Reviisori3.jpg

Perjantaina ensi-iltansa saanut Timo Raidan ohjaama klassikkohuvitelma Reviisori, tuo silmänpalvojien, takinkääntäjien, salailun ja tyhmyyden pönkittämän arvovallan, ihmisen itsensätehostamisen ja hölmöyden paljastava teos, tuntuu harvinaisen tuoreesti päivitetyltä irvailulta, viranomaisineen, tosi TV -viitteineen, poliisin salakuunteluineen, sote-uudistuksineen ja kännykkäaikoineen. Nikolai Gogolin tsaarinvallan aikaisesta herrojen sokeasta, aina hurmokseen saakka yltävästä päättäjien ja rahan palvonnasta ja valtaapitävien pelosta ei totisesti ole tähän päivään tultaessa yhtään muututtu, ryhdistäydytty tai opittu. Päinvastoin.

Yhteiskunnallinen itsensätehostamishurmos on fanaattisen riittimäistä, kellokkaiden perusteetonta nostamista korkeille korokkeille oma etu pontimena - tosielämämme suurta todellista farssia. Lahden kansanopiston teatterilinja I:n tulkinta huipentuu tuoreilla näkökulmillaan aikakautemme päivänpolitiikkaan niin kihelmöivän herkullisesti, tajuttavasti ja letkauttelevasti, että se kuohuttaa tunteitamme ja räiskyy ilottelevan satiirisena revyynä nauruhermojamme vastustamattomasti kutkutellen.   

Timo Raita on rakentanut yhdessä monilahjakkaiden, estoitta kaikki fyysiset ja psyykkiset kykynsä mukaan heittävien, ihastuttavan persoonallisten, nuorella energialla meidät huumaavien taiteilijoiden kanssa kirvelevästi pistelevän ja farssisen revyymäisesti revittelevän vauhdikkaan esityksen. Raita virittää ohjauksessaan taitavasti miltei sietämättömän pitkiä hidasteisia jaksoja esitykseen ja odotuttaa katsojia äärimmilleen jännittämään, kunnes päästää sitten koko teoksen valloilleen semmoisiin sfääreihin, riehaan ja menoon, ettei ennen moista. Tämä tyvenen ja myrskyn vuorottelu toimii esityksessä loistavasti ja tuo tyylikkäästi ja uskollisesti Gogolin alkuperäistekstin juonteet ja käänteet esille.

Näyttelijätyötä leimaa jokaisen taiteilijan harkittu, kurinalainen ja eläytyvä, tyypittelevä läsnäolo näyttämöllä - se kantaa koko esityksen ajan kohtauksia tehokkaasti. Hlestakovin kaltaisia reviisoreja ja huijareita (Pyry Kähkönen, Aapo Puusti ja Maaria Nuoranne) yhdistää kyky luoda uskottavasti valheinformaatiota ja villitä kansaa, sivistyneistöä ja ennen kaikkea virkamiehiä. Maaria Nuoranteen hymyyn ja vilpittömään katseeseen perustuva, Pyry Kähkösen maskuliiniseen luotettavuuteen pohjautuva ja Aapo Puustin synnynnäisestä lavasäteilyn hehkusta ammentavan vallattoman hurmurin karismaattinen hahmo luovat näyttämön tapahtumien suuret agitatoriset punaiset langat taitavasti. Kaupunginpäälliköiden (Miina Penttinen, Ville Hilska ja Wilma Seppälä) koko näytelmätekstin dialogin ratkaisevat luonnehdinnat tulkitaan selkeästi ja kiinnostavasti eritellen - erityisesti näyttämöpuhe on hyvin analysoitua ja nyanssoitua herkkua. Koulujen tarkastajat (Emmi Salervo ja Milla Väänänen) karrikoivat oivaltavan hurmaavasti kuin oppilaan silmin nähdyt pilapiirrosmaiset hahmonsa stereotyyppisistä kouluviranomaisistamme ja tilanomistaja-parivaljakko Bobtsinskij ja Dobtsinskij (Markku Harju ja Antti Tuominen) tuntuivat kertakaikkisen uskottavilta, syvällisiltä, ihmisen yksinkertaisuuden hellyttäviltä ihmispoloilta, joille me viisaudessamme nauramme vatsat kippurassa luvalla ja luvatta.

Rummutuksin, saksofonein ja kosketinsoittimin sekä hienoin soolo- ja kuoro-osuuksin tulkittu omasävelteinen teatterimusiikki sinetöi osaltaan esityksen tuoreutta ja ajankohtaisuutta. Liikunnallisesti pitkät jaksot maistuivat yhteisilmaisuina tehokkailta, joskin koreografin kuvioiden jälki tuntuu turhankin tutulta. Mistä lie kummunnut idea laittaa tekstiin Gogolin ajan Lönnrotin keräämää suomalaista seksikansanrunoutta, no meneehän sekin historiallisena rinnasteena. Sukupuoliakti-kohtaus olisi voinut jäädä sivuun, ainakin minusta se tuntui kokonaisuudessa ympätyn kököltä - niin komeasti ja väkevästi kuin se koko suuren salin täyttävänä liikuntana toteutettiinkin. Hieno lavastus ja valaistus lisäävät kokonaisloistoa ja antavat syvyyttä ja toimivuutta koko esitykselle. Upeat kohtaukset seuraavat toisiaan, ylinnä musikaalimainen musiikkikohtaus, jonka toteutus on mahtavaa kokonaisteatteria.

 

Lahden kansanopiston teatterilinja on syntyhetkistään (1983) alkaen ollut harvinainen teatterilaboratorio maassamme - epäonnistumisia pelkäämätön, uuden kokeilemisen ja löytämisen sekä yhteisilmaisun rohkea tiennäyttäjä suomalaisella teatterikentällä. Kunnioitettavan iäkkään, monisyisen klassikkotekstin uusi tuleminen tähän päivään värikkään räiskyvänä, elävänä toteutuksena on jälleen osoitus teatteriproduktion yhteisen päämäärän ja hellittämättömän työn onnistuneesta taiteellisesta toteutumisesta. Teatterityönä Lahden kansanopiston teatterilinja I:n Reviisorin hallittu säännöttömyys, arvaamattomuus, mielikuvituksellisuus ja esityksen omaleimainen, ilmaisualueiltaan moniulotteinen muoto tekevät teatteriteoksesta ainutlaatuisen tuoreen, monipuolisesti nautittavan kokonaisuuden. Ensimmäisen opintovuoden tuloksena esitys on harvinainen saavutus ja kypsä, valmis työ.

Reviisori avaa huumorillaan ja näkemyksellään pinttynein normein tukitut ajatustemme lokerot, tempaa mukaansa elämän farssiinsa kokemaan teatterin uusia mahdollisuuksia sekä loihtii mielikuviimme uusia fantasioita ja tulevaisuusnäkyjä, iskostuu alitajuntaamme - ja muuttaa samalla koko yhteiskuntaamme.

 

Nikolai Gogol REVIISORI

Ohjaus: Timo Raita
Musiikin opetus: Ari Niskanen ja Inge-Maarit Rautiainen
Tanssin opetus ja koreografia: Meri-Tuuli Risberg
Kehonhallinnan opetus: Anni Leino ja Sami Perälä
Puheopetus: Salla Aas

Näyttämöllä:
Vilhelm Eklund, Markku Harju, Ville Hilska, Miko Jaakkola, Rosa Kettumäki, Ona Korpiranta, Pyry Kähkönen, Eero Leichner, Linnea Leino, Maaria Nuoranne, Miina Penttinen, Aapo Puusti, Otto Rokka, Hilla Ruoppila, Elli Saharinen, Emmi Salervo, Wilma Seppälä, Peik Sirén, Antti Tuominen ja Milla Väänänen

http://www.teatterikoulutus.fi/

.