Vanhat autot täyttivät Lahden kartanon pihan.
Hyisevän koleassa ja tuulisessa Lahden Taidelauantain syyssäässä tuhannet lahtelaiset näkivät, kuulivat ja ihastelivat ennenkokematonta. Vanhanajan linkku suikkalakkisine ja vekkihameisine rahastajineen asianmukaisen saföörin ohjaamana kuljetti halukkaita lahtelaisen menneisyyden merkkinähtävyyksille, arkkitehtuurisille herkuille huippuoppaitten asiantuntemuksella. Läheskään kaikki halukkaat eivät mukaan mahtuneet, useista linkkukierroksista huolimatta.
Muotinäytöksen menneen ajan glamouria
Lähes tunnin mittainen kavalkadi 1950-luvun elämänmenosta kahdeksanasteisessa syysviimassa ei parisatapäistä yleisöä kylmettänyt. Sydän ja mieli lämpenivät, aplodikädet läpyttivät innokkaasti mielen riemusta, bravohuudot kajahtelivat milloin Tapsa Rautavaaran, Lenitan, Armi Kuuselan tai peräti kymmenien maailmanluokan filmitähtien Brigitte Bardotin, Gina Lollobrigidan ilmestyessä upeine pukuineen, kampauksineen, meikkeineen Historiallisen museon punaiselle muotinäytösestradille.
Edessä Armi Kuusela, mikrofonin takana Lasse Kantola
Opettajatar 1950-luvulta (valokuva Maiju Saaren)
Eikä koko show olisi ollut mitään ilman verrattoman taitavaa johdattelijaa Lasse Kantolaa, jonka tarinat ja kerronta olivat jälleen maailmanluokan hienointa asiantuntemusta, huumoria ja menneen ajan sympatiaa täynnä ja meitä yleisöä inspiroivaa hyvää viihdettä parhaimmillaan. Kaiken yltäkylläisyyden meille tarjosivat Diakoniainstituutin asiaan heittäytyneet opiskelijat sekä Koulutuskeskus Salpauksen kampaus- ja kosmetologilinjan opiskelijat upeilla luomuksillaan.
Raikas runokimara
Terhi Willman, Ulla-Maija Juutilanen ja Osmo Hokkanen -verraton lausujatrio
Monen tapahtuman joukosta koin uljaimpana ja unohtumattomimpana Lahden kartanon pihalla raikkaan ja osaavan, hyvin mietityn ja harjoitellun, sopivan lyhyen runokimaran: suomalainen tasokas 1950-luvun runous mm. Tuomas Anhavan, Pentti Saarikosken, Eeva-Liisa Mannerin, Harri Kaasalaisen, Juha Mannerkorven, Maila Pylkkösen ja Viljo Kajavan teksteinä oli komeaa, sisältörikasta kuultavaa. Kolmen esittäjän yhteismeno oli raikulisti tuoretta, nautittavaa runon esittämistä.
Ei niin, ettenkö oudoksunut Ulla-Maija Juutilaisen jollakin tavalla vanhahtavaa, itsensä ulkopuolelle tyypiteltyjen henkilöhahmojen hieman ylivärikästäkin, silti hyvin eläytyvää tulkintatapaa – sinänsä tuttua 1950-luvun lausuntamatineoista. Vaan sitäkin raikkaampaa ja räiskyvää, pidättelemätöntä oli Terhi Willmanin ilmaisu, kuin runouden hurlumheita hellyttävimmillään, nautittavimmillaan. Osmo Hokkasen hersyvä, lämmin ja pieteettinen pienin nyanssein soljunut miehekäs lausujaosuus ankkuroi esiintyjäkolmikon runokoosteen kokonaisuudeksi, jollaista ei aikoihin Lahdessa ole koettu.
Lahden museot olivat yleisölle avoimet ja ne suorastaan pullistelivat kansanmäärästä. Lahden menneisyydestä kertovat lyhytfilmit, verrattoman hauska ja monta kaihoisaa kosketuspintaa esitellyt muotinäytös 1950-luvun elämänmenosta, useat suomalaisen esittävän taiteen tapahtumat, torin esiintymislavat, lavatanssit, taidenäyttelyt, konsertit, esittelyt ja esitykset täyttivät kaupungin. Ei olisi päivän kulttuuriannin sisällöstä päätellen samaksi harmaaksi Arkilahdeksi uskonut!
Päivän ja tapahtumien järjestäjien mittava työ oli jälleen ihailtavan, kaikkien kaupunkilaisten nautinnoksi syntyneen kokonaisuuden takeena.
Oi mikä päivä!
http://www.lahdenkeskustaeheytys.fi/taidela10ohj.htm
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.