549519.jpg

Veteraanipäivän taiteilija Antero Mäkelä Hollolan Honkalinnassa 27.4.2007

Suomen varhaiskeväisen, lehtensä hiirenkorvalle puskeneiden koivujen viitoittaman kymmenkilometrisen Lahdesta Hollolaan vievän tietaipaleen päässä on Taiteilijakoti Honkalinna: siellä odottaa Mäkelän Anteron 75v- juhlailta klo 19. Ohjelmanaan Antero tulkitsee Talvisodan tuntoja - esityskoosteensa. Sen ytimenä on veikkohuovismaista proosaa ja kansanfilosofiaa, Yrjö Jylhän, Otto Mannisen ja Valto Saran väkevää ja ihmiskeskeistä runoutta. Ja kas, paikalla yleisönä pieni täysi salillinen: Veteraanipäivän henkeen eri ikäpolvia, pääasiassa sodan melskeissä lapsuutensa tai nuoruutensa eläneitä lahtelaisia ja hollolalaisia.

Miten ja kuinka?

Kun olen harvakseltaan yli viidenkymmenen tuttavuusvuoden ajanjaksolla onnistunut kuulemaan Anteroa, yhtä jo kohta sukupuuttoon häipyvien suomalaisten lausujien aatelisista, olen kokijana kerta toisensa jälkeen sanattomampi: miten komeaa onkaan tuo hyvin ajateltu, hyvin lausuttu, hyvin analysoitu, eläytynyt ja sisäistetty suomalainen kirjallisuus ja äidinkielemme, sen ilmaisun rikkaus! Tänä euro-aikanamme sen nauttiminen Anteron tarjoilemana on harvainherkkua! Miten luontevaa esiintyjämestarin tulkinta onkaan: kuin levollista, yksinkertaista puhetta kuulijalle. Kuinka kielentaitaja-Anterolla runon rytmi ja säkeet on yhtä runoilijan kanssa, kuinka vaivattomasti puheilmaisu, sen paussit, painotukset – pieniltä tuntuvat nyanssit - toimiikaan.

Antsan karisma

Taiteilijalaatuna, tekstivalinnoistaan alkaen, Antero on vilpittömän, maailman suuriin mullistuksiin tahtomattaan joutuvan, yhteiskunnan alati paisuvissa byrokratioissa mureniksi hieroutuvan, mutta silti sydämeltään lämpöisesti ihmisläheisen, isänmaallisen, pienen ihmisen puolella. Sellaista ihmistä kohti Antero meitä kuljettaa synnyinlahjaisen humoristin vaivattomuudella, maailmoja avartavassa sylissään, terävällä ja ilkikurisen lämpimällä ironiallaan sekä ennen muuta ajatuksensa ja mielensä herkkyydellä. Kokea ihmisen ilot ja surut, haaveet ja pettymykset ja taito välittää ne yleisölle koruttoman koskettavasti, on Anterolle ominaisinta.

Jos kohta vaikkapa Jylhän Kaivolla tai Mannisen Junnu Jokipuu herkistivät kuulijansa taas kerran kyynelsilmiin, niin oman runoraatini kärkeen nostan Valto Sara -tulkinnan Kotiseudun ukko. Lämpimän huumorin, terävän havainnoinnin, jouhevan rupattelun, tiiviin kerronnan ja puhuttelevan loppukäänteen, sekä mestarillisen analysoinnin elementeistä se kasvoi monitasoisen sisältörikkaaksi tulkintakokonaisuudeksi. Pienen ihmisen Tanin Tahvon elämän evakkotarina laajensi sodan julmuuden, kotiseudun, kaiken menettäneen yksilön, selviytymistarinaksi – hymy ja huumori pelastaa ihmisyyden.

Ylistys elämälle

Kun Talvisodan tuntoja – esityskokonaisuus päättyi, tunnelma salissa oli liikuttunut. Taitavana yleisönsä ottavana havainnoitsijana Antsa päästi kuulijansa sodan ahdistuksista vapauteen esittämällä pyytämättä ylimääräisenä Raili Malmbergin koko maailmaa syleilevän hienon runon. Siinä ihmisen pelastus on uskossa ja toivossa parempaan huomiseen ja kiitollisuudessa kaikesta elämässä koetusta, niin elämän kolhuista kuin onnenhetkistäkin. Oi mikä teksti - kuin Anteron itsensä sanomaa!

 

Meiän Antsa

Antero Mäkelä täyttää 75 vuotta maanantaina 30.4.2007. Antero on yksi harvoista maamme lausuntataiteilijoista, jonka taiteilijataipale on jo  60 vuoden mittainen. Lahden kaupunki on ollut Anteron keskeinen koulunkäynnin, leipätyön ja taideopintojen paikka. Lahteen Viipurista muuttanut Wiipurin Musiikkiopisto kasvatti monta suomalaista lausujaa - maan kuulujen taiteilijoiden Laina Kalmarin, Siiri Franssila-Tiaisen ja Kyllikki Krohnin ohjauksessa sai myös Antero ensioppinsa. Itse muistan Anteron musiikkiopiston lausuntanäytteissä 1950 –luvulla sekä hänen unohtumattoman näyttelijätyönsä Veikko Huovisen silloin tuoreen Havukka-ahon ajattelijan näytelmädramatisoinnissa, Reino Taulon hienona ohjauksena. Myöhemmin Veikko Huovinen onkin liittynyt Anteron taiteeseen lähtemättömästi - lausuntaillat ovat miltei poikkeuksetta sisältäneet Huovisen tekstejä. Antero on ollut pidetty, käytetty ja kunnioitettu esiintyjä hirvipeijaisissa, tupailloissa, harjannostajaisissa, huvitilaisuuksissa, kirkkoilloissa, teatteriproduktioissa ja suurissa juhlissa ympäri koko Suomenniemen. Hän on kuulunut lukemattomiin esitystaidon arvosteluraateihin. Televisio on äskettäin taltioinut Anteron ohjelmakokonaisuuden Ylimääräiset kertausharjoitukset.