KNM_slider-01.jpg

 

Pidätkö musiikista? Pidätkö teatterista? Pidätkö kuvataiteista? Entä ketuttaako muiden arvostelu? Tuntuuko, ettei sinua ymmärretä? Tuntuuko, että muita kehutaan aina enemmän? Etkö koskaan tiedä, onko oikea hetki nauraa teatterissa? Tiedätkö asiat yleensä muita paremmin? Pohditko usein, muistaako sinua kukaan, kun olet kuollut?


Kuolleen naisen maalauksia  on kuvataiteilija Saija Kivikankaan maalauksista inspiraation
saanut poikkitaiteellinen näyttämöteos. Esitys on näyttelyn avajaiset, konsertti, performanssi ja teatteriesitys yhdessä paketissa, vailla häpyä ja keskiössä kysymys: kuka kelpaa?

Työryhmä: Saija Kivikangas (kuvataiteilija), Minja Koski (näyttelijä, muusikko, äänet), Jussi-Pekka Parviainen (näyttelijä, muusikko, äänet), Nadja Räikkä (valosuunnittelija), Linda Wallgren (ohjaaja)

 

Teatteri Vanha Juko luo uudenlaista lahtelaista taidehistoriaa reippain ottein, säihkyvin mielin, ennakkoluulottomasti, esimerkittömästi kokeillen - yleisönsä hämmentäen, naurattaen sekä kiinnostuksesta ranskalaislätyillä palkiten. Ote ei ole enää papereille kirjoitettua tehtäiskös näin -teoriaa, vaan tuloksena on koettavanamme kaikkiin aisteihimme pureutuvaa ja vetoavaa musiikin, kuvan, teatterin, tanssin erottamatonta viihdyttävää, ajatteluttavaa sanomavaikuttavuutta. Kun Lahdessa kymmeniä vuosia sitten Olavi Lanu oppilaineen kokeili onnistuneesti löytää aidon kuvataiteen ja teatterin yhteisen ilmaisun, ollaan nyt jo monta kilometristä jättiaskelta pidemmällä: Jukossa eri alojen taiteilijat luovat tehokasta uudenlaista ilmaisua, joka aukoo keinotekoisiksi ja suuriksi kasvatetut eri taiteiden rajat.

 

Näyttämöllä Saija Kivikankaan rennon sähäkkä ja pelottoman eläytyvä ote kuvallisen ilmaisunsa tarinallisessa, jokaista koskettavassa sisällöllisessä elämänkaariajattelussa tuoksuu persoonallisen ilmiasun tuoreudellaan ja elämänsykkeisellä muodollaan paratiisiselta elämämme lopun toiveiden täyttymykseltä. Sen sinetöivät Minja Kosken ja Jussi-Pekka Parviaisen taidokkaasti varioivan parodinen tanssibaletti kiehtovalla sensuellisuudellaan ja Linda Wallgrenin kuumaliekkinen standup-elämäntilitys elämän äkkiloppumisesta hykerryttävän suvereenilla, hauskan verbaalisella toteutuksellaan.

 

Juuri tällaisen, itsetehdyn oman elämämme mittaisen taiteellisen, itse toivotun viimeisen kuvan haluaisimme me kaikki ennen kuolemaamme elämästämme nähdä, kyetessämme tehdä ja kuollessamme itsestämme jättää. Teos on niin totuudella ja elämänrakkaudella rakennettu, että arviot, arvottaminen ja lajittelu sulavat tarpeettomiksi sen sanoman sydämellisessä, meitä kaikkia syleilevässä lämmössä.


Kantaesitys ja näyttelynavajaiset keskiviikkona 21.10.2015 klo 19.

Muut esitykset:

ti 27.10. klo 19
la 31.10. klo 19
la 7.11. klo 19
to 19.11. klo 19
pe 27.11. klo 19

 

kynä.jpg

Näyttelijän ammatissa monet ovat teloneet jalkansa, selkänsä ja kasvonsakin teatteritekniikan ja lavastelaitteiden yllättävissä näyttämötaustojen ja sivustojen pimennoissa. Mutta ovat katsojatkin joutuneet hengenvaarallisiin tilanteisiin.

Kuolleen naisen maalauksia, kuvallinen ja teatterillinen performanssi alkoi 21.10.15 teatterin aulassa, jossa yleisöä johdateltiin produktion syntyyn ja valmistumisvaiheisiin teatterin henkilökunnan puheenvuorojen opastuksella. Koko loppuunmyydyn ensi-illan yleisö seisoi aulaan ahtautuneena reilun kymmenminuuttisen shamppanjaisia (alkoholittomia) kuplivia kohotellen ja kun esittely päättyi kehotukseen ”nyt se alkaa” ja sormennapsautukseen, kuului lämpiön päädystä valtava kumahdus ja sen perään mätkähdys. Yksi meistä ensi-iltalaisista oli pyörtynyt ja kaatunut lattialle. Muu yleisö ja teatterihenkilökunta ryntäsi auttamaan - taintuneen jalkoja ylös seinälle nostamaan verenkiertoa lisäämään, ulko-ovet aukaisemaan hapen saamiseksi aulatilaan ja vettä pökertyneelle noutamaan kiiruhtaen. Ja pianhan pyörtynyt virkosi, veri palasi kalvaille kasvoille ja teatterinjohtajan hoiviin toipilaan jättäen yleisö pääsi siirtymään teatterin puolelle esitykseen liittyviä kuvateoksia katsomaan, ja toipunutkin juuri varsinaisen teatteriesityksen alkaessa hoivaajansa saattelemana onnellisesti katsomopaikalleen.