Lahden kaupunkikulttuuriseura on kymmenvuotias. Tämä vasta lapsenikäinen seura ylläpitää lahtelaisuuden ominaispiirteitä ja vaalii sekä huomioi kaupunkikulttuurin ajan- ja elonmerkkejä kaupungissamme. Eilen seura avasi kaupunkikulttuurin näkyjä tavallisillekin lahtelaisille järjestämällä juhlaseminaarin esitelmänpitäjineen, panelisteineen kaupungin pääkirjaston auditoriossa. Paikalle oli älynnyt saapua kuutisenkymmentä Lahden kaupunkikulttuurista kiinnostunutta.

 

Kommentteja kaupunkikulttuurista

Lahtelaissyntyinen tutkijaprofessori Antti Karisto piti laajan, kuvaheijastetehosteisen kommenttikatsauksen nykyajan kaupunkikulttuurista, alkaen Vilnan kaupunkikuvan monen valtiollisen valtapoliittisen kerrostuneisuuden näkymistä päätyen pikkuiseen maailmannurkkaamme, lahtelaistorin lihapiirakkakulttuuriin. Kaupunkikulttuurikäsitettä Karisto hahmotti kaupunkikulttuurin käsiteparein: kaupunki kulttuurin tyyssijana vaiko kaupunki elinkeinopoliittisena toimijana eli pelkkänä kasvukoneena.

Kaupungin kehitysnäkymät Lahdessa hän kuvasi viisaan kriittisesti. Kaupunki, jossa asutaan yhdessä paikassa, työtä tehdään toisessa, kaupassa käydään kolmannessa, vapaa-aikaa vietetään neljännessä paikassa ja vieraille näytetään viidettä paikkaa, on jäänyt ajasta jälkeen. Kun Lahdessa hypersupermarketit on rakennettu ja uudetkin rakennetaan kaupungin äärilaidoille, ei Lahti lainkaan huomioi asukkaitaan: Lahden perhekunnista kun jo yli  60 % on pieniä, joko kahden nuoren tai yleensä kahden ikääntyneen aikuisen ihmisen perheitä. Karisto kritikoi virkistävästi kaupanteon Lahdessa kulkevan sokein silmin, kaupankeskusliikkeiden talutusnuorissa ymmärtämättä paikkakunnan omaleimaisuuden, väestörakenteen ja kaupunkikulttuurin merkitystä.

  

Himmeässä paneelivalaistuksessa esiintyjien ilmeet eivät juurikaan kantaneet katsomoon. Professori Antti Karisto valaisi laajasti ja asiantuntevasti, kiinnostavin esimerkein, hauskastikin kaupunkikulttuurin merkitystä, kaupunginmuseon tutkija Riitta Niskanen puolusti menneisyyden merkitystä kaupunki-identiteetin perustana, asukkaitten viihtymisen edellytyksenä, kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta julistautui kaupunkikulttuurin eurooppalaiseksi asiantuntijaksi, professori Marjaana Seppänen puhui lähiötutkimuksen tuntijana sekä kuvataiteilija Ville Räty lahtelaistaidekoulusta oppinsa saaneena, rumankin kaupunkikuvan inspiroimana, Lahdesta ansiotyön perään Helsinkiin poismuuttaneena taiteilijana.

 

Niinkuttajien ja tosittajien paneeli

Vapaa, tekstiksi kirjoittamaton esiintyminen alkaa olla suomalaissivistyneistölle kumman vaikeaa. Me, jotka työmme, harrastustemme tai omien mieltymystemme innostamina olemme saaneet seurata elämässämme kymmenittäin, sadoittainkin noita puhuvien päiden paneeleita, olemme asiantuntijoita niitä myös kritikoimaan.

Yleensä asiapaneelissa kaikki panelistit edustavat oman alansa asiantuntemusta ja julkisuutta. Tässä mielessä panelistien valinta oli onnistunut.

Paneelikeskustelu on vaikea kulttuurilaji: sillä pitää olla taitava, johdatteleva, innostava puheenjohtaja, sen pitää yltää keskusteluun, ottaa mukaan yleisönsä eikä jynssääntyä vain pelkkiin panelistien tuntemuksiin ja heidän jees jees kommentointeihinsa toistensa puheenvuoroista - niin kuin taas kerran kävi.

Kun tutkija Riitta Niskasta lukuunottamatta kaikki muut panelistit ja esitelmöitsijäkin jatkuvasti niinkuttivat, parhaat joka toisessa lauseessaan tai kun eräät, parhain miltei joka lauseessaan käytti sanaa tosi, on kaupunkikulttuurin lahtelaiseksperttien puhekoulutus melkoisen onnetonta ja meille yleisölle vaivaannuttavaa seurattavaa. Paneelin pitää synnyttää keskustelijoittensa dialogilla jotakin uutta, virkistää, ajatteluttaa. Asiasisältöinenkään paneeli ei suullisen ilmaisun kehnotasoisuudellaan avarra kuulijaa.

 

Tunnustukset Lahden kulttuuritekijöille

Lahden kaupunkikulttuuriseura jakaa vuosittain tunnustuksensa lahtelaisen kaupunkikulttuurin tekijöille. Tunnustuksen saajille on tyypillistä, että heidän tekojensa myönteinen vaikutus ylittää monin verroin sen äänen, jota he pitävät itsestään.

Kaupunkikylä on yhteisö, joka yrittää rakentaa uutta ihmiskohtaamisen kulttuuria, jossa tukea tarvitseva ihminen voi elää ja tehdä työtä.Sen toteuttama ja ylläpitämä luomuravintola Mea Manna sai ansaitusti Lahden kaupunkikulttuuriseuran tunnustuksen. Kuvassa tunnustuksesta kiittämässä Mea Mannan työyhteisön edustajat kukitettuina, kiitospuhetta pitää Mea Mannan primus motor Eveliina Aaltonen.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/1814270

Lahden kaupunkikulttuuriseuran edustajat  Pentti Wilkman ja Irja Taskinen luovuttamassa toista vuoden 2011 kulttuuritekotunnustuskunniakirjaa. Se annettiin Lahti Sinfonian sellisti Hannu Kivilälle. Hän on monipuolinen, persoonallinen lahtelaisuuden viestittäjä, kirjailija, joka paitsi kirjoittaa myös kuvittaa teoksensa. Lahtelaisen lukukirja on ehkä lahtelaisin hänen monista teoksistaan.

Vuoden 2011 tunnustukset oli huolella harkittu, saajat ansaitusti huomioitu ja molemmat tunnustuksen ansainneet jopa valtakunnallisesti merkittävien, ainutlaatuisten kaupunkikulttuuritekojen sekä samalla uudenlaisen lahtelaisuuden harvinaisia, positiivisia esimerkkejä.

 

 http://www.kaupunkikulttuuri.net/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1