Yleis%C3%B6historiap%C3%A4ivill%C3%A4.jp

Suomalaiset Historiapäivät 2018 päättyivät sukulaismaa Viron monipuoliseen valottamiseen. Osansa saivat suurvaltapolitiikan mutkikkaat, veriset ja sekasortoiset vaiheet, me suomalaisetkin lännen edustajina televisiokuvamme vaikuttaessa veljeskansamme neuvostomiehitysajan asenteisiin. Myös oma 1950-1980 -lukujen kaksikylkinen suurvaltapolitiikkamme, etenkin Mauno Koiviston merkitys Viron uuden itsenäistymisen taustalla, sai merkittävän suuren ja mielenkiintoisen kulttuurisen ulottuvuuden ja maanalainen kolmannen sektorin toiminta tyhjentävän terävän ja selkeän jälkivalaisun. Muistini kykenee välittämään Viro- session kolmesta rikassisältöisestä esityksestä vain oman mielenkiintoni poimimat ja muodostamat ajattelukärjet.

 

 

 

Suomalaisten%20hiostoriap%C3%A4ivien%20o  Suomalaisten%20historiap%C3%A4ivien%20vi                                                                                                                              Jaakko Blomberg

 

 

Erkki%20Tuomioja.jpg

Erkki Tuomiojan esitelmämäinen katsaus oli meille Viron maata sen viimeisen itsenäisyyden ajan kolkasta toiseen reissanneille estofiileille jo paljolti tuttua sisällöltään. Tuomioja rinnasti aluksi muutamin faktoin Suomen ja Viron itsenäistymistä ensimmäisen maailmansodan myllerryksissä. Suomen tilanne, jo lähtökohtana tsaarinajan autonominen asema itänaapuriimme, oli helpompi tie itsenäisyyteen kuin Virolla, jolla valtiollista kuulumista tsaarinajan Venäjään ei osattu edes kyseenalaistaa kansallisen heräämisen aikoina, maaorjuuden ja saksalaisen aateliston puristuksista kun vasta osin oli vapauduttu.

 

Virolla oli oikeastaan kolme valtarakennetta hämmentämässä sen moneen kertaan pinnalle noussutta ja alas murskattua kansallista heräämistä sekä itsenäisyyspyrkimyksiä. Autonomian sille antoi kuvernementtina vasta maaliskuussa 1917 Venäjän väliaikainen hallitus. Seuraavana vuonna Itävalta-Saksan joukot päättivät pakottaa Neuvosto-Venäjän rauhaan ja vyöryivät myös Viron maaperälle. Virolaisten kansallinen herääminen kahden suurvallan ja omien valkoisten sekä punaisten puristuksessa oli samoihin aikoihin puhjennut ensimmäiseen itsenäisyysilmaisuun. Pärnussa juuri ennen saksalaisten maahantuloa kokoontuneilla maapäivillä Viro julisti maan itsenäiseksi valtioksi vuoden 1918 helmikuun 24. päivänä. Viro joutui vielä siis taistelemaan kahden suurvallan joukoissa sodan muuttuessa sekasortoiseksi veljessodaksi virolaisten saksalaismielisten ja bolsevikkimielisten taistellessa toisiaan vastaan.

 

Tuomiojan esityksessä sai Viron itsenäistymisessä ja virolaisidentiteetin luojana maailmansotien välisen ajan vaikuttaja-aseman pääministerinä ja presidenttinä toiminut Konstantin Pätsmutta erityisesti hänen äänitorvenaan sekä puolestapuhujana että myöhemmin tiukkana vastustajana tarttolainen Postmees-lehden perustaja ja päätoimittaja, liberaalipoliitikko, moninkertainen pääministeri, puhemies ja ulkoministeri Jaan Tõnisson.  Tõnissonin elämä päättyi vankilassa Moskovassa teloitukseen heinäkuussa 1941.


 

Televisio%20Suomi-Viro.jpg 

Monet arvailut ja olettamukset merentakaisen Neuvosto-Viron avautumiseen länteen juuri Suomen läheisyyden ansiosta kirkastuivat Heikki Roiko-Jokelan tarkastellessa tutkittua tietoa Suomen television merkityksestä seitsemänkymmenen kilometrin päässä olevaan Viroon. Viron oman Eestin Television, ETV:n lähetykset alkoivat jo vuonna 1955.

Tiedossammehan on Suomen television lähetyskuvan näkyminen Tallinnaan ja sen ympäristöön ja sekin, että kun Espoon Kivenlahden korkea suomalainen TV-lähetystorni 1970-luvulla valmistui, kuva selkeni ja laajeni koko pohjoiseen Viroon.

 

Espoon%20tv-torni.jpg

Espoon TV-,maston lähetysantenni nousee 330m merenpinnan yläpuolelle.

 

Virolaiset katsoivat Suomen television lähetystä, koska se oli sähköinen ikkuna toisenlaiseen maailmaan. Haettiin sitä, mitä ETV:ssä ei ollut tarjolla.

Suomen TV:stä virolaisille avautui ikkuna maailmanmenoon Viron ulkopuolelta, toisenlaisiin kulttuureihin ja elämänmuotoihin. Mainokset ja kulutustavarat tuntuivat virolaisista suorastaan epätodellisilta, yltäkylläiseltä arjen paratiisilta. Ja Suomen TV:n välittämänä myös Suomessa toteutunut itsenäisyys itseisarvona, liikkumis- ja matkustamisvapautena maassa ja maailmalla, monipuoluejärjestelmä ja sananvapaus inhimillisyydessään vakuuttivat virolaiset pyrkimään Suomen kaltaisiin läntisen maailman kansalaisoikeuksiin. Kun vielä kieli tuntui monilta osiltaan helpoksi oppia, alettiin suomalaisyhteiskuntaa pitää maailman mallimaana ja jokaisen yksilön toiveiden täyttymisen esimerkkinä.

 

K-kaupan%20v%C3%A4iski.jpg

K-kaupan Väiskin paistilihaparatiisi tuntui runsaudessaan uskomattomalta. Venäläispropaganda selitti lihan olevan pahvilavasteita.

 

Tilanne ei ollut vallanpitäjien mieleen. Viron valtiokoneisto käynnisti "Porvarillisen television Eestin tasavallan asukaskuntaan kohdistuvien vaikutusten ehkäisymenetelmät". Kaikki julkiset TV-antennit kohti Suomea kiellettiin, blokkien ja kaukoantennien valmistus kiellettiin julkisesti ja kieltoja valvottiin. Suomen TV:n esitysaikataulujen monistaminen kiellettiin. Suomen TV:n lähetykset haluttiin tukahduttaa hiipivän porvarillisen ideologian perusvälittäjinä. Mitätöitiin julkisesti Suomen television tiedonvälityksen luokkaluonne, joka vahingoitti nuorten yhteiskunnallisten mielipiteitten muodostumista.

 

Tosiasiassa yksityiskodeissa elettiin kuten ennenkin. Suomen TV:tä kokoonnuttiin katsomaan. Kieli opittiin ja ihanteet samoin. Eniten ehkä Suomen TV vaikutti kilpailuun kanavista. Eestin TV alkoi lisätä lähetyksiään sekä kanaviaan, urheilu- ja kulttuuriohjelmiaan sellaisiksi, että ne alkoivat välillä kilpailla Suomen TV:n kanssa aikatauluissa ja sisältömäärässä.

Uudet sukupolvet saivat nyt enemmän informaatiota ja virolaisille selvisi Suomen TV:n kautta marxismin sekä yksipuolue-propagandan ja todellisen elämän ristiriita - toisenlainen maailma ja yhteiskuntajärjestelmä.

 

 

 

 

Heikki%20Rausmaa.jpg

 

Heikki Rausmaa kuvaili esityksessään neljän vuoden aikaa Viron irtautumisessa Neuvostoliitosta ja itsenäistymistä vuosina 1988-1991. Hän muistutti kuitenkin ensin sodan jälkeisen Suomen Neuvosto-Viron välisistä muutamista valtiodiplomatian kohokohdista, kuten Urho Kekkosen aikana avautuneesta laivayhteydestä Viroon ja Kekkosen kuuluisasta puheesta Tarton yliopistossa 1964 sujuvalla viron kielellä - puheen maiden veljeyttä ja yhteistä taustaa ja kulttuuria ylistävästä sisällöstä.

 

Rausmaan esitys oli havahduttavia, mielenkiintoisia, hauskoja, poliittisvaarallisia, yksittäisiä anekdootteja tulvillaan.

Neuvostoliitossa elettiin nuo vuodet Mihail Gorbatšovin aikaa ja Neuvostollitto oli julistanut perestroikan maan valtapyrkimykseksi. Perestroikassa pyrittiin yhteiskunta muuttamaan kapitalismin suuntaan, elinkeinoyksiköt yrityksiksi sekä koko yhteiskunta suuntaamaan markkinataloutta kohden. Neuvostoliitto avasi myös ovet ulkomaisille yrityksille. Aikaisemmin maan johtaja oli vallitsevan kommunistisen puolueen pääsihteeri, joka Gorbatšovin aikana nimettiin maan presidentiksi.

 

Viron Tartossa syntynyt Vaino Väljas oli Gorbatšovin hyvä ystävä jo 1950-luvulta. Vuonna 1988 Gorbatšov ilmoitti politbyroon nimittäneen Väljaksen Viron puoluejohtoon. Virolaiset olivat alkaneet kokoontua kansankokouksiin Tallinnan laulukentällä ja vaativat puoluejohtoa vaihdettavaksi uudistusmieliseksi. Väljas kannatti puolueen uudistamista kansan tahdon mukaiseksi ja otti päämääräksi, että virolaiset lapset oppisivat viron kieltä ja pystyisivät säilyttämään virolaisen kulttuurin.

Virossa puhalsivat kuitenkin Väljasta väljemmät yhteiskunnalliset uudet tuulet ja jo 18. maaliskuuta 1990 pidettiin korkeimman neuvoston monipuoluevaalit, jotka Edgar Savisaaren johtama kansanrintama voitti. Yksipuoluejärjestelmä kaatui näin Virossa.

 

Samaan aikaan kulki suomalaisulkopolitiikka kahta eri raidetta, selkeältä näyttävää julkista diplomatian tietä junailtiin maan ulkopolitiikasta vastaavan presidentti Mauno Koiviston johdolla, kaikki hyvässä ystävyys- ja avunantosopimuksen hengessä – Neuvostoliitossa tosin perestroikan kukkiessa jo suuria kukintojaan Gorbatšovin ravistellessa maata muutokseen.

 

Samaan hengenvetoon presidentti Mauno Koivisto sekä pääministeri Harri Holkerin hallitus pohtivat keinoa vastata moniin Viron avustamis- ja tukemispyyntöihin - silti vaarantamatta hyviä Neuvostoliiton suhteitaan. Virallisesti vastattiin Virolle, että mm. itsenäisyyskysymys on Neuvostoliiton sisäinen asia ja siihen ei ole syytä eikä Suomella oikeutta puuttua. Ymmärrettiin, että Viroa pitää ehdottomasti auttaa ja löydettiin salainen, maanalainen taktiikka, jossa virallisesti solmittiin yhteistyösopimus maiden välisestä monipuolisesta kulttuurivaihdosta. Tämä hyväksyttiin tietenkin Neuvostoliitossakin.

 

Näin avautui laaja vuorovaikutusyhteistyö Viron ja sen moninaisen kulttuurin, opetusvaihdon, yliopistojen, lehdistön, tiedotusvälineiden ja Suomen valtion virallisten kulttuurista vastaavien toimielimien ja laitosten kanssa. Sovittiin suomalaisena sisäisenä asiana, etteivät muut kuin opetusministeriö saa puuttua Neuvosto-Viron poliittiseen elämään.

 

Suomessa Harri Holkerin hallituksen kulttuuriministerinä, hallinto-alanaan opetus ja liikenne, oli Anna-Liisa Kasurinen. Kun hän tiedusteli Mauno Koivistolta, miten laajat valtuudet hänellä on vastata Viron moninaisiin pyyntöihin ja tarpeisiin, tiedetään Koiviston vastanneen omaan tyyliinsä, että laajaan kulttuuri-käsitteeseen voi nyt lukea melkein mitä tahansa asioita.

 

Suomen valtion budjettiin lisättiin tietenkin määrärahaa tuon kulttuuriyhteistyön rahoittamiseksi ja määräraha kasvoi moninkertaiseksi noina Holkerin hallituksen aikoina, 1987-91.

 

Niinpä aivan opetusministeriön naapuriin, Mariankadulle Suomi osoitti tilat yhteistyötä varten, tilat kustansi Suomi ja tiloissa alkoi toimia voimallisesti jo vuonna 1982 perustettu Tuglasseura - Viron ja Suomen ystävyysseura. Monet seminaarit, kulttuuritapahtumat, matkat, infrastruktuurineuvonta, konferenssit ja kulttuuritilaisuudet järjestettiin ja painotuotteet kustannettiin. Jopa Lennart Meri kustannettiin usein Suomeen, hänelle hankittiin silloin vielä kallishintainen käsipuhelin. Virolaisopiskelijoille vapautui maksuton opiskelu suomalaisissa kouluissa ja yliopistoissa.

 

Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991. Suomen valtio tulkitsi, ettei sen tarvinnut tunnustaa Viron uutta itsenäisyyttä monien muiden valtioiden tapaan, koska se ei ollut de jure koskaan tunnustanut Viron liittämistä Neuvostoliittoon.

 

Rausmaa arvioi Suomen kulttuuriavustusten Viroon suunnatun vuosibudjetin kohonneen ennen Viron varsinaista itsenäistymispäivää lähes sataan miljoonaan markkaan. Yksityisten ihmisten, kansalaisjärjestöjen, yritysten, yhdistysten ja seurojen monenlaiset avustukset ylittivät moninkertaisesti Suomen valtion satsauksen.

 

Yleis%C3%B6historiap%C3%A4ivill%C3%A4.jp

 

Suomalaiset Historiapäivät 2018 ohjelmassa oli 17. erillistä sessiosta, joista pystyin nauttimaan vain kahdesta; useimmat erillistapahtumista oli järjestetty kolmen rinnakkaisen eri aiheen aikatauluilla, niin ettei kaikkia tietenkään voinutkaan kokea. Noihin pariin sessioon jaksoin uppoutua mielenkiinnolla.

 

Oheisen viimeisen – Viro raporttini täydennykseksi lukijani voi etsiä Viro-aiheisia juttuja Lahen uutisia -julkaisun ylälaidassa löytyvän haku sanan kohdalle kirjoittamalla sanan Viro.

Haku.jpg

Kaikkiaan vuodatuksissani on yhteensä tänään laskien 1327 eri artikkelia, joista 73 - Viro-aiheista.

 

Lis%C3%A4liite.jpg