Wellamo-neito ja sataman lokit Kuva Aki Loponen
Lahden uusi, kaunis, valoisa, hauska, kaikin sulkeutunein ja avoimin aistein, pienin sekä suurin sieluin nautittava, ajantasainen balladi on hurmaavan hieno näyttämöteos. Sen luonnehdinta Lahdesta tuttuudessa ja yhtäaikaisessa uusilmeessä on suurisydämisen lempeä, terävästi havainnoitu ja piirretty, lähihistoriallisilta yksityiskohdiltaan tarkoin dokumentoitu, hilpeydessään vatsanpohjia myöten makeasti naurattava, läpivalaistu kokonaiskuva kaupungista, jonka syvimmän olemuksen olemme tähän saakka vain alitajuisesti uumoilleet uinuvan jossakin maan syvyyksissä tai pulpahtavan esiin avaruuden äärettömyydestä.
Tekstin laaja-alainen kaupungin asukkaille tehty haastattelutaustatyö, tutut aidon lahtelaiset esittäjät kirjoittajina, ajattelijoina, runoilijoina, säveltäjinä ja esittäjinä sekä uusi lahtelaistulokas uuttaluovin raikkain silmin, avoimin mielin ja taitavin ottein ohjaajana on tuottanut huumaavan upean kokonaiskuvan, suoranaisen vuosikymmenten sisällöllisen panodraaman kaupungistamme, meistä ja elämästämme.
Henkilökuviksi muuttuvat itse Lahden kaupunki, Wellamo-neito, Hyppyrimäki, Matkakeskus, Kisapuisto ja Toriparkki - siis koko lahtelaisikoninen nykyperhe. Näkökulma on kutkuttavan tuore ja henkilöitymien elävyys ennenkokemattoman konkreettista, Perhepuiston, lokkilauman ja Z-junan täydentäessä osan mittavan tekstin dialogista.
Taiteena teos luo pitkästä aikaa lahtelaista uutta ja tuoreilmeistä teatteriestetiikkaa: teoksen näyttelijätyön ihmisläheinen aitous voimauttaa ja raikastaa uskottavuudellaan ja vie katsojat mukaansa. Esittäjien persoonalliset tyypittelyt ovat kaikki niin tarkkaosumaisesti onnistuneita, omasieluiseksi ajatuksellisesti rytmitettyjä ja uudenlaisen sarkaistisen huumorin täyttämiä unohtumattomia luomuksia. Kerronnan yhtenä monista ulottuuvuuksista sävel ja sanoitus tuntuvat istuvan arkisina riimettelyinä erinomaisesti kokonaisuuteen - niiden toteutus on näyttelijöiden soittaessa eri instrumentein ja eläytyneen tunteikkaasti laulaessa saanut teokseen harvinaisen tyylikkään ja herkän musiikkitason.
Kohtausten kirjo ja näyttämöllä eri vempelein liikkuvat olennot ovat mielikuvituksellisen lennokasta teatteria. Vain yhdestä, Lahti-perheen joulukohtauksesta, nipistäisin pari tiimalasillista kestoa pois. Lahti terapiapenkissä -kohtaukset on vuoden teatterielämysten huippuja kaupungissamme.
Kokonaisuus on paljon odotettua, kerrankin viisasta, meitä katsojia kunnioittavaa, asioihin perustuvaa ja niiden pohjalta ajatteluun innostavaa suurenmoista viihdettä. Lahti-kaupungissa, sen pauloissa ja tunnoissa tuntuu taas helpommalta hengittää, viihtyä ja vielä enemmän rakastaa sen omalaatuisuutta.
TEATTERI VANHA JUKO
Outoa paloa eräässä kaupungissa
Ohjaus Linda Wallgren
Käsikirjoitus, visualisointi ja musiikki työryhmä
Rooleissa Markus Karekallas, Minja Koski, Maria Nissi, Jussi-Pekka Parviainen, Ilona Pukkila
Valosuunnittelu Simo Saukkola Äänisuunnittelu Janne Louhelainen
Otteita teoksen seitsemän laulun säkeistä:
Naakat vahtivat
lehmuksissa istuvat,
niillä on tietoa
niitä tulee tarkkailla
Ja niin Lahtikin on hetken kaunis
Mutta aina kun tuun, jo kohta olen lähtöön valmis
Olen etsinyt joka paikasta,
kysellyt Launeen Neidoilta,
Kaupungintalolta, sataman lokeilta ja Torven Jartulta.
Olen lyöttäytynyt uusiin porukoihin,
tunnen jo Cheekin, Litin ja Niemis Tonin,
muutamaan muuhunkin pyrstönsä kadottaneeseen
Tirrassa törmäsin.
Tiedät sen tunteen, sen kutsun kuulet
aivan niinko Miramemainoksen huulet,
houkuttaa, koukuttaa, saa mut sykkii.
Jumalauta, tästä tulee todella tykkii.
Alennuslaarista juustoa vanhentunutta
Kioskilta lottorivi ja taskunlämmintä olutta
Jos tällä kertaa tärähtää, niin mennään koko perhe jouluks
lämpimään
Kai evakkomummon joku sen aikaa elättää
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.