Ehkä se on runoilijan ääni, joka mua lohduttaa. Jos mielekkyys on totta, kuten useimmille on….kukaan ei voi, kukaan ei voi, kukaan ei voi puolustaa minua, kukaan ei voi suojella minua,aaa..aa..aaa……aaa..a..kukaan ei voi suojella minua.. ehkä se on runoilijan ääni…joka vain voi lohduttaa… (Kielo Kärkkäinen)

Juha Hurmeen ja kumppaneiden vetovoima on illan kokonaisuus. Lahen uutisia selostaa tätä lähes kaksi ja puolituntia kestänyttä herpaantumattoman mielekästä KALEVALAFEST-iltaa nyt kolmannessa artikkelissa. Täynnä elävää kansanrunoutta, sen ennen ääneen lausumatonta tutkimusaineistoa, hauskuutta ja illan rikasilmaisullista tulkintaa, jossa silloin tällöin suomalainen alan professori ja tutkijaguru saa illan teksteissä kunniaa. Matti Kuusi oli luennoillaan jättänyt tekijöiden muistiin englantilaista ja käännettyä kansanrunoutta kuin malliksi ja tasavahvaksi verrokiksi suomalaisen ja anglosaksisen kielialueen yllättävästä aiheiden ja riimien samankaltaisuudesta.

Teatterina ja suomalaisena teatterifestivaalina nämä iltamalliset hetket vetoavat intensiivisyydellään, omalaatuisuudellaan ja monipuolisuudellaan: hienoja pikku näytelmäkohtauksia, vetäviä, ainutlaatuisen persoonallisia korkeatasoisen eläytyneitä laulajia ja yhtyeitä ja tutkimustietoa hauskasti, jännittävästi tositarinoiden.

Näin ilta kursittiin ehyen briljantiksi lopuksi loppuakordeihinsa Sammon arvoitus selvittämällä:

 

Juha Hurme kutsui lavalle koko illan ensemblen - Kalevalan ydinfysiikka -teatteriryhmän Roosa Söderholm, Tomi Alatalo, Eetu Känkänen ja Tuuli Kainulanen, musiikilliset mausteet klubin soppaan heittäneet Kielo Kärkkäisen, Minä ja Nieminen -trion sekä Laura Moision.

”Saamme nyt tänne näyttämölle teatterin keinoin keksityt voimapelit paikalle ja alan johtavat asiantuntijat, jotka kertovat meille Sammon arvoituksen tyhjentävästi,” Hurme nosti tunnelman käsinkosketeltavan jännittyneeksi.

Aluksi dramaattista viulumusiikkia ja kerrontaa:1800-luvun runonlaulajat ovat selittäneet sammon kalaksi, myllyksi, laivaksi, tammeksi ja lukuisista antiikin tarinoista on löytynyt juonen vastaavuuksia.

Sitten näyttämö muuttui hauskan todelliseksi hahmokarikatyyriesitykseksi, valloittavaksi sellaiseksi kaikkien jäsentensä loihtiessa mitä uskomattomimpia ilmiöpersoonia, ilmeitä ja ääniä ja äänensävyjä, kuorolausuntapätkiä näin:

-Elias Lönnrot: Sampo on jumalankuva - Kuoro: Sampo on Salismani, Sampo on mylly tai huhmare, Sampo on aurinko.     Europaeus: Sampo on kannellinen aarrearkku, Sampo on noitarumpu, Sampo on metapilvi, Sampo on lohikäärmelaiva, Sampo on maailman patsas, jonka ympäri tähtitaivas kiertää.

-Olen Otto Ville Kuusinen ja kumoan kaikki edelliset porvariteoriat: Sampo on symboli, joka ilmentää sosialistisen tuotantotavan kollektiivista haavetta.

-Olen Paavo Haavikko ja runoilen, että Sampo on vääränrahan tekokone, jonka suomalaiset kävivät ryöstämässä.

-K.A. Gottlund: Sampo on myyttikäsite, jonka olennainen rakenne on, että se on selittämätön.

Tämä jostain Persiasta lähtenyt Sampo-stoori, päättyy nyt. Sampo  on jumalien esihämärässä ollut juttu, jota tarvitaan, jotta tämä meidän maailma olisi mahdollinen, ja mahdollista pirstoa ja sen onnen murusia vain on enää jäljellä. Sammon arvoitus on ratkaistu.

 

Artikkelin osat 2 ja 1:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/08/teatterikesa-yhdessa-illassa-uusiin-ympyroihin-2

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/08/teatterikesa-yhdessa-illassa-uusiin-ympyroihin