Lahden taidemuseossa avautui näyttely päivitetystä muotokuvataiteesta. Näyttelyn 111 teosta oli valikoitunut yli kahdentuhannen näyttelyyn tarjotun muotokuvatyön paljoudesta, vaatimuksena oli ollut vain niiden tuoreus, teosten valmistuminen kolmen viime vuoden aikana. Vaikutelma näyttelyn kokonaisuudesta tuntui perin vaisulta ja hengettömältä. Vaikka tyypillisistä, Lahden kaupungintalonkin seinät peittävistä jäykistä, pönöttävistä valtuusto-ukoista oli sentään täysin loitonnuttu, todellinen muotokuvakäsitteen päivitys jäi sittenkin enemmän snobbaileviksi, laihoiksi käsitteen laajentamisyrityksiksi.

Moneen suuntaan oli yritetty, tuloksiin silti pääsemättä. Aikakaudellemme tyypillisin sarjakuvailmaisu puuttui kokonaan, muutamiin teoksiin ympätty huumori tuntui kovin teennäiseltä ja yritykset laajentaa muotokuvakäsite käsittämään liike-elämä, sen marketarkkitehtuurin tunnistettavat erilaiset luomukset ja kaupparyhmittymärakennukset, tuntuivat jo suorastaan kököiltä.

Mutokova5-normal.jpg

Osa Sini Björkholmin graafista installaatiota perhemuotokuvaksi latistui tehokkuudessaan suuren salin permannolle ripustettuna.

Mitä kirjavasta, lähes värittömästä, tasoltaan vaatimattomasta kokonaisuudesta voi päätellä. Joko tarjotut teokset - vaatimuksena tuoreus - olivat näin lyhyen ajanjakson kypsytteleminä syntyneet muun taiteen sivutuotteina tai sitten teokset valinnut jury ei ollut osannut löytää teospaljoudesta olennaista, tämän päivän muotokuvaa. Kokonaisuudesta myönteisesti poiketen lahtelaistaiteilijat Atro Linnavirta ja etenkin Aaro Matinlauri antavat teoksillaan näyttelyssäkävijälle edes vähän viitoitusta muotokuvan uudelle tulemiselle.

 

Lahden taidehalli avautui nyt ensimmäistä kertaa ehostuksensa jälkeen taidekansan nähtäväksi. Siistit seinät oli päällimmäinen mielikuva suuresta näyttelyhallista, katto teknisessä hopeaisessa metallisuudessaan hieman kyseenalaisti visuaalisen kokonaisuuden onnistumista. Parasta salissa oli kuitenkin äänentoistolaitteiden laatu: ensi kertaa moniin vuosiin näyttelyn esittely kuului ja siitä sai selvän. Näyttelyn avaajat esiintyivät mainiossa perinteisessä parveketasossa, joka kuitenkin ainoana salikohtana on edelleen valaisematon: esiintyjiä ei yleisö pystynyt hahmottamaan kuin äänen perusteella.

Muotokuva3-normal.jpg

Satu Kiljunen Äiti  (lyijykynätyö kipsireliefille 2013)

Muotokuvan%C3%A4yttely-normal.jpg

Johanna Lemettinen Omakuva (2011)

Muotokuva2-normal.jpg

Ritva Larsson  Petriikka  (2012)

 

http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/uutiset/taidemuseo-intro/taidemuseo-taeynnae-muotokuvia-18.10.2013-19.1.2014/