ståhlin tarinoista jatkuen ja esityksessä pakastetusta menneisyydestä uudesti henkiin herätettyinä elävinä kirjansivukuvituksina muun maailmankirjallisuuden ohella paljastuu teräväksi teatterilliseksi väkivalta-analyysiksi - sarjakuvia myöten - todistaessaan tuhansien sivujensa voimalla kansakuntien ja yksilöiden historian vallankäytön ja patriotismin väkivaltaoikeutuksen kunniakkuutta.

 

Esityksen alun musiikin foninappulat olivat juuttuneet fortelle korviemme kipupisteet ylittämään ja prologin kirjastalukemistekstin ensimmäisen minuutin harjoittaisin hitaammaksi puhe-ilmaisuksi jo esityksen alusta kärryille päästäkseni, selvän saadakseni ja kaiken ymmärtääkseni. Näytelmän lopusta nipistäisin sen koukeroisen pitkittämisen turhat kolme minuuttia.

Kaikesta alun ja lopun väliltä nautin. Miksi? Koska teatterin tehtävä mielestäni on aina huvittaessaankin tarjota jotakin ihmiselle tavoiteltavaa, elämää suurempaa, ajateltavaa.

Ehkä kaikki menee hyvin teoksen uusnäkökulmaisen nokkela teksti ja ohjaus, ainutlaatuisen näppärä skenografia antavat vahvan rungon kahden näyttelijän antaumukselliselle heittäytymiselle sisältöön ja monipersoonallisiin rooleihinsa.

 

Jarkko Mikkola ja Markus Karekallas elävät, viestivät ja värittävät tekstin tunnot ja tuntemukset meille tavalla, josta heidän persoonakarismaisen omaperäinen teatteri-ilmaisunsa jalostaa vakavan asian sisällön meitä puhuttelevaksi, nautittavaksi komediaherkuksi.

 

Kokonaisuutena, filosofisena, eettisenä, moraalisena sanomana Teatteri Vanha Juko luo jälleen toisenlaista teatteria, tavanomaisen viihdeteatterin tapojenvastaista asiateatteria, viihdyttävällä vaihtoehtoisella aikamatkallaan läpi väkivaltaisen maailmanhistorian.

 

 

Ehkä kaikki menee hyvin

Teksti: Juho Gröndahl
Ohjaus: Linda Wallgren
Näyttämöllä: Markus Karekallas ja Jarkko Mikkola
Valosuunnittelu: Simo Saukkola
Äänisuunnittelu: Janne Louhelainen

 

http://teatterivanhajuko.fi/ehka-kaikki-menee-hyvin/

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2018/02/juko-tarjoaa-uuden-ihmisen

 

Lis%C3%A4liite.jpg