Andrus%20Kivir%C3%A4hk.jpg

Viron päivänpoltteisen kulttuurin ja medioiden yksi tuottoisin, suosituin nimi on lehtimies, kirjailija, tv-esiintyjä, pakinoitsija, humoristi Andrus Kivirähk.            Hänen teostaan Rehepapp, suomeksikin käännettyä, virolaisiin perinteisiin, kansanuskomuksiin pohjautuvaa, juoneltaan tosipohjaista, verrattoman rikasversoista, räiskyvän jännitteistä teosta ja siitä tehtyä oopperaa on Lahen uutisia ylistänyt Tarton Vanemuine teatterin esityksenä käänteentekevänä uuden kansanoopperan eurooppalaisena kulmakivenä. Tähän poikkeuksellisen onnistuneeseen romaanitoteutukseen tehdyn hyvän libreton säveltäneellä Tauno Aintsilla on ollut teoksen suuri, vaikuttava ansio kera vanemuinelaisten komean tulkinnan. Esitys vieraili myös Suomen Kansallisoopperassa 2014.

 

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/10/musiikkiteatteria-euroopan-huipulta

 

 

Hyvien ihmisten maailmoissa

 

Maalimaotsas%20kirja.jpg

 

Kun vuonna 2013 ilmestynyttä Andrus Kivirähkin lähes 400-sivuista vironkielistä               Maailma otsas -romaania jaksaa kahlata sitkeästi lävitse heikommallakin eestinkielen taidolla, avautuu kirjailijasta aivan toisenlainen maailmannäkijä.

 

Kivirähk kuvaa teoksessaan meitä tavallisiakin ihmisiä tavallisempia kanssasisariaan ja -veljiään arjessa, arkipäivän toimissa, pienissä oman elämänsä viitekehyksissä, joihin mahtuu koko heidän maailmansa synty ja elämisensä mielenkiinto. Pieniin kotoisiin kehyksiin mahtuu maailmanloppukin muutaman neliökilometrin elinalueelle jonnekin Viron kaupungin laitamien paikkeille tai pikkutaajamaan - jopa maailmanympärysmatka onnistuu kahdenkeskisin lähimmäiskeskusteluin pelkkinä toteutumattomina mielikuvituksellisina haaveina.

 

Maailma otsas -teoksen ihmisissä ei yhteiskunnan napoja tai kansanjohtajia vilise, ei liioin dramatiikkaa: näiden ihmisten elämä täyttyy arjesta ja heissä arki on täynnä totuttua käytäntöä, huumoria, hyvyyttä ja humaanisuutta, siteeksi paljon lähimmäisrakkautta ja kruunuksi rakastumisiaMaailma otsas -ihmisissä ei ole ristiriitoja, heitä yksilökohtaisesti luonnehtiessaan Kivirähk osaa virittää tekstinsä niin kiinnostavaksi, että sen monet kymmenet ihmiset saavat silmiemme edessä oman karikatyyrisen, sydänlämpöisen ja persoonallisen luonnehdintansa. Kivirähkillä on taito kertoa jokaisen ihmisensä tarina herkullisesti, tarinan juonta huumorilla venyttäen, ratkaisuja pihtaillen ja jännityttäen, pikku anekdootteja sekä tapahtumiin liittyviä muita ihmisiä mestarin tarkkuudella kuvaillen. Teos on hienoa proosaa, täynnä hymykareista kuvausta ihmisestä ja yksilön persoonalaatuisesta elämänkiinnostuksesta, ketään toisiinsa arvottamatta. Paha meistä ihmistä ei ole kukaan eikä ketään meistä saa tekemään pahaa, kaikki olemme omalla tavallamme toistemme palvelijoita - kirjailijan ymmärrän sanovan.

 

Mikä kirja se tämmöinen mammuttiteos sitten on luettavaksi, kun siitä puuttuvat juoni, tendenssi, ihmisten väliset ristiriidat, hyvältä romaanilta odotettavat huiput ja laskut? Aika verkkainen, satojen yksityiskohtien pitkäveteinen lukukokemus?

 

Suurten pelkojen ja jännitteiden alistaman Viron kansan kurimusten kestämisen ja vapautumisen, arjen pienistä iloista ja yhteisistä sekä omista tavoista voimansa ammentanut ja nyt eläjiensä lämminhenkisestä elämänuskosta kertovana teoksena se lienee ainutlaatuinen, ajankohtainen, lämminhymyinen, tarpeellinen, virolainen välitilitys.

 

 

 

Maailmaotas%20kuva5.jpg

Rakvere Teater

Kesänäytelmä 2016

 

 

Andrus Kivirähk
MAAILMA OTSAS


Ohjaus Raivo Trass    Lavastus Jaak Vaus    Dramatisointi Urmas Lennuk

 

Rooleissa

Liisa Aibel, Helgi Annast, Indrek Apinis, Margus Grosnõi, Saara Kadak, Kaja Kupp, Aune Kuul, Ülle Lichtfeldt, Silja Miks, Marin Mägi-Efert, Tiina Mälberg, Anneli Rahkema, Peeter Rästas, Üllar Saaremäe, Eduard Salmistu, Toomas Suuman, Tarvo Sõmer, Tarmo Tagamets, Oliver Vitskovski, Velvo Väli, Imre Õunapuu; külalistena Ines Aru, Maria Klenskaja (Eesti Draamateater), Volli Käro, Arvi Mägi ning harrastusteater KaRakTer koosseisus Tiit Alte, Ivo Leek, Aavo Soots, Alina Klimova, Tea Parts, Kaido Piiroja; Väike KaRakTer koosseisus Liisbet Vilu, Raina Roopa, Agur Kastemäe, Loveli Piirson; lapsed Ronja Talunik, Li-Liis Grosnõi, Kadi Leen Lennuk, Rudolf Apinis, Rasmus Sirp, Karl Alex Päären

 

 

Huippudramaturgin käsissä..


Rakveren Teatterin suuryritys kääntää suuri romaaniteos teatteriksi on huimapäisen rohkea ajatus. Heti alkuun on sanottava, että kaksi upeaa Urmas Lennukin dramaturgiaa hiljattain kokeneena (oopperat Rehepapp ja Lauritsa lubadus) luotin hänen taitoonsa tehdä mahdottomasta mahdollinen.

Maailma otsas -romaanin proosamuotoon jätetty näytelmädramatisointi ei tällä kertaa onnistu eikä toimi. Lähes staattinen, kokonaisjuonta vailla oleva monisatapalainen teksti kun ei luonnu säkenöiväksi, toimivaksi draamaksi edes taidokkaissa käsissä. Nyt teos on kuin pitkän romaanin läpiluentaa miltei yksityiskohtaisen tarkasti sivu sivulta, kohtaus kohtaukselta. Suuret linjat, jotka Lennuk teki oopperoihin runomuotoisina, loistavat nyt upeitten säkeittensä ja (Tauno Aintsin) hienojen sävelasujensa poissaololla. Jopa esityksen kokoavaksi tarkoitettu lopun Immanuel-kohtaus tuntui teennäisyydessään kovin tekopyhältä ja selittämättömältä.

Jäljellä esityksessä oli parhaimmillaankin siis tavanomaista, pikkuhauskaa, kliseehuumorista replikointia, jonka 3½ -tuntinen kesto alkoi olla puuduttavaa. Tosin alkuperäistekstin monet, etenkin virolaisille mutta myös meille suomalaisille tutut kotoiset tavat ja sanonnat silloin tällöin toivat edes pienen hymyvirneen poskillemme. Mutta Kivirähkin avaran ihmiskäsityksen ja sen kiehtovan lämpimyyden dramaturgia typistää ja kaventaa pinnalliseksi ja ulkokohtaiseksi.

 

 

Lavastus omaa luokkaansa

 

Maailma%20otsaskuva1.jpg

 

Ehdottomasti parasta on Jaak Vausin lavastus, joka on toteutettu vanhaa rakennnuskantaa edustavan Pikk-kadun pienkerrostalon nro 26 takapihalle: sinne on rakennettu yli kymmenen kodin kerrokset, sisäinteriöörit, toimistot, kellarit, kapakat, koirankopit, leikkipihat, autotiet ja saunat sellaisella hivelevän herkällä tyylivarmuudella, aikakaustajulla ja kokonaistoiminnallisella näkemyksellä, ettei parempaa voisi toivoa. Symboliikka koko elämämme takapihasta tuntuu henkeäsalpaavan onnistuneelta. Yli 500 hengen nouseva katsomo on ongelmallinen, sillä sen matalien, metallisten istuinpenkkien ja häntäluidemme kovuus ovat ylipitkässä esityksessä lähes kestämättömällä koetuksella.

 

Ohjaus

Ohjaaja Raivo Trass taitaa tällaisen valtavan suuren näyttämötilan asemoinnin ihailtavasti. Teoksen suuret jäsentelyt lähtevät dramaturgin ja ohjaajan yhteistyönä toimivin aamukohtauksin hyvin liikkeelle ja päättyvät aina päivän yövigiliaan selkeästi.

Mutta tärkeimmän, itse näyttelijäilmaisun, ohjaaja on jättänyt luonnottomaksi huutamiseksi, joka ei ainakaan Kivirähkin filosofeeraavalle, sydämellisen pehmeälle tekstille sovellu - miksi kailottaa koko esitys läpi niin voimalla? Eikö selkeyttä olisi saanut näin monisatapäiselle yleisölle tarkemmalla kohdistamisella ja ajanmukaisemmalla äänentoistolla? Jopa lapsinäyttelijän huutaminen tuntui kovin luonnottomalta kun taas keskeisen Malle-hahmon herkkä huumori ja ilmaisu ei kuulunut juurikaan etupenkkejä ylemmäs katsomoon.

Ohjaajan pitäisi myös löytää muutakin naurattavaa naurun aiheeksemme kuin nuo perinteiset humaltuneet, viinan koukkuihin kiinnijääneet, säälittävät ihmispoloiset tai homoseksuaalisuus. Vieläkö tälläkin vuosituhannella heissä ja heidän onnettomuudessaan on syytä nauruun? Eikö muihin hauskuuden aiheisiin virolaiskesissä osata tukeutua?

 

Näyttelijät yrittävät parhaansa

Teatterin tehtävä viihdyttää, naurattaa yleisöä tai lliikuttaa katsojien mielialaa onnistuu alan taitureilta. Tässä päällimmäisiä:

Velvo Välin ja Üllar Saaremäen majakka- ja perävaunu -hauskuutus olisi liikekielelläänkin riittänyt verrattomaksi riemuksemme, miksi siis suotta loistavaa näyttelijätyötä piti pilata jatkuvilla humalakohtauksilla, eikö vain yksi olisi riittänyt? Tekstiä tulkitsi kiinnostavimmin Ülle Lichtfeldtin luoma Piret, jonka luonteva perheen valokuva-albumikohtaus tuntui jo aidosti purevan katsojiin heidän kokiessaan samaistuvaa mielenkiintoa oman perheensä albumeihin ja niiden sanottavaan. Pidin yhtenä näyttelijätyön kantavana voimana parivaljakko Maria Klenskajan Mallea ja hänen Kalju-poikaansa esittänyttä Arvi Mägiä: heissä toimi teatteridialogi lähimmäisrakastavanmukaisen luontevasti ja liioittelemattomasti, koskettavastikin. Kun rooleja oli kaikkiaan 33 on pakko vain muutamat omat mieltymykseni näin roolitöistä mainita.

Maailmaotaskuva4.jpg

 

Komean kesäillan tähdiksi nousivat teatterin vapaalla taivaalla kirmaavat pääskysparvet ja viereisen kirkon neljästi tunnissa ihmisaikaa varteittain vähentävät kauniit kirkonkellot - kuin Maailma otsas -alkuperäistekstin symboliikkaa molemmat.

Vähintään tuntia lyhyempänä idealtaan rohkea, näin suuren ensemblen kesäteatteriteko olisi yltänyt paljon korkeatasoisempaan, nautittavampaan ja uskottavampaan kokonaistoteutukseen. Naurua ja itkua meille luvattiin, mutta onneksi sentään hymynkareita saimme.

 

Kynäö.png

Rakvere on teatterikaupunki, jonka perinteinen teatteri-ilmaisu on turvallisesti syvissä, pysyvissä urissaan - sille on perustana virolaiskatsojien jatkuva mielenkiinto, jota todistavat Maailma otsas -näytelmän jo kauan sitten loppuunmyydyt kesän 2016 esitykset.

 

Teatteri-ilmaisun toinen ääripää - kokeileva virolainen teatteri Baltoscandal-tapahtuman muodossa - on juuri alkamassa (6.7 – 9.7.16 ) ja sekin Rakveren kaupungissa loppuunmyydyin katsomoin.

Olisiko edellinen perinteinen ja jälkimmäisen useimmiten täysin käsittämättömän absurdit teatterigenret yhdistämisideana vähintään kokeilun arvoinen.