1233876.jpg

Lahden kaupungin asukasluku oli sata vuotta sitten alle 6.000. Kun kaupunkimme väkiluku nyt lähentelee jo 100.000:n rajaa, on paikallaan pohtia syitä Lahden kaupungin väestömuutoksille.

Työn ja toimeentulon perään muutettiin Lahti -kylään 1900-luvun alussa. Sama motiivi - työ ja toimeentulo - saa tänä päivänä yhä useammat muuttamaan myös pois Lahdestamme.

 

Eevan ja Matin perillisiä Lahteen

 

1549318.jpg

Nahkamäen kylä Korpilahdella

Keskisuomalaisen pienen Nahkamäen torpan asukkaissa on monen tuhannen ihmisen alkujuuret. Ympäri koko Suomenniemen, ulkomaillekin levittäytyneet nahkamäkeläiset ovat saaneet oman sukukirjan.

Sukututkimuksen tämän torpan ihmisten ja heidän jälkeläistensä vaiheista julkisti Pertti Nahkamäki  viime kesänä. Se on sukuselvitys Nahkamäki-nimisestä torpasta, sen lapsista ja ennen kaikkea heidän jälkeläisistään. Torpan rakensivat Staffanilan talon renki Matti ja piika Eeva 1800-luvun alussa Nahkamäki-nimisen mäen etelärinteelle Korpilahden pitäjän Saukkolan kylässä. Eevasta ja Matista tuli näin Nahkamäen suvun kanta-äiti ja kanta-isä.

Kirjaa lukiessa, sen mielenkiintoisia elämänkohtaloita ja pikku elämänlaatukuvauksia pohtiessa voi vain hämmästellä ihmiselämän moninaisuutta. Ihmetellä voi myös sitä, miten täysin tuntemattomat aivan eri puolella Suomea tai ihan tuttavat paljastuvat sukulaisiksi.

Näin kävi minullekin: äitini sukujuuret lähtevät tuolta Korpilahden Nahkamäen torpan Hiskiaksesta – vuodelta 1847 ja äitini elämäntie tuolta Korpilahdelta1906 Ruotsinpyhtään ja Nastolan kautta päätyy tänne Lahteen 1929 ja päättyy täällä Lahdessa 1981.

1549451.jpg 

Sota-ajan lahtelaisen synnyinpaikka Oikokadulla

 

Lahdessa, Oikokadun naistensairaalassa  syntyneenä olen ollut lahtelainen miltei koko elämäni. Täällä Pyhättömänmäellä olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ja tänne omine perheineni palannut takaisin asumaan jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Nykyisen kotimme rakensimme tänne Vihtorinkadulle.

 1549580.jpg

Vihtorinkadun kotimme Pyhättömänmäellä paljastuikin  vuosien jälkeen sukulaisen muuraamaksi

 

Miten tämä sukututkimus sitten omien elämänvaiheitteni kohdalta yllättää? Kas: oman taloni muurari lähes kahdenkymmenen vuoden takaa paljastuukin sukulaisekseni. Ainakin neljä oppilastani menneiltä vuosikymmeniltä ovatkin sukulaisiani ja taas tietenkin heidän lapsensa ovat sukulaisiani jne..

Sukututkimuksen mielenkiintoisuus on harrastuksista tarttuvinta lajia. Kun sen pariin uppoutuu, se vie mennessään ties kuinka monen sadan vuoden päähän, vuosituhannenkin taaksepäin. Jokaisessa suvussa on yhteiskunnallisesti arvioidut valkeat ja mustat lampaansa. Jäljet ihmiselosta ovat olleet yleensä suusta suuhun kerrottuja elämänvaiheita, mutta jo entistä useammin  – sukututkijain ansiosta – myös kirjallisia dokumentteja jälkipolville.

Sukututkimuksen kirjallinen muoto on perinteisesti ollut monisatasivuinen puhelinluettelomainen sukutaulueepos.

Onneksi tämä muoto on täydentymässä anekdootein ja pienin henkilökuvauksin  ja saamassa näin inhimillisiä, aikakauteen ja elämänmenoon liittyvää ankkurointia sekä  elävyyttä, joka houkuttaa sukututkimukseen vihkiytymättömänkin sukujuuriansa pohtimaan.

Tämänpäivän sukututkimusjulkaisussa on myös jo ihailtavan paljon silmälle nähtävää: valokuvin realisoidaan jo viime vuosisadan alussa syntyneitä sukulaisiamme.


 1431594.jpg1550764.jpg

Hilma -mummu istuu korituolissa  vuonna 1941 Kaupungintalon alapuistossa, hänen sylissään olen minä ja vieressämme Aila -sisko.

Sama kuvauspaikka 67 vuotta myöhemmin. Korituolissa istun minä edelleen, nyt ilman mummun syliä ja vieressäni on Aila-sisko.

 

Ilman patrioottista kansallisuustunnettakin on yhä irrallisemman, jatkuvasti asuntoa ja paikkakuntaa muuttavan suomalaisen lämmittävää, turvallista ja opettavaista lukea juuristaan, elämänsä sattumanvaraisuudesta.

Ja ennen muuta on riemullista oppia ymmärtämään menneisyydestä se pieni ainutkertainen yksilö, eriluonteinen, erinäköinen, erihaaveinen, eri pyrkimyksissään elämänsä läpi taapertava ihminen, mutta itsestään muistoksi, opiksi ja jälkipolvien ihmeteltäväksi pienen hippusellisen jäljen elämästään jättävä sukulainen.

                                              0


Sukujuuremme selvittäminen vapaaehtoistyön varassa

Kolmas sektori on yksityisen, julkisen sektorin ja perheiden väliin jäävä yhteiskunnallinen sektori, jonka tunnuspiirteitä ovat voittoa tavoittelematon talous, organisaatioiden tai ryhmien yhteiskunnalliset ja eettiset tavoitteet: sen toiminta on aina demokraattista.

Suomessa kolmannen sektorin pääasiallisia toimijoita ovat yhdistykset.

Käsite kolmas sektori on amerikkalainen, mutta Suomi erilaisten tuhansien yhdistysten maana on jo viimeisen vuosisadan ollut täynnä tällaista toimintaa. Suomessa tämä vapaaehtoistoiminta ei saa sellaista julkista rahoitusta kuin muissa sivistyneissä maissa. Silti yhteiskunta talousvaikeuksissaan ja käytännön toimissaan aina vetoaa kolmannen sektorin työpanoksen kasvattamiseen.

Lahdessa toimii lukuisia vapaaehtoisia yhdistyksiä, joiden toiminta ja työn tulokset vaikuttavat meihin kaikkiin lahtelaisiin.

Lahden ihmisten elämään vaikuttavista yhdistyksistä esittelen ensimmäisenä Lahden seudun sukututkijain työtä, johon yhdistyksen aktiivi toimija Urho Enlund on minua uhrautuvasti opastanut sekä antanut käyttööni tämän tietomateriaalin.

 

1431604.jpg

 

Lahden seudun sukututkijat  -yhdistyksen vuosikokouksen osanottajia tänä keväänä

 

 

Sukututkimuksen kehittyminen

Nykyisen kaltainen koko kansan harrastuksena tapahtuva sukututkimus alkoi Suomen itsenäistymisen jälkeen 1910-luvun lopulla, jolloin perustettiin Suomen Sukututkimusseura v. 1917. Sitä ennen sukututkimusta olivat harrastaneet pääosin vain aatelisten sekä kirkon tai valtion hallinnon virassa olevien sukujen edustajat. Tällä hetkellä koko kansan harrastuksena tapahtuvan sukututkimuksen ja lainsäädännön uudistuksen haasteena on, kuinka varmistetaan sukututkimusta harrastavien ihmisten laadukkuus niin, että arkistoista ja tietosuojan toteutumisesta vastaavat voivat luottaa siihen, että sukututkija käyttää arkistoista saamiaan tietoja niin vastuullisesti, että hän niiden julkaisemisen tai muun käytön avulla ei loukkaa ulkopuolisen tahon yksityisyyttä tai muuta vastaavaa. Tätä varten Suomessa on vuonna 2006 alkanut sukututkijain valtakunnallinen koulutusohjelma ja perustettu sukututkimusta opettavien tahojen välinen neuvottelukunta. Neuvottelukunnan kiireellisenä tehtävänä on selvittää sukututkimuslaadukkuuden varmistamiskeinot sekä sukututkijan mahdollisen sertifikaatin tarve. Nämä molemmat aiheet ovat vielä aivan alkutekijöissään ja sukututkimus jatkuu meillä toistaiseksi entisten periaatteiden pohjalta.

Rippikirjojen skannaushanke

Sukututkimus tuli täällä Päijät-Hämeessä äskettäin julkisuuden valokeilaan, kun Lahden seudun sukututkijat  järjesti viime joulukuussa tiedotustilaisuuden Lahden kirjastossa aiheesta, joka liittyy tällä hetkellä laajaan valtakunnalliseen sukututkimusta tukevaan kehittämishankkeeseen: kirkonarkistojen pääkirjojen eli rippikirjojen skannaus- ja digitointihankkeeseen.

1431615.jpg

 

Lahden kaupunginkirjastossa käytössä oleva mikrofilmin katselulaite on tehokkuudessaan maan huippua

 

Hanke on Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen toteuttama. Hanke toteutetaan täällä Päijät-Hämeessä Lahden seudun sukututkijain jäsenten talkoovoimin yhteistyössä Lahden kaupunginkirjaston kanssa. Yhdistyksen jäsenet sopivat kirjaston kanssa omat skannausvuoronsa ja maksavat kirjastolle siitä kuuluvan korvauksen. Yhdistyksen tavoitteena on tällä tavoin lähimmän kahden vuoden aikana skannata kaikki Päijät-Hämeen seurakuntien mikrofilmatut rippikirjat. Urakka on suuri ja pitkäkestoinen vaatien skannaajilta pitkäaikaista sitoutumista projektiin. Jotta työ etenisi asianmukaisesti, sen täytyy tapahtua säännöllisesti eräänlaisen henkilökohtaisen lukujärjestyksen mukaan, jossa skannaaja sopii kirjaston vuoronsa siten, ettei työ tarpeettomasti häiritse muita kirjaston käyttäjiä. Siksi skannausvuoro yleensä sovitaan vain sellaiseen päivään, jolloin tuo muu käyttö on vähäisempää.

 1549767.jpg

Rippikirjojen skannaaminen mikrofilmeiltä digitaaliseen muotoon on huolellisuutta ja aikaa vaativaa työtä

 

Suomen sukuhistoriallinen yhdistys on lähtenyt tähän hankkeeseen kehityksen siirtyessä informaatioyhteiskunnan suuntaan, jossa digitaalisilla tietoverkoilla on entistä yleisempi asema. Tämä on suunnannut sukututkijoita hakemaan tietoa suvuistaan jo olemassa olevista digitaalisista arkistoista, joita on mm. Kansallisarkiston ja eräiden valtakunnallisten sukututkimusyhdistysten sivuilla. Näiden tallenteiden ongelmana on toistaiseksi ollut epätasainen kattavuus ja osittain jopa sattumanvaraisuus. Tämä on selvästi vaikeuttanut sukututkimuksen modernia tiedonhankintaa ja sukututkijan mahdollisuuksia etsiä juuriaan kaukaakin siltä paikkakunnalta, jossa hän tutkimushetkellä asuu.  Kun seurakuntien pääkirjat ovat historian saatossa olleet keskeisimmät väestörekisteritietoja muodostavat arkistot ja ne on myös jo aikanaan 50-luvulla mormonien toimesta kattavasti mikrofilmattu, on luonnollista, että tämän aineiston saattaminen digitaalisessa muodossa kaikkien yleiseen käyttöön on omiaan helpottamaan sukututkijan tiedonsaannin ongelmaa. Myöhemmin digitoinnin ulottaminen seurakuntien historiakirjoihin vain lisää tiedon sisällöllistä tarkkuutta ja kattavuutta.

1431625.jpg

Rippikirjat kunnittain ja taloittain ovat tarkassa järjestyksessä Lahden kirjaston skannaustiloissa

Rippikirjoista löytyy helposti pitäjän kylät ja talot, niissä kirjoilla olevat henkilöt, mutta tiedon sisältö rajoittuu vain henkilön syntymäaikaan, kristinopin sisältöjen oppimismerkintöihin ja ehtoollisella käynteihin sekä selityssarakkeessa joskus myös muihin erityistietoihin.

Kun aikanaan historiakirjatkin ovat digitaalisessa muodossa, tiedon sisältö laajenee merkittävästi. Niistä sukututkija voi löytää lasten syntymä- ja kastetiedot, avioliittoon kuulutukset ja vihkimiset, kuolleiden ja haudattujen tiedot sekä seurakunnasta muuttaneet ja sinne muuttaneet. Näiden tietojen avulla sukututkija voi saada huomattavasti tarkemman kuvan esivanhemmistaan kuin pelkästään rippikirjatiedoista ja varmistaa syntymäaika- ja muita tietoja.

Tietosuojasta

Tänä  digitaalisen tiedonvälityksen aikana ajankohtainen haaste sukututkijan tiedonhankinnassa liittyy tietosuojan varmistamiseen niissä tapauksissa, joissa tietoa etsitään 1900-luvun alkupuolen aikana poismenneistä esivanhemmista. Henkilötietolakia tulkitaan tällä hetkellä joidenkin arkistonhaltijoiden toimesta niin, että sukututkija saattaa päästä näkemään omaan sukuunsa ja tutkimuksensa kohteeseen kuulumattomia henkilötietosuojalain piiriin kuuluvia tietoja, jotka voivat väärin julkistettuna loukata yksityisyyden suojaa. Arkistonhaltija varmistaa siis ennalta tutkijan harkinnan estämällä tutkimuksen suorittamisen kokonaan.

Tällä hetkellä Suomessa ja koko EU:n alueella on käynnissä tiedonhankintaa koskevien lakien uudelleen muokkaus, jossa esille tulleet ongelmat pyritään minimoimaan ja samalla saattamaan eri Euroopan maat yhteensopivien käytäntöjen mukaisiksi, koska sukututkimus ja sen tiedonsaanti ei tunne rajoja eri seurakuntien, maiden tai maanosien välillä. Suomen eduskunnassa on parhaillaan käynnissä väestötietolain muutoskäsittely lain sisällön harmonisoimiseksi EU:n väestötietodirektiivin kanssa.

Oman haasteensa tähän tiedonhankintaan tuo mukanaan myös DNA-tutkimuksen antamat mahdollisuudet ja rajoitukset. Tämä on kuitenkin jo aivan oman kertomuksensa arvoinen asia.

 1549692.jpg 

DNA -tutkimus mullistaa sukujuuriemme tutkimuksen

Jokainen mies kantaa Y-kromosominsa DNA:ssa oman isälinjansa historiaa, mm. tiedon siitä, mihin klaaneihin (haploryhmiin) hänen esi-isänsä ovat geneettisen Aatamin jälkeen kuuluneet. Jokainen nainen kantaa mitokondrioittensa DNA:ssa oman äitilinjansa historiaa, mm. tiedon siitä, mihin klaaneihin (haploryhmiin) hänen esiäitinsä ovat geneettisen Eevan jälkeen kuuluneet. Tutkimalla nykyihmisten DNA:ta pystytään selvittämään sekä yksilöiden että väestöjen muinaiset juuret eli se, "mistä me olemme tulleet", tai oikeammin, mistä meidän geeniperimämme ja geneettiset esivanhempamme ovat tulleet.

 

Sukututkijaksi Lahdessa

 1431605.jpg

Urho Enlund luennoi suuresta valtakunnallisesta skannaushankkeesta


Lahden työväenopistossa sukututkimuksen opetus alkoi v. 1978. Opetusta sai myös Hollolan, Orimattilan, Nastolan ja Harjulan kansalaisopistoissa. Wellamo-opisto aloitti toimintansa vuoden 2007 alusta. Sen opetus jakautuu kursseihin lähtien aloittelijalle sopivasta sukuhistorian perusteista aina  kokeneitten tutkijoiden koulutukseen saakka.

Sukuhistorian perusteiden aikana aloittelija saa sellaiset valmiudet, että hän voi itsenäisesti aloittaa oman sukututkimustyönsä tekemisen. Pääpaino kurssilla on tutustuminen tarvittavan tutkimustiedon keskeisimpiin hankintatapoihin ja -kohteisiin. Sukuhistorian jatkokurssilla jatketaan sukutiedon keräämistä ja tallentamista ja laajennetaan sukutiedon hankintakohteiden tuntemusta. Vanhojen käsialojen ja asiakirjojen kurssilla perehdytään vanhoissa asiakirjoissa esiintyviin käsialoihin ja niiden tulkintoihin niin, että tulee valmius itsenäisesti lukea ja tulkita vanhoja asiakirjoja omassa työssään. Teemaseminaarissa käsitellään kurssilaisten ja opettajan esille nostamia sukututkimuksen erityisaiheita niin, että kehittyy valmius selvittää ja esittää itsenäisesti erilaisten tutkimustilanteiden mukaisia ratkaisuja. Tutkijaseminaarissa valmistellaan omaa tutkimustyötä yhdessä ohjaajan, toisten seminaarilaisten ja asiantuntijoiden kanssa tavoitteena oman sukujulkaisun tuottaminen.

Kun tähän sukututkimuksen toteuttamisympäristöön lisätään vielä, että Lahden kirjastossa on eräät koko maankin mittapuun mukaan arvioiden tehokkaimmat mikrofilmien lukulaitteet yhdistettynä tietokonenäyttöön, voi todeta, että sukututkimuksen harrastamiselle on Lahden alueella erittäin hyvät edellytykset.

http://suvut.genealogia.fi/lahti/index.html  

(Lahden seudun sukututkijat r.y.)

http://www.digiarkisto.org/sshy/index.htm (Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys r.y.)

http://www.wellamo-opisto.fi/fi/etusivu/?id=2 (Vellamo-opisto)