Tamara4.jpg

Oman kaupungin rikkautta

Turun kaupunginteatteri uskaltaa jälleen tehdä kunniaa kaupunkinsa kulttuuriselle menneisyydelle. Viime talven Seili-esityksen koskettava rakkauskertomus sijoittui kaupungin menneisyysajan tapojen ja naiseuden silloisten sosiaalisten normien armottomaan turkulaistodellisuuteen.

Nyt on vuorossa kaupungin lähimenneisyyden suurenmoisen turkulaisen viihdetaiteilijan, koko Suomeen poikkeuksellisilla synnynnäisillä lahjoillaan sädehtineen Tamara Lundin elämäntilitys: ja ah niin vilpittömän rehellisenä elämäkertatarinana, niin loisteliaana musiikillisena tarjoiluna ja niin syvällisen yleispätevänä taiteilijakutsumuksen ja yksityiselämän vuoroin seesteisenä vuoroin myrskyävänä aallokkoisena elämänmerenä toteutettuna, että keinumme esityksen tunteiden suurilla laineilla vieläkin.

Satu Rasila on jälleen näytelmäkirjailijana, mutta myös ohjaajana asialla. Hänen välittämänsä kuva Tamarasta on kaunis, uskottava, haikean surumielinen, mutta sitäkin lämpimämpi henkilötutkielma rakkaudesta elämään ja taiteeseen. Teoksen erinomainen dramaturginen rakenne kuljettaa Tamaran tunteineen koettavaksemme ja ymmärrettäväksemme maulla ja hienovaraisen herkällä totuudenmukaisella teeskentelemättömyydellä.

Näytelmä on pienin kohtauksin sekä parinkymmenen, orkesterin ja solistien tulkitsemin erityylilajisten viihdemusiikkinumeroin jäsennetty monitunnelmainen, musiikillisesti rikas kokonaisuus. Sen jäntevänä runkona kymmenjäseninen orkesteri soittaa ja säestää – taianomaisin sovituksin, sijoitettuna näyttämön takaosan sirkusmaisen tuloaukon terassilla. Pienin liikuntaryhmin ja vaativin koregrafioin alleviiivataan kohtausten tunnelmia ja sisältöjä ja häikäisevin upein pukuluomuksin entisajan operettista, ihmistä arjesta pilviin nostavaa fantasiaa.

 

Roolitöitä

Sofia Arasolan (Tamara nuorena naisena) hahmossa ensirakastuminen, liikunnan kepeys ja elämän vilpitön naiivius ovat läsnä tunnistettavasti ja valoisan temperamenttisesti. Angelika Klas (Tamara kuuluisana taiteilijana) luo hurmaavana operettiprimadonnana, kauniin tyylikkäällä ja uljaan hienosävyisellä sopraanoinstrumentillaan sekä laskelmallisella, tunteikkaalla naiseudellaan uskottavan ja inhimillisen ihmisensä, johon ei voi olla ihastumatta ja hurmaantumatta. Kirsi Tarvainen (Tamara muistelijana)  antaa hahmolleen harvinaisen elämänkokemuksellisen syvyyden, jonka taiteilijan  lauluäänen tummasävyinen sointi syventää yhdeksi koko esityksen vaikuttavimmaksi näyttämötaiteelliseksi sanomaksi.

Tamaran miehistä Mikael Haaviston nuoruudenrakastettu Rami luo elämänhehkuista nuoruutta rakastumisellaan ja kiehtovalla laulullaan, Mika Kujala Aatoksena, Tamaran ensimmäisenä aviomiehenä, tekee miltei dominoivan realistisen tyypin taiteen ammattilaisesta ja taiteilijakumppanista, Ari-Matti Hedman tulkitsee illan komeimmalla tenoribaritonillaan Tamara-duetossaan Marco -operettisankarinsa niin todesti, upeasti ja vastustamattomasti, että kuka tahansa nainen voisi yleisöstäkin häneen oitis silmittömästi rakastua. Juha Hostikka aviomies Aleksandruna näyttelee roolinsa taiten ja eläytyen ja empatialla sekä laulaa osuutensa yhtenä esityksen kantavana, taiturillisena viihdetaiteilijana.

 

Lavastus ja valot

Jyrki Sepän lavastustaide on jo useina vuosikymmeninä tuonut suomalaisnäyttämöille poikkeuksellista atmosfääriä. Hänelle ominaista toimivuutta, jossa pienet kohtaukset limittyvät saumatta vauhdilla toisiinsa - kuten nyt toistuvin nopein pylvässiiroin - saimme jälleen ihailla, mutta myös upeita näkyjä ja visioita jälleen hämmästellä. Kun Tamaran nuoruudenrakastetun kuolema ei näyttämöllisesti muuten tahtonut millään päästä tulkinnassa loppuunsa, niin aivan mestarillisella taikuudella lavastajan luoma valtaisa kevyesti leijaileva rakkauden punainen huntu peitti hetkessä koko näyttämön alleen! Tai miten lavastajan ja valosuunnittelijan yhteistyö voikaan kohota näytelmän kokoavaksi, lumoavaksi taiteeksi, kun esityksen lopussa kaikki kolme Tamaraa tilittävät laulussaan elämänsä viimeistä tangoa näyttämön valaistuessa katsomoon saakka yltäväksi suureksi miljoonatähtiseksi galaksiksi, jossa me katsojatkin tunnemme muuttuvamme kuin pieniksi avaruuden hiukkasiksi äärettömyyden tähtikartalle.

Tamara2.jpg

Parhaillaan näyttämötaide ja esittävä musiikki etsivät ympäri Euroopan jälleen takaisin mennyttä kosketuspintaa toisiinsa. Keski-Euroopassa ja balttilaisissa suurissa oopperataloissa vuosikymmenet kuohunut operettinen shampanja on valtaamassa jälleen takaisin myös pohjoismaisia estradeja musiikillisella omapiirteisyydellään. Kansallisoopperamme on jo ottanut askelen vakavimman oopperamusiikin suunnasta kohti suurta yleisöä, Oopperan kummitus -operetin esityskuviot pyörivät tänään sen suurella lavalla jälleen.

Tamara Lund, yksi suomalaisten operettien valovoimainen maailmantähti, on hienon omaelämäkertanäytelmänsä ja esittelynsä ansainnut ja näytelmä itse harvinaisen onnistuneessa ilmiasussaan suuret loppuunmyydyt katsomonsa siitä nauttimaan.

 

Turun kaupunginteatteri Tamara, käsikirjoitus ja ohjaus Satu Rasila, musiikin sovitus ja harjoitus Jussi Vahvaselkä, koreografia Katja Koukkula ja Jussi Väänänen, lavastus Jyrki Seppä, puvustus Pirjo Liiri-Majava, valot Mika Randell, äänet Jari Tengström, naamiointi Heli Lindholm


Rooleissa  Kirsi Tarvainen, Angelika Klas, Sofia Arasola, Ada Lohikoski/Lilian Salmi/Maria Salonen, Ulla Reinikainen, Riitta Salminen, Jukka Aaltonen, Mikael Haavisto, Mika Kujala, Juha Hostikka, Ari-Matti Hedman, Aleksi Seppänen ja Pauliina Saarinen

Valokuvat Otto-Ville Väätäinen

Arvio esityksestä 31.12.2015 Logomo-teatterissa

http://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/tamara