Kansallisteatterimme löytää suomalaisesta kulttuurisesta nykyisyydestä ja menneisyydestä sellaista aarteistoa, joka taatusti on merkittävää kulttuurimme ydintä. Sivistämisessä on Suomen kulttuurissa ollut suomalaisuus ja kirjallisuus luonnollisena, itsestään selvänä käyttövoimana. Maamme 1930-luvun pulavuosina ovat myös merkittävät suomalaiset kulttuurisuvut joutuneet tekemään töitä saadakseen elantonsa. Krohnien sukujuuret Saksasta Pietarin kautta Viipuriin sekä sitten Helsinkiin olivat eilen koettavissa kovin kirjallisuushistoriallisesti ja dokumentaarisesti koko suvun kirjoitustyön puitteissa. Heidän työnsä, äitien, isien ja lasten työ, oli kirjoittaminen. Kun vielä nimittäjäkin tuona aikana oli viestimenä kynä ja paperi, äidit, isät sekä sisarukset pitivät joka päivä päiväkirjaa koko työpäivänsä toimet luettelomaisesti inventoiden, viestivät asioista toisilleen kirjeitse, kirjallisin viestilapuin - olimme teatterikatsojina varsinaisten kirjallisten työntekijöiden suomalaisessa ytimessä.
Kun yliopistollisen draamatutkimuksen professori Hanna Suutela ja kokenut ohjaaja Tiina Puumalainen tekevät käsikirjoituksen näytelmäksi Krohnin kulttuurisuvun menneisyydestä ja vaikuttavuudesta, se ulottuu vuosisadan ajanjaksolle aina 1960-luvun lopulle saakka. Tutkimuskirjallisuuteen pohjautuvasta Kurjet-käsikirjoituksesta saamme esityksen fiktiomaisen sadun muodossa, draamaakin hieman, hyvää suomen kieltä taatusti.
Jotenkin esitys lehahtaa vain muutamin kerroin elämään näytelmän tarinalta vaadittavaan mielenkiintoon ja uskottavuuteen. Kuivahkon kirjallista illan kokemus enimmiltään on. Onko kirjallinen työ sittenkin ollut niin perusteellisen tarkkaa, perittyä perinpohjaisuutta, kuivaa ja puisevaa, ettei siitä elävämpää dialogia, keskinäistä kodikasta tunnelmaa, lämpöä, saati nyt lähes minimaalista hauskuutta enempää löytynyt.
Eniten odotin Tiina Puumalainen - Teppo Järvinen The Wild Companyn – ohjaaja & lavastaja omanlaatuisen teatteriestetiikan nauttimisesta, joka vuosi sitten Kansallisteatterin VR:n Vallilan tiloissa Shakespearen Kuningas Learin esityksessä suorastaan häikäisi teatterina omalla kokonaisilmaisullaan. Nyt TWC-kokonaisuus ei toiminut. Eniten esteenä oli jatkuva katsojaa ja draamaa vaivannut rasittava rikottu visuaalisuus, interiöörien muutokset, jotka tuntuivat suorastaan pääasialta näyttämötyöntekijöiden siirrellessä tämän tästä suuria kirjahyllyelementtejä eri asentoihin ja perspektiivinäyiksi näyttämöllä – itse toiminnan ja sisällön pysähtyessä. Aito, todellinen tekstin sisältö ja aihe paljastui visuaalisesti vasta esityksen loppunäyssä, kun noiden koko näyttämötilan täyttävien korkeiden ja paksujen monikymmenneliöisten tyhjien hyllyjen massa kuin taikuudesta tai spiritismistä täyttyi hetkessä monisataisista julkaistuista kirjoista koko peräseinän täydeltä upeana näkynä.
https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2023/03/lear
Saimmeko sitten selkoa näistä, pääosin kolmesta Krohnin sisaruksesta, joista näytelmäteos pyrki kertomaan. Niin ja näin.
Ehkä tällä kohden voi sanoa, että Krohnin kolmesta sisaresta meille on varsinaisena kaunokirjallisena taiteena tuttu vain Aino Kallas, Sudenmorsian-romaanilla laajemminkin aina maailmankirjallisuuden tasolle asti. Muut hänen sisaruksensa ovatkin sitten eläneet enemmän julkisuudelta piilossa päätoimisina tätä kirjoittajan työsarkaa: lehtinaisina, kriitikkoina, suomentajina, kääntäjinä, kustantajina, runoilijoina, satukirjailijoina, virsirunoilijoina, opettajina.
Kristiina Haltun vitaalisesti ja jäntevästi näyttelemä Helmi, toteutui itsenäisenä, lujatahtoisena, kirjailijakutsumusta käsin ja ensi kertaa myös koneella toteuttavana energisenä, voimakastahtoisena naisena, jolle ei mikään inhimillinen, paitsi kirjoittaminen merkinnyt mitään. Hän perehtyi englantilaiseen1920-luvun spiritismiin ja oli alan suomalainen guru. Avioliitosta valtioneuvos E.N Setälän kanssa hän rohkeasti erosi saadakseen toteuttaa itsenäisesti kirjailijan elämäänsä.
Jotakin esityksen ydintä välittyi tekstissä Aino Kallaksen poikkeuksellisesta temperamentista, ajan tapojen normien murtamisesta, julkisuuden nälästä, valtaisasta elämän halusta ja nautinnoista: Katariina Kaituen taitavalla ilmaisulahjakkuudella tulimme ymmärtämään ja vakuutuimme taiteilijapersoonan poikkeuksellisesta karismasta koko suvussa.
Nuorimman sisaren Aunen elämää sielunsa täyteydellä hahmottaneen Pirjo Määtän työ toi esityksen roolikattaukseen inhimillisyyttä, uskonnollisuuteen pitäytyvän, omat haaveensa unohtavan elämäntavan ja samalla virsirunouden hienon riimittelijän sekä niin monen nuoren naisen kohtalon jäädä perheen nuorimpana vuosikymmeniksi velvollisuudentuntoisuudesta hoitamaan sairasta omaistaan.
Roolitöistä jäi kaipaamaan kuitenkin ihan oikeaa rakkaudentunnetta, muutakin kuin kynällä kirjoitettua sisaruutta ja kirjoittamistyön pohjatonta rakkautta. Suvun miehet, kahdessa ikäpolvessa (Julius ja Kaarle) toteutuivat kovin isänmaallisessa 1930-luvun tarpeellisessa paatoksellisessa, ajan siveyttä vaativassa Nicke Lignellin tulkitsemissa kahden Krohn-hahmon ajatusmaailmoissa.
Pari herkullista, käsikirjoituksen ja näyttelijätulkinnan draamallista luonnehdintaa ja toteutusta kuitenkin löytyi. Esa-Matti Longin E.N.Setälä, vanhimman tyttären Helmin puoliso, valtioneuvos, tuntui jo sellaiselta näyttelijätyöltä, joka luontevuudella, sivistyneisyydellä, hahmotuksensa osumatarkkuudella, eläytymisellä hallitsi kohtauksiensa draamallista dynamiikkaa koko esitykselle malliksi. Samoin Harri Nousiainen Oskar Kallaksena antoi tulkintaan rakkauden ja humanismin väreiden tarpeellista vivahteikkuutta. Paula Siimes kaksoisrooleissaan Minna Krohn/Hilja Haahti tuo Krohnien sukuselvittelyn pitkien sairauksien, onnettomien kuolemien elämän ahdistavuutta ja vastapainoksi hurmaavan herttaista, luontevan huumorin aina tervetullutta elämänvoimaa.
Krohnin suvun ja sisarusten lapsuuden unelmapaikka Kiiskilän kartano Viipurissa saa veroisensa iloiset, ajanviettojen iltamalliset, improvisoidut kohtauksensa esityksen isänmaallisen eetoksen kevennykseksi.
Esimerkillisen täydellinen on Kurjet-esityksen käsiohjelma. Sen tietoaines saattaa olla tarpeellinen lukea ennen esitystä ymmärtääkseen tai sen jälkeen muistellessaan monia Krohnin suvun henkilöitä tai näytelmän runsaita anekdootteja.
Ohjelman kansi Kuva Mitro Härkönen
Kristiina Halttu Katariina Kaitue Pirjo Määttä Paula Siimes
Kurjet
Rooleissa Kristiina Halttu, Katariina Kaitue, Pirjo Määttä, Paula Siimes, Nicke Lignell, Esa-Matti Long, Harri Nousiainen.
Puvut Heli Hynynen, valot Kare Markkola, musiikki Joakim Berghäll, ääni Jani Peltola, naamiointi Jari Kettunen, lavastus ja esityskuvat Teppo Järvinen
Kantaesityksen 14.2.2024 arvio - Kansallisteatterin Pienen Näyttämön esityksestä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.