Opintokirjan merkintöjä ja taiteen opiskelun tuloksia 66 vuotta sitten Lahdessa:

 

J.L.Runeberg

Von Konow ja hänen korpraalinsa

"Ma sinut nostanut olen liejustas

tuon tuikan varjon vuoks sinun kulmillas,

ma sulle paikan hankin ja palkankin,

tein soturista halvasta korpraalin."

 

"Ja joka taisteluss' olet seissyt näin

kuin vertainen ja kumppani vieressäin;

sun nopsaks, urheaks olen kiitellyt."

Näin Konow äissään Braskia sätti nyt.

 

"Sinusta kannett' aina nyt kuulen vaan,

sua kaikkialla pöyhkeäksi moititaan;

paraikaa tähdätessähän miestä

lyöt ja ylvästellen mälliä kahta syöt."

 

Mut Brask hän saarnaa yrmivi majurin:

"Mies halpa arvon sain tosin korpraalin,

mut alttiist' uljuudestani sain ma sen

ja hurmehesta nousin, mut liejust' en."

 

"Jos lyönkin joskus, ken sitä kummaksuu,

teen niinkuin tekin teette ja moni muu;

vaikk' yksin löisittekin, mä mairetyön

suon muiden tehtäväksi ja myöskin lyön."

 

"Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks

on kaikkein nähdä mälliä suussain kaks;

vaan halpaa jos se kunnia teistä ois,

voin toisen mällin suustani heittää pois."

 

Ja Konow silmin katsovi säihkäävin:

"Mies oiva oot ja saakelin ylväskin.

Sun paikkas vastakin mua vierin on,

hädässä moisest' on apu verraton."

 

Koht' alkoi taisto, jääkärijoukollans'

von Konow metsään ryntäsi, Braski kanss'.

Korpraali oli jylhä, ja majuri

hän, huuli lerpass', ampui ja kiroili.

 

Jo neljä tiimaa näin oli noituillut,

vaan viel' ei ollut taistelu muuttunut.

Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan,

puu puulta ryssä pois veti joukkojaan.

 

"Hiis", ärjyi hän," ei käy se nyt ensinkään,

männyistä kuoren lentävän kyllä nään,

vaan suojass' ompi ryssä, hän pääsee pois;

te tähtäätte kuin silmiä teill' ei ois."

 

Viimeisen sanan hän tuskin suustaan saa,

kun maahan Braskin tuustista kellahtaa;

kas siinä vastausta jo liiaksikin,

moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin.

 

Vihasta kalvistuin kävi kalpaan nyt:

"Mit' olet, lurjus, tehdä sä hirvennyt?

Nyt perkeleelle luusi ja nahkas möit,

kun päällysmiestäs keskellä sotaa löit."

 

Mut Brask seisoi tyynenä vanhallaan:

"Pidättäkäätte pamppua hetkeks vaan,

siks että palkan tuolle ma maksaisin,

jok' ampu teitä, juuri kun tuustaisin."

 

Näin lausui Brask nyt tähtäsi pyssyllään;

ja pensaan taakse huomasi äkkiään

von Konow miehen kaatuvan parrakkaan,

noin kaskymment' askelta heistä vaan.

 

"Vai tuonko luoti vinkasi korvissain,

kun äsken sulta, ystävä, tuustin sain?

Kas, sepä miehen työt' oli kerrassaan,

sen tuskin unhotan minä milloinkaan."

 

Brask Konowill' on vuosia viettänyt;

he yhdess' aina nähdähän käyvän nyt,

useinkin niinkuin ystävät rakkaimmat,

mut melkein yhtä taajaan jankkaavat.

 

 

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/12/sota-ajan-lapsi-tuntemattomien-sotilaiden-askelissa