Eestiläisesitykseen liittyy Viron terveyshallinnon ja Nukuteaterin yhteistyönä erinomaisen kiinnostavaksi laadittu tietopaketti näytelmän teemoista  - nuorten sekä kotien ja koulujen käyttöön avointen keskustelujen käynnistämiseksi. Teatterin hieno käsiohjelma nuorten näyttelijöiden elämäntoiveitten siivittämänä on jälleen suurenmoinen sisällöltään ja ulkoasultaan. Kuvassa näytelmän Melchior ja Wendla.
Lukijani voi tutustua materiaaliin oheisesta linkistä:


http://www.nuku.ee/wp-content/uploads/downloads/2012/NUKUspringawakening_juhend_2012.pdf


Viron kansakuntaa riepottelevat näinä aikoina länsimaisen vapauden monenlaiset kulttuuripyydykset taidesuuntauksineen. Tallinnan Nukuteaterin musikaali Kevään herääminen, tuo Broadwaylla jo v. 2006 ja ympäri maailman suurten näyttämöiden, jopa Helsingissäkin pyörinyt Duncan Sheikin säveltämä ja Steven Saterin libretoima, Frank Wedekindin vuonna 1891 ilmestyneeseen aikakautensa kohunäytelmään perustuva rockahtava, mutta ah niin meitä vanhoja ja nuoria sisällöllisesti kasvattava suurmusikaali on yksi tällainen teos klassisessa kauneudessaan ja ilmiasunsa päivitetyssä nuoruuden ylistyslaulussaan.

Wedekind avasi jo satakaksikymmentä vuotta sitten teoksellaan Eurooppaan todellisen kasvatuskeskustelun, sensuurit sulkivat sen oitis kieltämällä näytelmän esittämisen.
Näytelmä on vasta 1970-luvulla löytänyt laajemmin suomalaisteattereiden ohjelmistoihin ja se on vakiintunut kunnianhimoisen teatterikoulutuksen näytelmävalintoihin. Maan tunnetuin esitysversio on MTV:n vuonna 1977 valmistama TV-näytelmä, jonka käsikirjoitukseksi suomensi ja sovitti lahtelais-hollolalainen dramaturgi Marja Kaarina Mykkänen.**
Kevään heräämisen teemat ovat olleet pitkään erilaisissa autoritäärisesti hallituissa maissa kiellettyjä. Seksuaalisuus, teiniraskaus, itsemurha, hyväksikäyttö, abortti, homoseksuaalisuus, itsetyydytys ja nuo kaikki pelätyt myös kirkon synneiksi tuomitsemat tabut ovat perheissä kasvaneet suut sulkevaksi vaikenemiskulttuuriksi.

**
http://www.elonet.fi/title/ekes9d/tekija



NUKUTEATERin Kevään herääminen

.


Nukuteater on löytänyt esitykseen loistavasti soveltuvan retrohenkisen uuden musiikkiteatteritilan Viktoria -kulttuurikeskuksesta, muutama kilometri Tallinnan keskustasta. Syysloman aikanakin  25.10.2012 sali täyttyi ääriään myöten nuorisosta ja aikuisista.

Teatterianniltaan modernisoitu vanha tehdassali,sen nouseva seitsensatapaikkainen katsomo, moitteeton tekniikka valoineen ja laadukkaine äänentoistoineen, taitava teatteriorkesteri ja ennenkaikkea valloittavat nuoret, osaavat, eläytyvät näyttelijät tarjoavat omaleimaisen teatterielämyksen.

Wedekindin alkuperäistarinalle tallinnalaisesitys on kunnioitettavan uskollinen. Nuoren rakkauden ensiheräämisen ennenkokemattomuus, sen huumaava maailmanmullistus on kauniisti nuoruuden keskeisenä elämänsisältönä läsnä ja värittää esityksen aidosti. Monimuotoinen rakastuminen vallitsee ja vangitsee katsojan musikaalin lumoihin iloineen, murheineen, onnenhetkineen ja aikakautensa traagisine seurauksineen. Näytelmän tekstistä vyöryy meidän vanhempien ainainen ymmärtämättömyys, yhteiskuntajärjestyksistämme peritty asenteellisuus ja katkennut yhteytemme nuoruuden tuntoihin, nuoren ihmisalun elämänsisältöön. Elämän tärkeimmät asiat me kiireissämme, tärkeilyissämme tahdomme unohtaa tänäänkin.
Wedekindin näytelmätekstin rohkeus puree vakuuttavasti, avoimesti ja lämpimän todesti sekä vie sanomansa perille usein viisaan hauskasti: kielletyt maailmat käsitellään taitavasti, ymmärrettävästi, nuoruuden vilpittömyydellä
.

Anti Kobin
in ja Taavi Tõnissonin ohjauksessa kertomuksen vakava sanottava suodattuu nuorekkaan, elävän ilmaisun vaivattomuuden kautta keskustelua herättäväksi, tunteitamme ravistelevaksi oodiksi nuoruudelle, elämän keväälle. Britt Urbla Kellerin lavastus yhdessä Priidu Adlasin valaistuksen tunnelmin luovat yksinkertaisin keinoin vuoroin elämän kauneutta vuoroin sen kylmyyttä koskettavan toimivasti.


Esittävän taiteen esitysoikeuksien valvominen kansainvälisillä estradeilla on jo pitkän ajan ollut tarkoin säädeltyä ja varjeltua: taiteen merkkituotteen myyntiä. Tekijät ovat usein tarkoin määränneet jotakin heidän näkemyksessään olennaista sisällytettäväksi tulkintaan vartioidakseen luomansa teosasun leviämistä maailmalla. Niinpä tässä eestiläisversiossakin (kuten Helsingin kaupunginteatterissa v. 2009) osa katsomosta oli aivan näyttämön reunoilla muun yleisön nähtävillä. Mikäpä siinä, katsojia se ei tällä kertaa häirinnyt. Sitä vastoin esitykseen rakennettu esityslava supistui ja valtaisa nuoren energian esitysvimma suorastaan pursui lavan äyräiden yli. Ehkä niin oli tarkoitus. Harmittelen kuitenkin tuon formaatin turhan hallitsevasti typistäneen Wedekindin puhtaan ja väkevästi yhteiskuntakriittisen sanoman rap-musiikin ja kiinalaisen aamuvoimistelun kulmikkaan liikekielen suuntaan, vaikka myönnän päivityksellä olevan vetovoimaa aikamme ihmiselle.





 

Vanhaa menneisyyttä, aikakausien mörkömäistä kasvatusideologiaa edustaa 1800-luvun (saksalaisen) kouluelämän jäänteiden äärimmäinen auktoriteettisuus kateedereineen, karttakeppeineen, ruumiillisine rangaistuksineen, ainaoikeassaolemisineen.

Kuuden nuorenmiehen ahtaan pieteettisen oppilaitoksen opiskelijajoukko luo aidon yhteishengen aikuisia ja heidän suvaitsemattomuuttaan kapinoiden. Tyttöjen suuri ihastus Melchior välittyy Markus Robamin tulkitsemana hurmaavan vilpittömästi rakastuneelta, kodin koulumenestystoiveiden paineisiin luhistuva Moritz  (Stig Rästa) tekee sympaattisen iloluontoisen nuorukaishahmon ja päättyy herkkyydessään itsemurhaan, Reigo Tamm rakentaa nössönkuuliaisen Ottonsa hellyttävän lapsenmieliseksi ja laulaa soolonsa esityksen upeimmaksi musiikkinautinnoksi. Poikien elämän monet kuviot ihastuttavat raikkaudellaan, tuoreudelllaan, nuoruudenpalollaan jos kohta koskettavuudellaan.



Kaksi pojista löytää toisistaan kumppanuuden - lämpimästi tulkittu homoudenihastus näytellään tyylikkäästi herkkävireisellä huumorilla.

Melchioriin rakastunut Wendla, Getter Meresmaa astuu kauniisti ja vilpittömän tietämättömästi askeleen aikuisuuteen, tulee raskaaksi - tytön kohtalo koskettaa ja kahden nuoren ensirakastuneen läsnäolo tuntuu äärimmäisen todelta. Rankkoja kohtaloita on teeman mukana ahdistukseemme saakka, kuten Saara Kadakin Ilse - isänsä insestirunteleman hahmon rajusti, liikuttavasti sisäistynyt tulkinta.
Liivika Hanstin ja Riho Rosberg näyttelevät aikuisten monet eri hahmot osaavan häikäilemättömiksi ja häijyiksi ne erittelevästi karrikoiden: näytelmän näkökulma kallistuu nuorten puolelle onnistuneesti tässäkin ratkaisussa.



Teoksen musiikkinumeroita leimaa taitavassa balanssissa toimiva Kaire Vilgatsin johtama, tunnelmarikas ja vivahteikas orkesterityöskentely sekä soolojen ja kuoro-osuuksien elämänvoimaa uhkuvat, toisistaan lähes erottumattomat tulkinnat, jotka samankaltaisuudellaan rakentavat tästä kouluyhteisöstä liikuttavan tiiviin, ehyen yhteisökokonaisuuden.

Virolaisesitys raastaa mielemme vereslihalle elinympäristömme suvaitsemattomuudessa ja lohduttaa heti perään elämän pyyteettömässä rakkaudenylistyksessään. Se kirvoittaa ja vapauttaa yhteiskuntamme uudenlaiseen kasvatuskeskusteluun onnellisuudesta ja jokaisen oikeutuksesta herätä vähintään kerran elinaikanaan elämän kevääseen.





http://www.nuku.ee/

http://www.facebook.com/ViktoriaKeskus