Lahden kaupunginteatteri valloittaa takaisin yhden lähes käyttämättömyyden pölyihin unohtuneen teatteriestradeistaan. Uudistuneen sadan hengen Aino-näyttämön se kolmen omakarismaisen näyttelijänaisensa voimin siivota moppaa suomalaisen teatterikirjallisuuden yhdellä vuosiin räväkimmällä, hauskimmalla tekstihauskuuskummajaisella semmoiseksi naurun, mielentyhjennyksen, huumoriterapian, vauhdin, sanataiteen ja näyttelijätaidon ainutlaatuiseksi tyyssijaksi, että sen yleisöä lähellä oleva tunnelmavoima suorastaan tempaa mukaansa kirpeän maukkaalla uutuustenhollaan.

 

 

Intiimiys ja teatterin kolmen kokeneimman naisnäyttelijän Anna Pitkämäki, Liisa Vuori ja Laura Huhtamaa komediavoima pyyhkii parituntisessa täyssiivouksessa nyt luulot miesten maailman jatkuvista hauskuttamisen etuoikeuksista ja antaa tulla kaiken mitä sielussa, munaskuissa ja siveydessä vielä on jäljellä - tekee puhtoisesta Ainosta hurjan huumorin, hävyttömän häijysti muhivan ja ihanan härskisti sisällöltään tuoksuvan miessukupuolen nykykompostin saaden katsojan kauan hautuneiden, salattujenkin mielikuvien koko elämän erhekompostin taatusti toimimaan.

 

Tottahan siis tuo tarina, joka kertoo kolmen naisen - opettaja Sofian, toimittaja Emmin ja psykoterapeutti Julian - arkisesta ystävyydestä ei ole ihan tavanomainen kahvitarinointi, vaan kaikille naisille yhtä aikaisesti tapahtunut elämäntilanteen hallitsemattomuus, opettajan koulun lakkauttaminen, toimittajan avioero ja terapeutin rakastuminen - elämän Kaaos.

Mika Myllyahon yli kahdentoistavuoden ikäinen silloiseen yhteiskuntatilaan ja ajan vaatimuksia kritikoimaan kirjoitettu terävänhauska teksti Kaaos on näytelmän muodossa yhä täydessä ajantasaisessa iskuvoimassa lähes kaikki Suomen teatterien tulkinnat koettuaankin. Tekstin päivitetty, taitavasti luotu, räiskyvä dialogi ja sen aiheen tuttuus luovat yhteyden katsojien mielleyhtymiin ne herättäen. Oma kaaos elämässä on tuttua useimmalle katsojalle eikä elämän tasaisuus ja normaalius ole niinkään vakiotila juuri kenellekään tänä aikana. Myllyahon naisluonteiden kuvaus on psykiatrisesti ajatellen hämmentävän taitavaa, kypsähuumorista ja oivaltavaa, persoonakohtaisesti luonnehtivaa tyypittelevää ihmiskuvausta.

 

Tapani Kalliomäen ohjauksen perusta on vuosia yhdessä työskennelleiden avut ja kyvyt tuntien tuttujen näyttelijöiden roolivalinta. Siksi kolmesta henkilöstä löytyy se luonteva persoonallisuus ja ystävyys helposti - ja varmaan myös tuo kunkin näyttelijän reaktiomuoto ja voima. Keskeistä on luoda kolmen näyttelijän luonteva ystävyystaso koko tekstin pohjaksi ja sitten antaa näyttelijöiden irrotella kaiken, mitä heille repertuaareissa ennen ja nyt ikinä voi tulla mieleen.

Niinpä ohjaaja on tarkkasilmäisesti hahmotellut kullekin naiselle omaperäisiä sivuosia yhteensä parikymmentä. Niissä kaikki mieshahmot ovat täysiä inhokkeja tai miesmachoja. Ne ovat osuvuudessaan, lukuisissa pienissä yksityiskohdissaan, salamamuutoksissaan ja hulvattomissa äijäkarikatyyreissään koko tekstin tulkinnan yksi huimin huumoritaso ja suola, jos kohta muutama vakavan puhutteleva  - mieskäyttäytymisestä tarttuneesta väkivaltamallista.

Itselleni esimerkiksi terapeutin rakastumisen mieskohteen kaksoisolentokohtaukset ja roolitulkinnat olivat aivan hykerryttävää esittäjätrion huippuhauskuutta. Tai opettajan moite väärinpysäköivälle autoilijalle ihan posketon, fantastinen reagointimaksimisuoritus. Ohjauksen ansio on ollut nähdä tämä tekstin kovin tilkkumainen kaaos ja tehdä siitä meille värikäs, maustettu, tajuttava tarjoiltava. Sen Kalliomäki taitaa mestarillisesti.

Naisten viinahöyryinen putka on laji sinänsä, jossa näyttelijät taisivat ottaa jo ylirevanssin miesnäyttelijöiden tavanomaisesta humalanäyttelemisestä.

Hieman jäin pohtimaan Siiri-lapsen asemaa tässä kolmen naisen yhteisessä kaaos-selvittelyssä. Lapsi jää siinä kyllä ilmeisesti käsikirjoituksen tarkoittamanakin täysin vaille huomiota ja hoitoa. Pari kolme kliseehuumoriakin katson turhaksi (kuten mikrofoninkäytön perinteinen fonivirhe), samoin alun kuva-tilkkujen silmiä rasittava turha ja tarpeeton visiokohtaus.

Videotekniikka, kohtausten tehosteet, valot, skenografia, musiikki ja puvustus ovat kaikki uudenlaista, ohjauksen digimodernia, rikastavaa Aino-näyttämön tehokkuutta parhaimmillaan. Myös esityksen loppukuva on sielukkaan seestynyt upeus. 

 

Teatterifriikeille esitys on tietenkin ekstratilaus. Tavallinen katsoja on esityksen menosta ensin syystäkin ymmällään, mutta vähintään haltioissaan teatterin ja näyttelijätaidon kyvyistä viihdyttää meidät hyvälle mielelle. Kaaoksen nähtyämme ymmärrämme, että paljon useammin meidän jokaisen on syytä nauraa omaksi terapiaksemme kaikelle elämämme mahdottomuudelle ja epäjärjestykselle.

 

 

KAAOS

KIRJOITTAJA Mika Myllyaho  

OHJAUS Tapani Kalliomäki

OHJAUKSEN ASSISTENTTI Melina Tolppala

LAVASTUS, PUKUSUUNNITTELU, VALOSUUNNITTELU Tiina Hauta-aho

ÄÄNISUUNNITTELU Jukka Vierimaa

PROJISOINNIT, PROJISOINTIEN ÄÄNISUUNNITTELU, VIDEOT Jussi Virkki

ROOLEISSA  Laura Huhtamaa, Anna Pitkämäki, Liisa Vuori

VALOKUVA   Johannes Wilenius

 

Ensi-ilta Lahden kaupunginteatterin Aino-näyttämöllä 31.8.2022