Lahden kansanopiston Teatteri II -koulutuksen Lokkiorkesteri-esityksen pressitilaisuus toteutui pari päivää ennen ensi-iltaa. Esitys on näyttelijä ja teatteriohjaaja Tanjalotta Räikän käsikirjoittama ja ohjaama teos. Räikkä on työskennellyt uransa aikana sekä kiinnitettynä näyttelijänä että vierailijana lukuisissa teattereissa eri puolilla Suomea ja tehnyt toistakymmentä elokuvaroolia sekä runsaasti tv- ja radiotöitä. Hän on osa Teatteri Telakan ja Tampereen Teatterikesän taiteellista johtoryhmää.

Lokkiorkesterin innoittajina toimivat Anton Tšehovin kuuluisin näytelmä Lokki sekä englantilaisen lastenkirjallisuuden klassikko Liisan seikkailut ihmemaassa. Teos tarkastelee Tšehovin henkilöitä ja teemoja uudesta, karnevalistisesta tulokulmasta. Ihmemaassa kaikki on mahdollista, mutta pystyykö edes kaalimadoksi muuttunut Tšehovin Lokin Trigorin kuromaan umpeen kuiluja ihmisten välillä?

Lopulta ilmaan jää vain yksi kysymys: mistä onnellinen elämän loppu löytyy.

 

 

Tiedotustilaisuuden näytelmävälähdyksessä yhteys Lahden Vesijärven sataman lokkien valloittamaan maailmaan tuntui varsin ajankohtaiselta. Nähdyn katkelman mielsi oitis jokaisen lokinhahmon kehollisella tarkkuudella toimivaksi, samanhenkiseksi laumaksi. Tsehovin näytelmän sisällössä unelmien, toiveiden ja taiteen tuhoutuminen vertautuu lokkiin, joka ammutaan. Vaan mitä liikkuu ajattelevan lokin tai sen yhteisön, lokkilauman ajatuksissa. Miltä tuntuu, kun  ihmisjättiläinen oman elämäntuskansa apatiassa ampuu yhden lokeista hengiltä.

Kun vielä Liisa Ihmemaan samanlainen tarina mahdottomuudesta ja ihmeistä, kuvitelmista ja hallusinaatioista ajatellaan pään sisässä, syntyy todellinen kahdeksantoista lokin lokkiorkesteri pohtimaan päidensä sisällä elämän tarkoitusta.

 

 

OHJAAJA näytelmästä Lokkiorkesteri:

Ihan omasta ohjaajan päästä se on alkuaan syntynyt. Oppilaiden kesätehtävä oli tutustua johonkin klassikkoon ja kirjoittaa tajunnanvirtaa tekniikkana käyttäen, miltä hänestä on tuntunut. Hakusanoja ei löytynyt. Tarinan piti tapahtua vain omassa päässä, elämän ja kuoleman välitilassa. Sama tarina voisi olla Liisa Ihmemaan kani, jos vaihtaisi lokin kaniksi ajattelemaan. Liisa Ihmemaan hatuntekijäkin siellä päänsisällä on, vaikka ihan toisessa, hieman hullun merkityksessä. Näytelmä ei kuitenkaan noudata Ihmemaan kehyksen tarinaa. Ihmisen päässä tapahtuva tarina ei ole looginen tai juonellisesti järkevä. Tähän teokseen liittyy paljon takautumia ja tarinaa itse elämästä, kuolemia ja tapahtumia. Tärkeintä ovat ne hetket, jotka on tässä näytelmässä, ei se että juoni kulkisi kronologisesti. Perinteinen Tsehovin ilmaisutraditio muistetaan viipyilevänä, staattisena teoksena, mutta Tsehovia on kutsuttu myös impressionistiksi ja se taas tarkoittaa hetkellistä, ja sitä hetkien impressiomaisuutta on tämä näytelmä täynnä. Näin siis katsoja kokee näytelmän tunteita ja katsoja on tässä esityksessä tärkein. Näytelmä alkaa kuolleen lokin hautajaisista, lokkilauman surujuhlasta. Lokkilauma edustaa aina Kostjan huonoa omaatuntoa lokin ampumisesta, koska se ei koskaan ole kiva asia. Lokkiorkesteri on päänsisäinen ajatus siitä, että ne voivat ryhtyä laulamaan ja musisoimaan ja sanoa sillä tavallaan ajatuksensa asiasta, lokit osaavat kaikkea.

Näytelmän ajatuksissa löytyy käänteitä - niin saadaan myös henkilöt, Kostjat ja Arkadinat vaihtumaan toisiksi. Lokin teema siitä, mikä on hyvä taide, toistuu tietenkin äidin, kuuluisan näyttelijättären ja äitinsä maineeseen tukahdetun pojan kohtalossa. Taiteesta tässä meidän näytelmässämme juuri kerrotaan, mutta ei etsitä ainoaa oikeaa ratkaisua kysymykseen, mitä on hyvä taide. Klassikkokäräjillä on aina joku demoni, joka haluaa päättää, mikä tai mitä on hyvä taide, mutta ei tässä näytelmässä. Toivon, että minä en ole 1958 syntyneenä ihmisenä se, joka vielä määrittelee, mikä on hyvä taide.

 

Työmme on kestänyt 23 opetuspäivää, joista 21 on täyttä harjoituspäivää, ja nyt kaksi viimeistä täyttä viikkoa. Päivät on olleet pitkiä, aamukymmenestä ilta-puolikymmeneen. Tämä on proggis, jota tehdään valmistumiseensa saakka. Lavastus, tekniikka, puvustus, tuotantoryhmät ja markkinointi löytyvät näistä taiteilijoista näyttelijäkoulutuksen ohella. Jäljellä on ensi-ilta ja neljätoista esitystä.

 

 

NÄYTTELIJÄT (ja ohjaaja)  keskustelevat

-Tarina on mielestäni Kostjan näkökulma, tarina Kostjan mielenterveydestä ja näkökulma hänen päässään. Mitä siellä tapahtuu, sieltä ja sitä kautta välittyy hänen näkökulmansa. Hänen mielensä täyttyy unelmasta nuorena näytelmäkirjailijana, miten taide määritellään ja kuka sen määrittelee, Tällaista työtä on ollut poikkeuksellista tehdä ohjaajan kanssa, jolta ei ainakaan vielä ole mennyt hermot meidän kanssa, se on poikkeuksellista - kiitos siitä!

 

-Kun tekstissä (ja ohjauksessa) on käytetty meidän monia tuntemuksia ja käsityksiä, teos tuntuu merkittävältä ja kuin yhteiseltä olla mukana sellaisessa, jossa minua kuullaan.

 

-Jokainen sai vapaasti päättää, mistä kirjoitti ja miten ja vasta tulosten jälkeen ohjaaja pyysi lupaa saada ajatuksiamme ja teelmiämme käyttää. Näin tekstissä ja kokonaisuudessa säilyi todella taiteen vapaus.

 

(-Paitsi että me olemme kaksi eri sukupolvea, meistä jokainen on täydelleen oma persoonansa, näin tarinasta tulee paljon monipuolisempi ja täydellisempi kannanotto.)

 

-Kyllä mulle taidekäsitys, haluta näyttelijäksi, haluta kirjailijaksi on ihan oma sisäsyntyinen ajatus.

 

(-Jokainen ihminen kaipaa hyväksyntää siitä mitä tekee. Äiti ja lapsi tai isä ja lapsi -suhteessa aina olisi hyvää se asia, että siitä tulisi myös se olalle taputus, kannustus.)

 

-Se, että eri sukupolvet huomaavat toisensa ja hyväksyvät, on suuri asia, ei sen tarvitse olla sen suurempaa.

...................

 

Ensi-ilta perjantaina 13.11.2020 klo 19

Näyttämöllä: Teija Asomäki, Mette Heinikainen, Emma Johansson, Julius Kalliokoski, Irinja Karttunen, Helmi Kokko, Frida Krohn, Reeta Manninen, Sofia Motturi, Jesse Palosaari, Tiina Romppainen, Aino Sihvonen, Sulo Siikaranta, Janika Suopanki, Santeri Tamlander, Johanna Tapio, Myrsky Virmavirta, Eemeli Väisänen

 

https://www.teatterikoulutus.fi/