Kristjan Jaan Peterson                                              Potretissa Vanemuinen puistikossa                           Tarton uusinta arkkitehtuuria

Yli kahdenkymmen vuoden tuttavuus muutaman vuosittaisen käyntikerran jälkeenkään ei riitä kuin pinnallisiin tuntemuksiin - jatkuvasti uusia, ainutlaatuisia kokemuksia maan asukkaista, luonnosta ja elämisen tottumuksista sekä kansanluonteesta avautuu loputtomasti vierailukäynneillämme Virossa.




Isa ja poeg. Skulptor Ülo Õun (1940-1988). Nn kaksikskulptuur, sai valmis 1977, aga see toodi Tartusse alles 2004.
Kujutab kunstnikku ja tema 1,5 aastast poega koos. Poeg on kujutatud isaga sama suurusena, aga tal on lapse kehaehitus
.

Tämänkeväinen 23 vironkielenopiskelijan kulttuurimatkamme kulki taas kerran sivistyskaupunki Tarttoon, jossa monet uudet ihmetyksemme löysivät kokemuksemme kautta tiensä pysyvästi ajatuksiimme. Retkipäivä Peipsijärven rannoille toi kauan piilossa pidettyä harvennutta tsaarin karkottamaa vanhauskoisten kansanryhmää, sen tapoja ja sen historiankirjoitusta lähelle sydämiämme herkkien, tavoilleen uskollisten vanhauskoisten kohtaamisessa. Lukuisat kirkot sekä esimerkillisesti restauroidut uljaan mahtavat kartanot kertoivat maan vauraasta menneisyydestä ja nykyajan valoisista talousnäkymistä, maan perinteisiin pohjautuvat ruokailupaikat ja herkulliset perinneruokalajit, moderni kaupunkirakentaminen yhdistivät historian nykyisen Eestin elämänmuodon todellisuuteen.
 
Peipsijärven rannoilla



Lähes tunnin ajomatka Tartosta ja olet Mustveessa, kirkot ja kirkontornit vilisevät bussin ikkunoista. Mustveen kirkkoja on laskujeni mukaan ainakin neljä- viisi ja siunauskappeleita useita ajellessamme pitkin Peipsijärven rantateitä. Hautausmaat rajautuvat aivan Peipsijärven rantaan.


     
 Mustvee vanausuliste hautausmaa                                                    Püha Kolmainsuse Ainuusuliste Kirik                          Raja kirik

,



Lahtelaisyllätys Mustveen satamassa

A
jelemme pitkin Kallasten kaupungin vanhauskoisten asuma-aluetta, kaikki kadut ovat Peipsijärven suuntaisia.
Mustveen sataman rannassa näemme uudenmallisen meripelastusveneen pelastusvalmiudessa. Kalle -vene on elänyt aikaisemman elämänsä Lahdessa Vesijärvellä ja Päijänteellä ja luovutettu Viroon  Peipsijärven meripelastuksen parantamiseksi ns. Vomare -hankkeessa 2009.


Kuva   Olavi Latikka

Virolaiset meripelastusyhdistykset saivat  Womare-hankkeen yhteydessä käyttöönsä Suomesta neljä kellukevenettä. Mustvee Vabatahtlik Järvepääste sai kuvan Kalle-veneen Lahden Järvipelastajilta kolme vuotta sitten. Kuva on Mustveen satamasta toukokuun alussa 2012.

http://www.meripelastus.fi/fi/vomare.html




Kallaste liivakivi paljand



Pysähdymme ja kävelemme polun Peipsijärven rantaan, saavumme punaisen hiekkakivitörmän ranta-aukeamalle. Opastetaulu kertoo tämän punaisen 700 metriä pitkän ja kahdeksan metriä korkean törmän syntyneen 350 miljoonaa vuotta sitten. Ajankulku pysähdyttää lähes käsittämättömyydessään meidät. Punainen hiekkakivi tuntuu kädessä täysin pehmeältä ja murenevalta, viikon päästä paikalle lentelevät törmäpääskyt asuttavat taas kerran sen onkaloihin oman asumuksensa pesäkuntoon.


Ajomatka jatkuu Kolkjan sipuli-kalaravintolaan. Syömme tyylillä katetun, herkullisen paikkakunnan tapaan valmistetun haudutetun kala-aterian (Peipsijärven ahventa), juomme samovaarinlämpöistä aromikasta vihreää teetä.


http://www.nami-nami.ee/foorum/viewtopic.php?id=2080



Vanhauskoisten ajatuksissa



Puolen tunnin ajomatkan jälkeen seurueemme naiset peittävät päänsä huivein, emme enää taida tunnistaa  tuttuja matkaseuralaisiamme:  Varnjan vanhauskoisten rukoushuoneeseen tapahtuva vierailu vaatii meitä kunnioittamaan paikan uskonnollisia perinteitä.



Kirkko on reilun sadan vuoden ikäinen, sisällä mittavansuuri tulisija, erikoislaatuisen valtaisa ikonostaasi, katossa on äärimmäisen kauniit, hillityt, ornamentti- ja tähtitaivaskoristeet, kirkollinen sinipunainen väri vallitsee useassa kohdin kirkkoa. Oppaanamme sympaattinen, iäkäs Zoja kertoo mielenkiintoisesti vanhauskoisten historian tsaarinajoista tähän päivään.
Peipsijärven länsirannan venäjää puhuvista vanhauskoiset ovat säilyttäneet omamuotoisen ortodoksisen uskonsa vuosisatojen ajan. Kun seurakunnan pappi on kuollut kuutisen vuotta sitten, niin nykyisin Zoja hoitaa kirkonmenot vielä noin sadanihmisen kokoiselle vanhauskoisten seurakuntayhteisölle. Hän uskaltautuu laulamaan meille viimevuosisadan alun kauniisti käsikirjoitetusta ja koristellusta kirkkokäsikirjasta pienen vanhauskoisten liturgiaosan. Kaunis, ajatuksella ja vastustamattoman kaunisvärisellä äänellä laulettu liturgiasanoma liikuttaa ja hiljentää meidät. Katselemme vielä äänetönnä kirkon moninaista sisustusta, sen siisteyttä, istuimettomuutta, ikoneja. Vierailu Zojan lauluineen jää yhdeksi pysyvistä, sykähdyttävimmistä matkamme kokemuksista.

Pistäydymme vielä Varnjan Elava Ajaloo muuseumissa, joka tuntuu edelliseen verrattuna vain tavanomaiselta kotiseutumuseolta ja kovin ahtaalta, mielikuvituksettomaltakin liian runsaine tavaramäärineen, maallisine, pääosin käsitöinä valmistettuine tarve-esineineen, vaate-esittelyineen, samovaareineen.


http://www.tuglas.fi/artikkelit/vanhauskoiset.html

 
Alatskiven linnan ylimystöllinen tunnelma



Yksi Viron yli viidestäsadasta kartanosta on noin neljänkymmenen kilometrin päässä Tartosta, Alatskivi, komea, valkoinen linnamainen, 1800-luvun lopulla uusgoottilaiseen tyyliin rakennettu prameus. Alun perin kartano on rakennettu paroni Nockelnin perheen yksityiskodiksi.





 

Linnan sisätilat ovat loisteliaat korkeine huoneineen, kattoleikkauksineen, tyylitapetteineen, valaisimineen ja huonekaluryhmineen.
Kahden kerroksen korkuisessa  hallissa on pylväsparvekkeet ja kaksi isoa takkaa.


Linnassa tutustumme entisajan kartanonherran elämään, kartanon historiaan ja restauroimisprosessiin, siellä perehdymme myös säveltäjä



Eduard Tubinan elämästä ja hänen elämäntyöstään kertovaan museohuoneistoon.




Runoilija Juhan Liiv









V
anhaan virolaiseen talonpoikaiskulttuuriin heittäydymme runoilija Juhan Liivin kotimuseossa Rupsissa.
Juhan Liiv -museon mainio, asiantunteva Margit-opas elävöitti ajatuksemme ja mielialamme runoilijan elämään, hänen tuotantoonsa, taiteilijakohtaloon vastustamattoman mukaansatempaavalla innostuneisuudellaan ja asiantuntemuksellaan. Monet näytteet Juhan Liivin runoudesta olivat nauhoitteina komeaa, analysoitua ja esitystaidollisesti hienoja runotulkintoja.
Juhan Liiv on isänmaansa runoilija, jolle isänmaallinen patriotismi oli hyvin tärkeä runojen teema.

MINÄ OTTAISIN

Minä ottaisin kukkaissiteen, sinut jolla sitoa saa,
sinut sitoisin sillä yhteen, oi onneton Eestinmaa!
Minä ottaisin sineä taivaan, ja auringon purppuraa,
koin kajoa, ruskoa illan, sinut sitoisin sillä, maa.
Minä ottaisin rakkautta ja kuntoa altteimpaa,
ja sitoisin sillä yhteen, sinut kallis kotimaa.
Minä ottaisin siteet veren, veli sydämen antaa saa –
ja sitoisin sillä yhteen, sinut, onneton Eestinmaa.

Suomennos Yrjö Jylhä





Hyväntekeväisyyskonsertissa

Pitkän retkipäivän päätteeksi suunnistimme vielä Vanemuine-teatterin konserttisaliin: Tarton näkövammaisten Emajoen koulun oppilaskodin toiminnan hyväksi oli luvassa rock- ja jazz-yhtyeiden esityksiä, järjestäjänä paikallisen lions-seuran nuoriso-osasto.
Aluksi koulun omat oppilaat musisoivat sympaattisesti laulaen ja helistinsoittimin esitystään tehostaen. Yleisön kannustavat aplodit kestivät kohteliaan pitkään.




Illan kohokohdaksi muotoutui jazz-trio (laulu,kitara,kontrabasso) Kadri Voorandin eestiläisten runoilijoiden teksteihin säveltämistä ja esittämistä sielulla, sydämellä, taidolla ja tunteella tulkitsemista lauluista. Tämä Kadri Voorand -trio ihastutti herkkyydellään, luomisvoimallaan, kansansävelläheisyydellään, sensuellisuudellaan ja sielukkuudellaan koko saliyleisön. Voorandin ohjelma koostui hänen omasta tuotannostaan. Tulkitsijana vahvasti ihmisäänen äärirajoja hakevana, voimakkaasti eläytyvänä, täydellisesti heittäytyvänä jazz-laulajana hän oli harvinainen elämys meille jazzia vähemmän tunteville ja lumoava, omailmeiseen täydellisyyteen pyrkivä taiteilija jazzin ystäville. Aplodit raikuivat pitkään väliajalle.


Väliajan jälkeinen Lenna-yhtyeen rock-konsertti tuntui pureutuvan konserttisalin kansoittaneen heviyleisön luihin ja ytimiin suorastaan suggestiivisesti. Tuo kuuluisa virolaisyhtye pani kuitenkin komeista sointukuvioistaan ja erinomaisen osaavista solisteistaan huolimatta meidät suomalaiset ja kestokykyrajamme koetukselle. Luovutimme kolmen kappaleen jälkeen konsertista nauttimisen: sormet korvissa tasapainoelimiämme varjellen, volyymin ja rytmin siirtyessä lattian kautta suoraan keskushermostoomme poistuimme salista. Konserttiyleisön aplodit olivat esittäjille huumaavan voimakkaat jalantömistyksineen vihellyksineen - niinkuin tietenkin asiaan kuului, ja olimmehan mekin ottaneet osaa tärkeään hyväntekeväisyyskampanjaan.


 

Vanemuine-konserttisalin uloskäyntiterassilla istui nuori sellisti kivettyneenä rock-konsertin hurjasta volyymista.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lenna_Kuurmaa