Teatteri Vanha Juko
Aino Voutilaisen [Jaana] työstämän sielukkaan kilpailuparin.
Hannu Salminen ja Jouko Puolanto eivät aivan yllä siihen sähköiseen, hekumoivan hehkuttavaan tunnelman kohottamiseen, jota Maratontanssien atmosfääri ja esityksen kokonaismeno joka hetki tarvitsisi - pikemminkin he tuntuvat liian kotoisen sympaattisilta menneen ajan nuorisoseuratalon bingoillan verkkaisen rauhallisilta vetäjiltä. Kirsi Asikaisen luomus ikuisesta nuoruudesta haaveilevasta vanharouva Laydenista jää koko tekstinkin kannalta kovin yllätyksettömäksi ja vaisuksi.
Kaiken nähneen teatterifriikin Maratontanssit
Jukon Maratontanssit on lahtelaisteattereiden toinen tuleminen: ensimmäinen näkemäni oli Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämölle 1995 Kurt Nuotion ohjaama, vähän innoton ja epäonninen esitys.
Jukon Raija-Sinikka Rantalan ohjaama tulkinta vetää lahtelaisesityksistä huomattavasti pidemmän taiteellisen korren kiinnostavalla koreografiallaan, mutta ei yllä läheskään Marantontanssien suomalaisen kantaesityksen, Kom-teatterissa vuonna 1981, ja Pekka Milonoffin ohjauksen ikimuistoiseen, empaattiseen ja puhuttelevaan vaikuttavuuteen.
Valokuvat: Aki Loponen
Esitysarvio on kirjoitettu 11.2.2011 ensi-illan esityksestä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.