Lahtelainen kansantapahtuma 


954572.jpg

Kuukauden ensimmäisen keskiviikon näkymä Lahden torilla.

Joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona Lahti –kaupunkiin syttyy lahtelaiset kokoava kansantapahtuma  - kuukauden markkinapäivä. Viipurinrinkilät, ihmeliimat, rottinkiesineet, huonekalut, sienet, marjat, omenat, arvat, leivät, vaatteet, kalastusvälineet, teltat, kalatuotteet, puukäsityöt, työvälineet, kankaat, kakut, palvilihat, pölypussit, imurisuuttimet, keksit, piirakat, taontatuotteet, halinallet, nahkavalmisteet, kengät, puhdistusaineet, leijat, hatut, postikortit, äänitteet ja ne muut monetkymmenet ihmiselämän arkipäivää ryydittävät, ei ihan välttämättömät myyntiartikkelit ovat tuoneet Lahteen parisataa kauppiasta lisää torin vakituisten jo kymmenien lähiseudun peruna-, juures- ja vihannestuottajan sekä kangaskauppiaan suloiseen sekamelskaan.

Lahden hehtaarinen tori on nyt ahtauteen saakka täynnä satoja mitä mielikuvituksellisimpien artikkelien kauppiaita ja tuhansia ostajia. Kaikki eivät mahdu edes torille – kymmenet kauppiaat, metrilakukaupustelijat, katusoittajat ja kirpputorit ovat vallanneet lähikatujen jalkakäytävät.

954538.jpg

Käy harjanvarteen!

954545.jpg

Ostaisinko talvilakin?

954558.jpg

Postikortteja 20 sentillä.

954542.jpg

Orimattilalainen sienestäjä tuotteitaan kauppaamassa, tyylikkäät myyntilaatikot täynnä kanttarelleja ja suppilovahveroita.

 

Kaupunkilaiset ovat tehneet perinteeksi poiketa näille markkinoille tapaamaan tuttuja, syömään suolaista vaikkapa markkinoiden ainutlaatuiseen muikkuravintolaan tai juomaan markkinakahvin jossakin jo kahdeksasta torikojusta sekä ainakin hakemaan kotiin sen viipurinrinkilän.

954540.jpg

Wiipurinrinkilä kodin kahvipöytään!

Lahden markkinat on vertaansa vailla oleva lahtelainen ainutlaatuisuus. Hitaan jurnaavan hämäläisaksenttien puheensorinan leikkaa tämän tästä karjalanmurteen helähtävä intonaatio, savonvääntäjiäkin riittää, pohjalaisetkin ovat löytäneet toisensa keskustelukumppanikseen – tämmöistä ei supermarketeissa koe! Harmaan lahtelaiselon arjen padotut naurunremahdukset kaikuvat viimeistään täällä, kasvoille levittäytyy hyvän mielen ja jälleennäkemisen ihmeitä tekevä valo.

Hämäläinen sinnikkyys

954544.jpg

Salosen Tauno (keskellä) ja flanellipaidan kaupanteko käynnissä.

Kangaskauppias Tauno Salonen on yksi torin ikoneista. Taunon äiti ryhtyi kangaskauppiaaksi syksyllä 1949, silloin Tauno oli myös ensi kertaa Lahden torilla – tosin vielä äitinsä mahassa. Tuosta syksystä alkaen Tauno on ollut kaikki kesät, osin talvetkin Lahden torilla. Torin vaatekauppiaan ammatin tuoma leipä ei ole ruhtinaallista, mutta vastapainoksi työ on ihmisläheistä ja oikeastaan elämäntapa. Taunon tuntevat kaikki lahtelaiset – miten helppoa on piipahtaa toviksi Taunon juttusille, käydä keskustelu päivän teemoista, filosofoida hetki hänen kanssaan – ja siinä sivussa joskus ostaakin ihan suomalaisena käsityönä tehty paita tai housut. Sinnikkäästi Tauno on kymmenet vuodet rahdannut tuotteensa Lahden torille, ajan trendejä, sateita, pakkasia ja muotioikkuja uhmaten.

 

Markkinarako

Lahden kaupungin strategioissa, visioissa ja vahvuuksissa höristään sivutolkulla Lahdesta Helsingin metropolialueen vahvana tekijänä. Lahden markkinoista niissä ei lausuta sanaakaan. Missä Lahti –kaupungin markkinoijilta viipyy yhden Suomen mittapuussa ainutlaatuisimman tapahtuman tiedottaminen, saati päättäjien ymmärrys tällaisen kansantapahtuman merkityksestä ja sen arvottamisesta?

656217.jpg

Tämän talon päättäjäjoukko ei näe lähelle, kaupunkilaisten jokapäiväisyyteen.

Torin lumo

Äitini oli 1950-1970 luvut Lahden torin vihanneskauppias. Lapsuuteeni kesät kuluivat Lahden torilla. Aamuneljältä kukat, taimet ja vihannekset kärrättiin torikärryin lähikerrostalon pihasta torille. Toripöytä telttakatoksineen rakennettiin ja somistettiin. Kello seitsemältä alkoi virallinen myyntiaika. Sitä ennen myyjälle saattoi toripoliisi Väliö räpsäyttää sakot, samoin myyntiajan päättymisen klo 13 jälkeen tapahtuneesta kaupanteosta. Tiukkoja kaupantekoaikoja valvottiin vainoharhaisesti, myyntiajoista lipsuneet kauppiaskollegat saatettiin tahallaan käräyttää.

Aamuvarhaisella torilla lahtelaisten raadollinen elämä tuli tutuksi: kunnallispoliitikot – narrit ja herrat – vaelsivat torin poikki, pari vakiotyyppiä porkkananipun krapulansa lääkkeeksi ostaen, yöjalasta palaavat miehet ja naiset suuntasivat kotiinsa torin poikki, monet tulivat tutuiksi ja tervehtivät. Torikauppiaiden yhteiselo oli alituista kyynärpäätaistelua: vaikka välttämättömät aamutervehdykset ehdittiin sanoa, oltiin koko päivä toistensa kanssakilpailijoita. Kauppiaiden välinen taistelu huipentui viimeistään kerran vuodessa toripaikoista käydyssä kaupungin huutokaupassa: siellä ukkosilmankaltaisessa tunnelmassa saatettiin kiusalla huutaa jonkun torikauppiaan paikka niin kalliiksi, että tämän oli lopetettava koko elinkeinonsa tai ainakin tyydyttävä syrjäisemmälle toripaikalle työtään jatkamaan.

Torin lumo syntyi kuitenkin sen monenkirjavista ihmisistä, sen ulkoilmasta, sen hetkellisyydestä ja säiden mukaan muuntuvasta ilmapiiristä. Jokainen päivä oli omaleimaisensa. Pienen pojan toripäiväni kruunasi torikärryjen vienti Aleksanterinkatu 9:n pihaan. Pihasta pääsi suoraan Keskisen jäätelötehtaaseen, josta joka päivä sain ostaa kokonaisen pienen pesuvadillisen jäätelöä päiväpalkaksi ahmittavakseni.

954537.jpg

Väinö Hämäläisen maalaus Lahden markkinat vuodelta 1921. Valtion taidemuseon omistama/Lahden taidemuseon kokoelmassa. 

Lisätietoa Lahden markkinoista:

http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/FA8ED338ECE41307C2256FE8003D65DF