Lahtelaislähtöisten lähettiläiden määrällä ei juuri voi kerskua. Itse muistan kaksi.
Ensin Osmo Kock, joka toimi pitkään Itä-Saksan suurlähettiläänä ja myös Algeriassa ja Romaniassa. Hänen vaimonsa kanssa – taitava näyttelijä Eija Inkeri – olen keskustellut ihan Lahden kaupungintalon pihalla Nostoväkinäyttämön esitysten yhteydessä. Suomen kansa tuntee lähettilään vaimon radion hupiohjelmasta Kankkulan kaivolla 1960-70 -luvuilla. Siinä Eija Inkeri oli mainio Neulasen Manta. Mutta hyvän näyttelijän ei tarvitse lähettilään puolisona palkan vuoksi ammattikiinnitystä teatteriin hankkia.
Toinen vielä tutumpi lähettiläs on itselleni tutusta Kannaksen koulusta valmistunut Heikki Talvitie, jolla on pitkä diplomaattiura vuodesta 1964 alkaen ulkoministeriössä. Lähettiläänä hän toimi Belgradissa, Moskovassa ja Tukholmassa. Viime aikoina erikoislähettiläs Heikki Talvitie on tervehtinyt meitä lahtelaisia vuotuisilla Lahden Suomalaisilla Historiapäivillä, yhtenä tapahtuman organisaattorina.
Pienempiä lähettiläitä, kuten hyväntahdonlähettiläisiksi nimettyjä julkkiksia. ei Lahti ole saanut. Muutaman jonkin kaupallisen yhtymän hakeman, muun maan nimittämän alemman tason apulähettilään, kunniakonsulin kylläkin. Mutta presidentin nimittämiä lähettiläitä on vain nämä kaksi Suomen suurlähettilästä - Hollolan-Lahden Kock ja Lahden Talvitie.
Tällaista kookasta panderollia levitettiin kaupunkiimme suurten kerrostalojen seinien koristeeksi jo vuoden 2019 elokuussa tittelin selvittyä kesäkuussa. Meille lahtelaisille ei selvinnyt.. keitä tuon plakaatin ilmaisu - yhdessä tehty - tarkoitti..Entä miksi tarvitaan tämän artikkelin kuuluttamia vapaaehtoisia, kun ympäristöpääkaupunki on ollut jo vuoden valmis ja lahtelaiset kiitelty.
On siksi ymmärrettävää, että Lahti silmittömässä pätemistarpeessaan haluaa nousta lähettiläiden siivin maailman navaksi. Itä-Saksa on häipynyt maailmankartalta, Eurooppa yhdentyy talousliitoksi ja tulevana vuonna Lahti on koko Euroopan vihreä ympäristöpääkaupunki, lahtelaisesti sanottuna Lahti on suurempi kuin koko Eurooppa. Tänne jos minne tarvitaan lähettiläitä.
Harvoin olen kaupungin nettisivuja selannut yhtä makeasti naureskellen kuin muutama päivä sitten, kun siellä yhdeksänhenkinen Lahden viestintäpalvelu kertoi Lahden hakevan ympäristöpääkaupunkiin lähettiläitä.
Kuulema saman, halvan vaatimattoman hakuilmoituksen Lahti on julkaissut myös paikallisessa Etelä-Suomen Sanomissa, sillä budjetoidun kolmenkymmenenmiljoonan Euroopan ympäristöpääkaupunkistatusrahan käyttö vaatii tämmöisiä menoeriä todisteeksi kuluista – Lahti kun ei niihin lainkaan itse osallistu.
Selatessani tätä lähettiläsilmoitusta nauroin uudelleen makeasti sen allekirjoittajatittelille – vuorovaikutussuunnittelija.
Hakemusta varten lahtelaisen täysi-ikäisen on täytettävä hakemuslomake, toimitettava se hakemuksen s-postiosoitteeseen ja hakijoista tehdyn valinnan (kuka sen tekee?) jälkeen alkaa reilun vuoden palkaton homma toimia kansainvälisen Lahden Euroopan vihreän ympäristöpääkaupungin suhdetoimintalähettiläänä. Hakemusasiakirjoista ei selviä, aikooko Lahti kiinnittää kymmenen vai tuhat lähettilästä tällaiseen tehtävään. Arvelen Lahden rohkeasti tavoittelevan tuhatta lähettilästä.
Näin meillä tänäänkin nousee kaupunkimme profiili korkealle. Hakijoiksi kelpaavat myös muut Päijät-hämäläiset. Kenties soveltuvuusidea on syntynyt siitä, että 1900-luvun Suomen ensimmäisen naissuurlähettilään Tyyne Leivo-Larssonin vanhemmat olivat alkuaan Sysmästä kotoisin. Lähettiläisyys kai helposti periytyy ja tarttuu.
Mummot ja papat vaan muiden täysi-ikäisten kanssa nettiin hakemuspapereita väsäämään. Vasta jälkeenpäin saamme nauttia tiedoista, kuka meidät valitsi, mitä valitut käytännössä tekivät ja kuinka lähettiläskatras työssään onnistui koko Euroopan kaikkien kansojen mittapuulla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.