Vain%20jouluel%C3%A4m%C3%A4%C3%A4%201.jp

 

Revyyteatterin suomalainen parinsadanvuoden ikäinen taival - viihteellinen näyttämöohjelma, joka koostuu musiikista, tansseista ja sketseistä - kokee NYT-teatterissa uudestisyntymisensä.

Itsenäisen Suomen revyyteattereiden kulta-ajan sodanjälkeisellä 1940-luvulla Punaisen Myllyn ja Iloisen teatterin revyyt irvailivat, ajan ilmiöitä, julkkiksia, politiikkaa, seksiä. Terävin hampain rouskuttelevat, pikkutuhmat sketsisikermälliset viihdeteatterin esitykset olivat kansan ajanvietehuvien suurinta nautintoa.

 

NYT-teatterissa räiskyy tämän aikakauden revyy osumatarkoin nuolisatein joulunvieton moniin maneereihin ja statuksiin tarkasti osuen, niitä hyvän maun rajoille, rohkean uskaliaasti ja ronskisti kyseenalaistaen, hauskalla ilkeilyllä ja rinnastuksilla ja hulvattomalla satiirilla asiat tulkintakokonaisuudeksi kuorruttaen.

 

NYTin revyytä leimaa teatterilajin synnyinmaan kevyen huulenheiton ranskalainen tyylikkyys, jossa vahvuutena on taiteilijoiden omat, originellit tekijänsä oloiset itseluodut laulut pikku juonitarinoineen, niiden korvaa ja silmää hivelevät, eläytyvät, häpeämättömät tulkinnat sooloina, yhteisesityksinä ja tietenkin pianiinon taitavan pimputuksen säestäminä. Vain lisää fyysisesti näkyvää esittäjien yhteistä liikekieltä jäin kaihoamaan.

 

Vanhat joululauluaihelmat enää vain höystävät siellä täällä, muutamalla säkeellä tai tunnusmelodialla meitä jouluaikaan valmistautumiseen muistuttaen. Esittäjien uusien joulusävellysten ja sanoitusten tuore ja moneen sävelelliseen, rytmilliseen jekkuun ja nautintoon yltävä kokonaisuus maustuu heti alussa niin mielikuvitukselliseksi, että katsojan on pidättelemättömän helppoa ja nautinnollista vain heittäytyä mukaan menoon. Vanhoista jouluhiteistä vain Juice Leskisen Sika - sekin kokonaistarinan Kinkkuhahmon kunniaksi tulkittuna - on löytänyt tulkintaan alkuperäisen juicemaisen tuntuman, nyt vain upean jatsahtavana sovituksena.

 

Käsikirjoitus on luonut tutuista jouluhahmoista musikaalisen kokonaisuuden, jossa ennakoimamme joulun tutut joulunmerkit häränpyllytetään täysin. Esitys on raikas totunnaisuuksien huuhtelu aivojemme jokaiselle harmaalle solulle ja pistää poskemme punastumaan.

 

Osaavasti hetkeksikään roolityypeissään erehtymättä nämä komedienne- ja komeljanttitaiturit pitävät meidät hyppysissään koko puolitoistatuntisen: Linda Hämäläinen naiivin ihanana, surullisen glitteröidyn sädehtivänä joulukoristeena, Anni Kajos jälleen sensuellin tyylikkäänä, fiinihabituksellisena joulumuorina, Panu Kangas Petteri Punakuonona juoksu- ja kirmaamiskuntonsa, muuntautumiskeinojensa huipulla, Petri Knuuttila yllättävän hauskana ja ajanmukaisen coolina Jeesuksena ja Sini Koivuniemi niin hellyttävän herkkänä, lahtaamistaan odottavana ja siitä haaveilevana joulukinkkuna.

 

 

Kaiken nauramisen ja musiikin uutuuksien nautinnossa vain tilkkeinä katsoja ehtii rivien välien asianpoikasia hoksata, sillä niitä revyyssä riittää satoina pistoksina kasvissyöjäajastamme alkaen Nasaretilaisen ulkomaalaisuustaustan jeesusteluun saakka.

 

Hurjimpana ja vaikuttavimpana vetona koin kohtauksen, jossa joulupukkijoukon luoma massiivinen joukkuetunnelma, jo visuaaliselta pukkipukeutumiskoodiltaan näyttävä show, sisällöllisessä maskuliinisessa ajattelumerkityksessään riisuu pukkien ammattikunnan puuduttavan työn kiltteysvaateen ja päästää mielitekojen ja halujen ennenlausumattomat havainnot ja mielikuvat, pukkivuosien patoutumat kerrankin valloilleen.

 

Kenties esityksen revyymäisin suurin tuhmuus, häpeämättömin, välittyi nukketeatterikohtauksessa, jossa lapsi kertoo aaton joulupukin käynnistä ja kaikesta siitä, mitä lahjojenjaon jälkeen kehkeytyy joulupukin ja äidin kanssa koko jouluyön lapsen havainnoimana, nukkien tulkitessa tapahtumat pikkutarkasti ja huolella. Tuhmaa, tuhmaa teatteria todella, mutta niin estottoman naiivin tyylikkäästi repäistynä, että pakko oli nauraa tyylistä ja rohkeudesta.

 

Tämä kevyen musiikin lahtelaistähtien teatteri on suomalaisen viihteen ehdotonta ykköslaatua.

 

Nyttiläisten uskaltava rohkeus ja pähkähulluus, tyylipuhdas musiikkiviihde on jo toistamiseen - nyt eheän tyylisävyisenä revyynä - näyttänyt hurmaavan viihdytysvoimansa.

 

Vain%20jouluel%27m%C3%A4%C3%A4.jpg

 

Musiikkiteatteri NYT

 

LAVALLA Linda Hämäläinen, Anni Kajos, Panu Kangas, Petri Knuuttila ja Sini Koivuniemi.

PIANOSSA Matti Hussi / Anu Silvasti

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/199/vain_jouluelamaa

 

Lis%C3%A4liite.jpg