Kuninkaan puhe Ensi-ilta lauantaina 27.1.2024 klo 19.00

 

Emma Ensi-ilta torstaina 25.1.2024 klo 19.00

Lahden kaupunginteatterilla on ollut jo vuosia tapana kutsua yleisö esityksen valmistumisen loppusuoralla katsomaan teatterin seuraavan ensi-illan näytelmän harjoitusta ja keskustelemaan esittäjien kanssa. Tavanomaista on, että esitetään pieni katkelma esityksestä, nähdään melkein valmis lavastus ja vaikka koko esityksen aikaansaajat - ehkä kirjailija, kääntäjä, ainakin ohjaaja, näyttelijät, lavastaja, puvustaja, valaisija, äänisuunnittelija, kuiskaajakin.

Viime torstaina saimme kokea teatterimme koko näytäntökauden kahden viimeisen ensi-illan ensituntoja istuen Lahden komeiden teatterisalien katsomoissa - suuren Juhani-näyttämön Kuninkaan puhe ja pienen Eero-näyttämön Emma -näytelmien reilun viikon päästä ensi-iltaan tulevista esityksistä myös tekijöiltä kysellen.

Viitisenkymmentä seuraajaa oli tullut paikalle ja niille, jotka eivät näihin esittelymahdollisuuksiin vielä ole uskaltautuneet koskaan paikalle, kerron tästä teatterin mainiosta palvelusta.

 

1.

0hjaaja Tommi Kainulainen:

Ohjaajana olen jo kymmenen vuotta halunnut tämän tehdä. Sitähän on esitetty Helsingin kaupunginteatterin kantaesityksestä 2011 lähtien jo viidessä suomalaisteatterissa.

Britannian kuningas Yrjö VI (1895-1956) oli myös tämän näytelmän todellinen lähtökohta aitona dokumenttina – hänellä oli paha änkytys puheessaan. Hän oli kuningas Yrjö Viidennen vanhin lapsi ja sai monenlaisen koulutuksen kruununperijänä, upseerina. Eletään 1920-luvun vuosikymmentä, radio on tullut ja kansa kuuntelee sitä tarkoin tiedonvälittäjänä. Siksi puheen selkeys on ensi kertaa tärkeimpiä vaatimuksia hallitsijoille. Tulevan kuninkaan vakavan änkytyksen vuoksi hänen puheterapeutikseen hankittiin australialainen Lionel Logue. Yrjö Kuudetta esittää Teemu Palosaari ja Lionel Logueta Tapani Kalliomäki.  Esitämme nyt näytelmästä pienen kohtauksen, jossa nämä herrat ensi kertaa kohtaavat.

Tuleva Englannin kuningas Yrjö VI ja australialainen puheenopettaja Lionel Logue 1920-luvulla.

Katkelman jälkeen ohjaaja Kainulainen esittelee koko esityksen näyttelijäkunnan - oikean nimen ja roolin - joita tähän esitykseen on lavalla nähtävänä tusina - näyttelijän kumartaessa. Monilla heistä on esityksessä useampikin rooli. Puvustaja, lavastaja sekä valaistus- ja äänisuunnittelun henkilökunta nousevat katsomosta myös yleisön nähtäville.

Kuvassa Juhani-näyttämö, sen alareunasta pilkottavat meidän katsojien päät katsomon ensimmäisestä rivistä, näyttämön rampeissa kolme henkilöä Kuningas VI, näytelmän ohjaaja ja puheen opettaja Lionel Logue, taustalla lavalla koko näytelmän muu näyttelijäjoukko.

Nyt on vuorossa kahden pääosan esittäjät. Heiltä ohjaaja pyytää lyhyen luonnostelun rooleistaan.

Kuningas Yrjö VI -Teemu Palosaari:

Hovimaailman suuruusluokka, neljäsosa koko maapalloa Australiaa myöten, on tietenkin uutta, mutta että sen valtavan imperiumin keskeltä löytyy kuitenkin se ihminen. Se on näyttelijälle tärkeintä. Se edellyttää vastuullisuutta asemastaan, läsnäoloa kohtalostaan.  Toimiiko velvollisuudesta vaiko omasta halusta elämäntehtävässään. Otanko kuninkuuden vastuun änkyttäjänä vai annanko sen suosiolla huikentelevaluonteiselle veljelleni, joka sitä haluaa.

 

 

Lionel Logue, puheenopettaja -Tapani Kalliomäki:

On luotava tasavertainen ystävyys oppilaan ja opettajan välille, sen luominen on edellytys puheopettajan työlle. Saanko sen esille ja nähtäväksi, todentuntuiseksi. Näyttelijälle on merkittävää, että saa tällaisen ison näyttämön ilmaisunsa sellaiseksi, ettei se tarvitse suuria eleitä tai näyttäviä ulkopuolisia keinoja. Se on tunne, joka tässä näytelmässä joko vie katsojan tai ei ota mukaansa. Esityksen keskeistä on vastanäyttelijän panos. Tässä mielessä rooli, vastanäyttelijän taito ja koko näytelmä ovat herkkua.

 Sehän tässä jutussa on etu, että puheenopettajan koti on ihan tässä näyttämön rampissa. Saa näytellä ihan lähellä tätä yleisöä. Ja sitten tuolta valtavalta näyttämöltä aukeaa koko iso lavastusmiljöö, ensemble, valtakunta kaikkineen maailman äärettömyyksineen takana. Näyttämöllä on siis kaksi eri maailmaa. Se on tosi, tosi makee juttu.

Yksi tärkeä henkilö on kuiskaaja - Tiina Rokka. Hän on harjoitusvaiheessa ehdoton - osaa sillä tavalla hienosti, selkeästi ja oikeaan aikaan kuiskata. Mutta yleensä näyttelijän on tehtävä roolinsa opettelussa ja kypsyttämisessä kotitöitä paljon.

......................................................................................................................................................................

 

Ohjaaja: Änkytysyhdistys on meillä käynyt paikalla ja kommentoimassa tätä esityksen tekoa. Ja siinä on se tärkeä asia tullut esityksen valmistumisprosessiin - miten ne muut ihmiset reagoi änkyttäjään. Tutkitaan harjoittelussa se sosiaalinen tilanne.

Katsoja: Mitä tää maksaa, tää esitys valmistaa?

Apulaisteatterinjohtaja: Lavasteet on noin 20000, puvut noin 8000. Sitten on tilapäinen henkilökunta, vierailijat harjoituspalkkioin ja oma henkilökunta kuukausipalkkauksin. Lehti-ilmoitukset ja muu media-mainonta, ohjelmapainatukset ym..….

-Katsoja: Kokonaishinta 100000?

Apulaisteatterinjohtaja: Suurin piirtein.

Ohjaaja Kainulainen: Musikaalit ovat paljon kalliimpia, niissä on myös orkesteri palkattuna ja oikeudet tekstissä sekä musiikissa ovat rahaa vieviä. On tärkeää, ettei esityksiä siksi juuri koskaan peruta, vaan on jo harjoituksissa valmennettu paikkaavat näyttelijät mahdollisten sairauksien ja esteiden varalle. 

-Katsoja: Kuinka täyteen teatterisalit saadaan.

-Apulaisteatterinjohtaja: Vähintään 65% käyttöaste on saleilla.

-Nuori katsoja: Miten roolit jaetaan.

Ohjaaja: Roolit jakautuvat myös koko teatteritalon toimintaa ajatellen. Kolmea, yleensä tai vähintään kahta näytelmää teatteri voi esittää yhtä aikaa. Nyt tässä Juhani-näyttämön näytelmässä olevista näyttelijöistä puolet on teatterin vakituisesta henkilökunnasta ja vierailijoita melkein sama määrä. Toinen eli nyt Eero-näyttämön Emma-näytelmä taas vaatii toiset vakituiset teatterimme näyttelijät. Näin ne roolit yleensä suuressa teatterissa järjestellään.

...........................................................................................

Puoli tuntia on kulunut. Tilaisuuden johdattelija ilmoittaa, että Juhani-näyttämön osa päättyy tähän ja kehoittaa yleisöä siirtymään kohti Eero-näyttämöä, sen Emma-näytelmän tiedotustilaisuuteen.

..............................................................................................

2.

Katsojat lähtevät sitten kävellen Juhani-näyttämön portaita kohti teatterirakennuksen toista kerrosta ja saapuvat pian Eero-saliin, sen katsomopenkkeihin asettuen.

Lahden kaupunginteatterin 300 katsojan Pienen näyttämön eli Eero-näyttämön katsomoa.

 

Ohjaaja Lija Fischer:

Tervetuloa tänne Eero-näyttämön katsomoon. Esittelen ensin hieman tätä näytelmää Emma. Katsomme siitä aluksi pienen kohtauksen.

Miikka Wallin ja Henna Wallin

Ohjaaja Fischer esitteli kohtauksessa esiintyneet näyttelijät ja heidän roolinsa sekä koko esitystä harjoittelevan ja valmistavan, nyt kahdeksanhenkisen näyttelijäkunnan (joilla useilla on myös kaksoisrooleja) sekä muun viisihenkisen esityksen ulkonaista lavastusta, muotoa, puvustusta, valoja, liikettä ja ääniä suunnitellen ja totuttavan taiteilijakunnan, kuten juuri saimme kokea Suuren näyttämön esittelyssä.

 

Lija Fischer: Jane Austen on mielikirjailijani siksi, että hän on sekä tarkkanäköinen, koskettava että hauska teoksissaan. Hän kirjoittaa nimenomaan pienistä yhteisöistä, joissa on omat sääntönsä ja omat mallikoodistonsa. Tämän tarinan ihmiset eivät ole aatelisia, mutta ovat maalla asuvia parempia ihmisiä, yläluokan kanssa mielestään.

Tosin naisen asema Austenin aikaan oli vielä aivan toisenlainen kuin nykyään, mutta silti yhteistä tälle ajalle on, että sääntöjen ja yhteisön koodien muuttamiseksi tarvitaan koko yhteisö. Vaikka tämä yksi ihminen, Emma näkisi, ettei naisen asia ole ihan sitä, mitä hän toivoisi. Sillä Emma on varakas, kaunis, oppinut ja hän on saanut silloin sivistyneiden käyttämän parhaan kotiopetuksen, mutta hän ei ole osannut tehdä sillä mitään, hän on jouten, täysin vailla oman elämänsä mielenkiintoa. Hän on tiedostanut asemansa, mutta ei pysty yksin asiaansa korjaamaan. Emma on hieman erehtynyt ajatuksissa, ihmisten rakkauden tarpeesta ja heidän itsepetollisessa elämänkuvissaan ryhtyessään ystäväpiirinsä amoriksi, rakkauden lähettilääksi.

 Olennaista oikeastaan on se, mitkä muutokset ovat sellaisia, että saisi niihin koko yhteisön mukaan, jotta maailma voisi muuttua. Emma on kuitenkin yrittäessään korjata näkemiään yhteisön puutteita tarkkanäköinen ystäviensä ongelmissa, mutta ei tunne itseään. Paitsi lopulta katsoessaan peiliin itseään.

Nyt olen hiljaa ja toivon teiltä katsomossa olevilta mahdollisia kysymyksiä tästä esittelystämme.

 

Katsoja: Rooli, sen oppiminen ja suuren määrän tekstiä opetteleminen, miten se tapahtuu?

Ohjaaja: Tässä näytelmässä on todella, kuten kysyt,valtava tekstimäärä. On erilaisia tapoja, miten se teksti valkenee esittäjälle, tarttuu, tulee omaksi ja on muistissa. Paljon on kysymys siitä, että kun ne näytelmän tilanteet alkavat muotoutua, silloin ne tulevat tämän tekstin mukana luontevasti näyttelijän ilmaisuksi, ja teksti tulee eläväksi puheeksi, toiminnaksi ja jännitteisiksi tilanteiksi.

Miikka ja Henna Wallin: Kyllähän puolisoista näyttelijänä on paljonkin hyötyä ja apua. Keittiössä, kotonakin näyttelijä voi työskennellä. Pitkillä automatkoilla voi höpöttää ja harjoitella rooleja, toinen korjata vuorostaan. Miksi myös arkena kaukana teatteristakin voi päntätä tekstiä päähän. Samoin vuorokeskustelut tässä esityksessä ovat useinkin mahdollisia harjoiteltavia äänenpainoineen, jopa liikkeineen missä vaan.

 

Emma eli näyttelijä Henna Wallin:

Käytän tietenkin kaikkea, mitä itsekin olen, omaa kehoani ja omia ajatuksiani, niitä tunteita, tapahtumia, kokemuksia, joita mä olen elämässä kokenut ja kohdannut - se kaikki tulee jollakin tavalla nyt tämän roolihahmon kautta. Ja silloin kun olen täällä lavalla niin ajattelen ja olen Emma, tunnen tuttuja ja uusia tunteita kirjoittajan Emmana.

Ohjaaja Fischer: Lavastaja ja minä olemme vierailevia tässä teatterissa ja olen huomannut tämän Lahden kaupunginteatterin henkilökunnan monipuolisuuden: tällaisten ammattilaisten kanssa on ollut ihana tehdä töitä, jokainen tuo esitykseen oman mielipiteensä, ajatuksensa, detaljinsa  Me olemme kuin se yhteisö, jota Emmakin kaipaa - löytää se yhteinen tapa ja elämän tarkoitus ja kiinnostus - eli näytelmä tehdä yhteistyössä sellaiseksi kuin meistä jokainen sen on erikseen ajatellut ja sitten me kaikki ajatuksemme yhteen liittäneet, olemme valmistaneet Austenin Emman.

 

Näin me katsojat näytelmäntekemisen työmaalla saimme tunnin verran tutustua maksutta jälleen Lahden kaupunginteatterin toimintaan, tällä kertaa koko näytäntövuoden kahteen viimeiseen tällä viikolla ensi-iltaansa tulevaan näytelmään. Jotakin taatusti uutta, toisenlaista saimme jälleen tulevan katsomisemme pohjaksi.

Artikkelin otsikkokuvat Lahden kaupunginteatterin mainoskuvia.

Palaamme esitysten arviointeihin.

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/