Suomalainen mielimuseoni, Hämeenlinnan taidemuseo, uljaine perusteoksineen ja kaksine rakennuksineen on tänäänkin voimissaan. Museon uusimmassa (1997) Lohrmann-rakennuksessa alkuaan hämeenlinnalaisen Niemistö-kauppiassuvun keräämä suomalaistaide on esillä pysyväisnäyttelynä vaihtuvin Niemistöjen lahjoittamin teoksin. Lahtelaisiksi luettavia taiteilijoita tuosta laajasta Suomen kultakauden teoksista alkavasta kokoelmasta löydän vain Pentti Melasen ja Reino Hietasen maalauksia 1960-luvulta ja 1970-luvun Kimmo Pyykön veistoksen. Näyttelytilassa on vuosittain lisäksi vaihtuvia museon erikoisnäyttelyitä.
Tällä kertaa mesenaattinäyttelyn glamouria edustaa vanhassa, tyylikkäässä museorakennuksessa Alfred Kordelinin säätiön kokoelmat, joiden huippuna on erillinen Rauman museon kokoelmien osa Eino Valtosen kokoelmasta: kaikki harvinaisia teoksia ja kertakaikkisen komeaa maalaustaidetta 1800-1900 -lukujen suomalaistaiteilijoiden kultakauden taidemaalareilta.
Meriväenluutnantti Eino Valtosen (1890–1925) taidekokoelmassa on suomalaista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maalaustaidetta - muun muassa Elin Danielson-Gambogin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin teoksia.
Elin Danielson (1861-1919) Köyhä tyttö, 1885
Eero Järnefelt (1863-1937) Varhainen kevät Tuusulanjärvellä, 1911
Pekka Halonen (1865-1933) Kesämaisema, 1916
Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) Seitsemän veljeksen tappelu Toukolan poikien kanssa, 1907
Eino Valtonen oli Alfred Kordelinin veljenpoika. Hän sai sedältään perinnöksi taideteoksia sekä varoja, jotka käytti taidehankintoihin. Valtosen suku lahjoitti yli 30 teosta käsittävän kokoelman Rauman taidemuseoon vuonna 2009.
Alfred Kordelinin, tuolloin omaisuudeltaan Suomen rikkaimman miehen, elämänkohtalo oli kuolla viisikymppisenä poikamiehenä itsenäisyytemme alun sekavissa poliittisissa, aseellisissa voimanmittelöisssä omistamassaan Mommilan kartanossa 1917 venäläisen matruusin ampumana. Traaginen oli myös hänen veljenpoikansa Eino Valtosen kuolema 35-vuotiaana meriväenluutnanttina tykistötorpedoveneen haaksirikossa, jossa veneen koko 53 hengen miehistö upposi Suomenlahden syvyyksiin.
Molempien miesten elämään kuului taide ja sen kerääminen ja eri taidemuodoista nauttiminen. Tuon sivistyksellisen asennoitumisen seurauksena heidän omaisensa ovat sitten ymmärtäneet jakaa tuota taiteen kaikkivoivaa balsamia meille suomalaisille. Kordelinin nimissä tuetaan taidetta ja tiedettä vuosittain laajasti ja Kordelinin säätiö myös hankkii merkittävästi taidetta. Myös Valtosen suku on ymmärtänyt lahjoittaa suomalaisen maalaustaiteen harvinaisuutta meidän kaikkien ja erityisesti raumalaisten koettavaksi.
Nykyiset veroäyreiltään maamme rikkaimmat eivät tietääkseni taiteeseen varojaan tuhlaa, heillä tuntuu olevan vain oma kultakautensa, roopeankkamainen kitupiikin rahankasvattamisen elämänmuoto, jossa itsekkyys on ensimmäisenä elämänarvona. Näin ainakin Lahden taidemesenaattiuden laita lienee. Miten lie hämeenlinnalaisten? Meillä vielä tänään elävillä on kuitenkin suuri onni nauttia menneisyytemme taiteen mesenaattien yltäkylläisyydessä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.