<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Väinö Linnan 

TUNTEMATON SOTILAS

SUOMEN KANSALLISTEATTERISSA

 

OHJAUS JA SOVITUS Kristian Smeds
ROOLEISSA: Henry Hanikka, Jouko Keskinen, Jaakko Kytömaa, Esa-Matti Long, Antti Luusuaniemi, Markku Maalismaa, Petri Manninen, Minttu Mustakallio, Jussi Nikkilä, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen, Timo Tuominen, Juha Varis
LAVASTUS: Kati Lukka
VIDEOSUUNNITTELU: Ville Hyvönen
VALOSUUNNITTELU: Ville Toikka
PUVUSTUS: Auli Turtiainen
ÄÄNISUUNNITTELU: Esa Mattila

VALOKUVAT: Antti Ahonen


 

 

 

Tuntemattoman sotilaan vuosisata

 

1601825.jpg

 

Tuntematon sotilas –romaanin ilmestyessä (1954) ihmettelin sodankäyneen isoveljeni naurunremahduksia hänen lukiessaan kirjaa. Kirja kului niin rintamalla olleiden jermujen kuin meidän nuortenkin käsissä ja levisi yllättäen kaikkiin kansanosiin. Patrioottisimmat näkivät sen pilkkaavan ja herjaavan isänmaallisuutta, moralistit heristivät sormeaan kirjan suomalaisten kirosanojen vuolaudelle, mutta suuret kansanjoukot mielsivät sen uudeksi aluksi vaiennetulle keskustelulle rintamakokemuksista ja sodan mielettömyydestä.

 

Muutamaa vuotta myöhemmin (1957) esitin jo itse 16 -vuotiaana Tuntemattoman sotilaan katkelmia lausuntakilpailuissa, harjannostajaisissa, erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Itsenäisyyspäiväjuhlissa sain tulkita jopa riipaisevaa Lehdon kuolemaa. Eikä Tuntemattoman Sotilaan tulkintani viidessäkymmenessä vuodessa ole hellittäneet: Rintamanaiset ja -miehet ovat saaneet viime vuoden aikana niitä kuulla.

 

Edvin Laineen ja Rauli Mollbergin Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiot on Suomen kansa elänyt moneen kertaan ja Laineen elokuva vakiintui jo vuosikymmeniä sitten perinteeksi television itsenäisyyspäiväohjelmaksi. Tampereen Pyynikillä on nähty ensimmäinen kesäteatteriversio (1961 alkaen ) yhdeksänä kesänä ja Suomenlinnan kesäteatterissa Tuntemattoman tulkinnat jatkuvat kohta jo toista kesää.

Jyväskylän Kaupunginteatterin Juha Hurmeen ohjaama Tuntematon sotilas pari vuotta sitten oli ensimmäinen kokemani koskettava tulkinta teatterin mahdollisuuksista välittää tämän teoksen sanottavan sodanvastaisuus teatterilavalta.

 

Kaikki edelläoleva kulttuurinen anti on Väinö Linnan - ajattelijan, kansan tuntojen kuvaajan, humoristin - Tuntemattoman sotilaan suuren, pasifistisen sanoman aikaansaamaa suomalaista rukiinleivänmakuista kulttuuria.

 

Vielä muistan elävästi tunnin mittaisen vierailuni Väinö Linnan luona Tampereen Hämeenkadun kodissa  1970 –luvun alussa. Lahden kaupunginteatterin ohjelmalehtiseen tarvittiin kuvia Väinö Linnasta ja teatterin Matti–valokuvaaja pyysi minua tuekseen jututtamaan Linnaa, kun hän samanaikaisesti räpsisi kuvamateriaalia. Linnan joviaali, rauhallinen keskustelutapa ja Kerttu -rouvan virkeä kahvitarjoiluhössötys olivat elämänkumppaneiden, toistensa vastakohtien, sydänlämpimän kotoista tunnelmaa vailla pientäkään teennäisyyttä.

 

Tuntemattoman sotilaan uusi vuosituhat

 

Kristian Smedsin tekstit ja ohjaukset ovat olleet teatterimme uudistavia tuulia jo yli vuosikymmenen. Kun kunnianarvoisa, suuret äärimmäisen juhlavat kansalliset merkkitapahtumat kokenut, ornamentein, kullatuin seinä- ja kattomaalauksin sekä punasamettisin aitioin varustettu juhlallistakin fiinimpi, suorastaan pyhä teatteritila annetaan Smedsin käyttöön, alkavat koristeet ravista, kultaus irrota ja samettipenkit revetä, vuosikorttilaiset pyörtyä, välinpitämättömät kiinnostua ja ajattelemattomat ajatella.

 

1601840.jpg

 

Teatteritaiteen pölyttynyt ja naftaliininen kausi Kansallisteatterissa on kerrankin räjäytetty: Kansallisteatteristamme on hetkessä syntynyt taas se suomalaisen ja kansainvälisen teatteritaiteen mekka, jonne elämänjanoisen on mentävä katsomaan sydäntäsärkevän koskettavaa, sisältöä tähän päivään ankkuroivaa, äärimmäisen älykkään huumorin täyttämää ja teatteritekniikan huikaisevaa uuden vuosituhannen elämää paljon suurempaa tapausta.

 

Kun saa kokea Kansallisteatterin Tuntemattoman sotilaan kolme ja puolituntisen riivaavan, vettä roiskuvan, hikeä lemuavan tunnelman, ilosta suruun vaihtuvat riipaisevat vastakohdat, todistaa hillittömän raakuuden vihollista kohtaan ja joukkohysterian tapaan itsekin yhtyä ryssän moukaroimiseen (pesukoneet) romuläjäksi, herää omaan pelottavaan julmuuteensa: sodassa kaikki on oikeutettua.

 

1601875.jpg

 

Tai kun aistii esityksen kovennetun rangaistuksen suorittamisen henkeäsalpaavan suomalaisen sisun täyttämän yhteishengen tai pääsee mukaan yhteisrintaman riehakastakin härskimpään voitonjuhlintaan sekä saa elää kohtauksesta toiseen niissä sadoissa näyissä ja tunnelmissa, jotka Kansallisteatterin lavalta yltävät suoraan katsomoon ympäri koko suurta teatterisalia, on nopeasti itsekin mukana tässä todellisessa teatteritapahtumassa. Yleisö temmataan osallistumaan väliin tanssimaan näyttämöllä väliin taas katsojia suorastaan ammutaan videotykin maalitauluna aina yläparven sopukoihin asti: kukaan ei pääse piiloon!

 

1601871.jpg

 

Jos ei muu auta, saa nauraa ulvoa miltei pissat housuun lähes vartin mittaista hurmaavan hauskaa yhteislauluharjoitusta näyttämön ja yleisön yhteismarssiharjoituksesta "Köyhä Suomen kansa, katkoo kahleitansa". Jopa yrmeämpikin vastustaja on valloitettu ja syttynyt mukaan yhteiseen kokemiseen täysin sydämin tässä suomalaisen huumorin lämmittävässä syleilyssä.

Tulkinnan maskuliinisuus ja väkevyys, sen ruumiillinen voima ovat todellisuutta koskettavampaa uhrautuvassa, heittäytyvässä ja suurenmoisessa näyttelijätyössä.

 

1601881.jpg

 

Samalla pienen, pelokkaan ihmisen elämäntuskan herkkyys ovat ennennäkemättömän hienosti aina viimeiseen penkkiriviin saakka läsnä näyttelijää yhtä aikaa projisoitaessa koko näyttämön ylle heijastuvissa lähikuvissa: videotekniikka ja näyttelijäilmaisu yltävät väreineen ja tunnelmineen sanoinkuvaamattomaan tehoonsa ja herkkyyteensä.

 

1601867.jpg

 

Tuhansien järviemme suomalaisista kertovat jatkuvat, mielikuvituksellisen rajattomat ja raikkaat vesitehosteet: vedessä marssitaan, siinä simputetaan, sitä lentää aina katsomoon saakka, se läiskyy ja siinä ajatus ja koko ihminen uudestisyntyvät lapsiveden tapaan.

Sodan melskeet keskityksineen on sijoitettu katsomoon: oma punasamettinen aitiotuolini ja perspakarani olivat revetä tykinlaukauksista ja keskityksestä, luodeista ja marssinjytkeestä.

 

 

Katsojan kokemusmaailman mukaisesti Tuntemattoman Hietaset, Rokat, Lammiot ja koko Tuntemattoman jermukatras on saanut oman värityksensä. Smedsin Tuntemattomassa  nämä tutut hahmot saavat täytteekseen aikaamme sisältyvän uuden sisällön ja syvyyden: Rokan, suomalaisen rehellisyyden, herrottelua inhoavan hahmon esittää tummaihoinen, maahanmuuttajataustainen suomalainen tai Honkajoen kaaripyssymies on kyynelsilmiin liikuttava kehitysvammainen…

Esityksen moniin muotoihin muuntuva musiikki värittää tunneskaalan äärimmilleen: kun Petroskoin Veeruska laulaa venäläisessä hämyisässä kapakkaillassa enteellisesti venäjäksi Kiven Sydämeni laulua suomalaissotilaille, on liikutus vallannut katsojan ja kyyneliä ei raavas miehenjurpelokaan voi pidätellä.

Tulkinnan jokainen kohtaus, sen tiiviys ja energisyys, jokainen roolityö, ansaitsisivat oman analyysinsä, jotka nekin jäisivät vain pieniksi sanallisiksi yritelmiksi kertoa tästä poikkeuksellisen komeasta, suomalaisen teatterin suurtyöstä.

Smedsin Tuntematon on äärimmäisen uskollinen Väinö Linnan ajatuksille, mutta ei pysähdy vain sota-ajan aikakauteen: se on sijoitettu tähän kansainväliseen Suomeemme, jonka pysähtyneisyyden ja kaksinaismoraalin se tulittaa ja moukaroi: jääkiekkokansamme hurmoshenki, kansalliset ikonimme (Mannerheimit, Tarja Haloset, Hannu Karpot, Ehrnrootit) ja televisioviihteemme interaktiivisine puhelinohjelmineen, oikeastaan koko nykymenomme - ennen muuta sen pelottavan lähellä leijuvan välinpitämättömän suhtautumisemme maanosassamme paraikaa käytäviin sotiin ja  yleiseen asevarusteluun, se murskaa ja lahtaa:koko nykysuomalaisuus mielipidejohtajineen listitään pala palalta vainajaksi. Näennäinen hyvinvointivaltio Suomi, verellä ja Syvärin vainajilla lunastettu, on hetkessä kavallettu, halvalla myyty, autio, savuava, eloton.

 

Kymmenminuuttisten aplodit. Yllättävän monenikäinen, eri sukupolvista koostunut yleisö nousee kunnioituksesta seisaalleen.

Tänä iltana  se on saanut pään täyteen ajateltavaa ja sydämen kukkuroilleen uuden toivon tunteita.

 

Eläköön teatteri! Kansallisteatterin Tuntematon sotilas on jokaisen  itseään ja lähimmäisiään kunnioittavan kansalaisen nähtävä - vuosituhannen teatteritapaus!

 

 

 

www.kansallisteatteri.fi