AnnaP-normal.jpg

Anna Pukkilan äänen täyteläisen kauniissa värissä ja äänialan ihastuttavan vaivattomassa, äärettömän luontevassa mittavuudessa, komean vartalon huiman taipuisassa, ilmaisevassa plastisuudessa ja sen tarkkaliikkeisessä, eläytyvässä merkkikielessä sekä ennenmuuta sanottavan älykkäässä, äärimmäisiin pikkuvivahteisiin saakka pettämättömän musikaalisessa ajattelussa katsoja saa tuntea ja rakastua hetkessä ja lopullisesti suuren teatteritaiteilijan kokonaisuuteen, jollaista ei ennen näillä main, tänä aikana, näillä areenoilla ole syttynyt.

Tämä jo ensiakordeista alkaen hurmaava kokonaisuus sai ilmiasunsa Georg Kreislerin musikaalin Tänä iltana Lola Blau antamuksellisen suurenmoisesti tulkitussa kuuden laulun tunnelmakokonaisuudessa. Sen yhtä aikaa kiehtovan lämmin, pirullisen terävä, lyyrisesti komea, asiallisesti paljastava teksti ja melodioiden ajatuksellisesti ilmaisevat, rytmisen ovelasti vaivihkaa asioita alleviivaavat sävelkulut yhdessä kertakaikkisen valloittavan, lämminhenkisen luontevasti laulavan, vastustamattomasti yleisönsä ottavan taiteilijan ja jo ikivihreän musiikkitarinan kera ovat omalta kohdaltani lahtelaisteatteritarjonnan vuosikymmenten loisteliain tapaus.

Hengitystä piti pidätellä, sillä laulujen tunnelmavärit aisti niin koskettavasti: taiteilijan herkkyysulottuvuus suorastaan keskusteli katsojan kanssa, samaistaen meidät mukaan laulelmien ajatuksiin. Elimme täydellisesti mukana tuossa aikakaudessa, jossa ainut sallittu mahdollisuus vastustaa fasismia on kabareeovien takana, häijyssä, hekumoivassa, syntisessä atmosfäärissä. Tajusimme piilotajuisesti taiteilijan johdattamina, miten pelottavan lähellä tuo vallan todellisuus on.

Säestäjänä impulsiivinen Anu Silvasti kruunasi musiikkihetken täydelliseksi - nyt sopivan hillitysti myötäillen.

 

Lola1-normal.jpg

Lahden Musiikki- ja draamainstituutti 29.4.2013