maanantai, 23. marraskuu 2020

Valmis Päällystakki

P%C3%A4%C3%A4llystakki%20kuva.jpg

Nikolai Gogolin sielukkaan sympaattisessa klassikkonovellissa pietarilaisen suurkaupungin syrjäkorttelin yksisilmäisen mestariräätälin valmistama hieno verasta ja kissannahasta tehty Päällystakki sataseitsemänkymmentä vuotta sitten sai omistajakseen nimineuvos Akaki Akakijevitsin seurauksineen. 

Lahden Lauantainäyttämö tarjoaa tälle päivälle muodistetussa kuosissa Armanin muotihuoneen täydellisesti kantajalleen Akaki Akakijevitsille istuvan takin toteuttamaan saman Gogolin tarinan, alkuaan Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Ryhmäteatterille vuonna 2009 kirjoittamana teoksena Komedia työelämän huononemisesta. Tapani Kalliomäki on ohjannut näytelmän, lisännyt ajan tuoreutta muutaman repliikin uusien yhteiskuntatuulien innoittamana ja Lahden kaupunkiin joissakin kohdin tulkinnassa viitaten.

 

Akaki Akakijevitsin tarina vie meidät täydelliseen työelämään uppoutumiseen. Akakin syntymä on ajoitettu Suomen olympialaisiin vuonna 1952 ja siitä alkaen esitys seuraa hänen elämäänsä, valaisee ja kuvittaa sitä kohtauksissaan.  Akakin elämä kuljettaa ajatuksiamme työn arjessa yli viisi vuosikymmentä vaatimattomana ihmispoloisena yhteiskunnallisen asemansa merkkinä kauhtunut päällystakki palkansaajan arvonoteerauksen osoittaen. Hän on hyvä työntekijä, hänellä ei ole omia ajatuksia. Symppis Akaki pääsee ensimmäiseen työpaikkaansa pankkiin ja osoittautuu heti ahkeraksi, taitavaksi, tunnolliseksi puurtajaksi. Pari vuosikymmentä kehitys kehittyy, usko talouden kasvuun nousee jatkuvasti, Neuvostoliitto hajoaa, 1990-luvun romahdus tulee jymähtäen ja Akaki alkaa työkseen kirjoittaa puhtaaksi asiakkaiden lainahakemuksia. Pankkielämän jatkuvat muutokset, aikakausien monet uudistukset toteutuvat hurjavauhtisesti, työtehtävät muuttuvat, tietokoneet, kännykät pärisevät ja internet valtaa maailman. Viimein nyt 2000-luvun alkuvuosikymmenillä ihmisten vakituiset työpaikat häviävät ja tilalle tulee vain pelkkiä projektitehtäviä provisiopalkalla. Akaki alkaa työkseen myydä Saharan osakkeita.

Tapani Kalliomäki on jalostanut mittavalla ja vaativalla työllä ohjaajana näyttelijöistä täydelliset tarinan tulkitsijat. Esityksen toimivuus on selkeän näkemyksellinen: Yksilönä Akaki Akakijevits elää omaa vaatimatonta pyyteetöntä elämäänsä sen työlle pyhittäen, vastapuolena koko kylmän tunteeton maailma mielettömine vaatimuksineen, työyhteisöineen, jatkuvine muutoksineen ja absurdeine visioineen, loputtomasti uudistavine pyrkimyksineen. Vauhdikkaassa näyttämötyössä maailma kuin pyörii yksilön, Akakin ympärillä, häntä edes huomaamatta, koko ajan muuntuen ja tapahtuen, henkilöiltään ja olosuhteiltaan vaihtuen. Pitkälle mietityt rooliluomukset ovat näytelmän keskeisen toimivuuden ja vaikuttavuuden tae: ihailtavan onnistuneita, tietenkin ennen kokemattoman persoonallisia ne ovat kauttaaltaan. Yhteisnäytteleminen joukkokohtauksineen, iskuineen pelaa maukkaasti eikä tarinan seurattavuus ja hauskuus herpaannu hetkeksikään.

 

Tragikomediallisessa esityksessä kun ollaan, sen saa antaa viedä irrottelullaan mukanaan ja sen Lauantainäyttämön esitys tekee - peijooni vieköön - mehukkaasti ja kertakaikkisen varieteemaisesti.

Työelämän koko ajan nopeutuva kehitys tuo mukanaan myös uudet työtoverit, hämmentävän mielikuvitukselliset johtajat, kehitysprofeetat työmaailmaan. Niitä esittävät yksitoista näyttelijää useissa eri rooliluonnehdinnoissa salamannopein muuntautumiskyvyin ja rekvisiittavaihdoin, tässä muutamia roolivaihdosten keskeisiä esimerkkejä:

Kuusikymmentäluvun suorastaan pelottavan häijy sadisti-opettaja (Kristiina Lanki) on 2000-luvulle tultaessa jo täysin posketon tanskalaispankin Storbjörn, valloittava hauskuus, läski mielikuvitustäydellisyys, fuusiokehittäjä tanska puhekielenään. Välillä näyttelijätär tyypitteli herkullisen neuroottisen lääkärihahmon ja viimeiseksi vielä pääministerinkin. Kaikki loistavalla karrikoinnilla!

Miikku Tolonen näyttelee ensin rauhaisan pastorin hahmon, sitten vuorossa on joviaali Eero-pomo, joka lomailee Neuvostoliiton Leningradissa ja lopulta joutuu pian työvoimasta vähennettävien irtisanottujen joukkoon. Kari Kitunen tekee tyylikkään topakan juoksulegenda Paavo Nurmen ja kohta tiukan, leiskuvan, räväkän pankinjohtajan äärimmäisen rempseän tarkkapiirtoisen hahmottelun, todellisen uuden työilmapiirin häikäilemättömän gurun - lomakohteenaan nyt jo Thaimaa. Keijon, pankin uusimman työntekijän tulkitsee Eerik Kuronen esityksen yhtenä hurmaavimpana ja eläytyneimpänä karrikoijana, suorastaan karismaattisella liikunnalla ja kehon viekottelevalla notkeudella. Hänen Erkki - atk-henkilöluomuksestaankaan tietokonepiuhoineen ei voi olla nauttimatta, miltei nauruun tukehtuen. Tuire Arolan näyttelemä Heli välittyy raikkaan luontevaksi työpaikan todelliseksi innostuneisuuden ja yhteishengen ylläpitäjäksi, tulkinnan kannalta realismia ja inhimillistä luontevuutta viestivänä komeana roolityönä. Mikko Hannulan pantomiimi synnytystä odottavana isänä on yksi näytelmän monista valloittavista sanattomista, hyvin ajoitetuista ja näytellyistä roolitöistä. Susanne Mastin aivan vauhdikas tulkki luo Kristiina Lankin Storbjörnin kanssa yhden esityksen täydellisimmistä hauskuushuipuista tulkkausdialogissaan. Minni Lilja Armi Kuuselana ja varsinkin unessa Akakin ystävänä tuo esitykseen tarpeellista empatiaa hienoilla sensuelleilla, sympaattisilla roolitöillään.

Näitä hahmoja riittää viiteenkymmeneen yksilöön saakka jo lueteltujen sekä Ulla Laakson, Niko Hietakunnaksen ja Tuulevi Annalan toteuttamina niin luontevina kuin myös huumoriyllätyksellisen hauskoina roolitulkintoina. Valloittavan tyypittelyn, kaikki rajat ylittävän ylinäyttelemisen, mahdottomien kuvitelmien ja olemusten täyteydestä esitys elää niin täydellisesti, että se ottaa meidät mukaansa tarinaan viimeistään koko joukon nokkiessa pululaumana tai tirkistellessä psykiatrikollegoina.

 

Akakin roolin mukana on saatu yksi todellinen korvaamaton aarre unohtumatonta näyttelijätyötä koettavaksemme.

Olli Paakkanen luo tulkintaansa ihmisen vaatimattomuuden jo lähes unohtuneen hyveen, nöyryyden ja empatian herkkyyden. Pelkät pieni-ilmeiset katseet, mimiikka ja ajatus tuntuvat riittävän ja lähtevän syvältä ihmisestä, koskettavasti kuin meidät hänen elämänmatkansa kumppaniksi kutsuen. Hän antaa yhteiskunnan koneiston surutta polkea, väheksyä ja pilkata, sillä rehellisyyden tunne ja työnteon velvollisuus on ihmiselle tärkeintä.  Akaki on lämminsydäminen, älykäs, tunteva olento verta ja lihaa, kipuja ja elämän kätkemää hillitöntä, tukahdutettua rakkaudenjanoa täynnä: vain unissa ja kuvitelmissa se ehtii tässä maailmanmyllerryksessä hänelle pilkahtaa. Lopulta työnarkomania sairastuttaa hänet lääkkeiden orjaksi. Lääkkeiden sivuvaikutukset kohottavat työpanosta niin, että Akaki pian saa hankittua elämänsä tavoitteen, uuden päällystakin. Nyt hän saa näytelmässä merkittävän osan ryhtyä hetkeksi elämän suureksi visionääriksi. Työnantaja pyytää häneltä puhetta ihmisen onnellisuudesta: Se on Akakin mukaan perunan syönti ja pulujen syöttäminen ja penkillä istuminen katsellen ihmisiä ja maailmaa. Päällystakki varastetaan. Elämä pysähtyy, mutta maailman irvokkuus jatkaa entistä vauhdikkaammin mieletöntä kulkuaan. Meille jäävät Paakkasen taitavasti näytellystä Akakista unissamme kummittelevat näyt ja enkelit, joiden todellisuudesta saamme hänen kanssaan näytelmän upeassa loppukohtauksessa unelmoida, pala kurkussa ja kyynel silmässä nauttia.

 

Mielikuvituksellinen rekvisiitta, hienosti tyyppeihin orientoiva puvustus sekä valot ja varjot antavat tarinalle omat tunnesiipensä lentää rauhaisiin mielenmaisemien syvyyksiin vastakohtana reaalisen arjen mielettömyys ja jatkuva häly unohtaen. Oma valtaisa tenhonsa on esityksen eheyttävillä Akakin tunnelmia värittävillä sävelkulisseilla, niillä on voima viedä mukaansa. Niinpä Laura Huhtamaan kiehtova koreografia ja tanssisaskellusten pyörteet sekä Tatu Virtamon sävelmaailman sävelkuviot jättävät ajatuksemme kotona hyräillen pyörimään loppuillaksi.

 

Voin vain tunnustaa, että nauroin itseni tässä pienen ihmisen kohtalotragedian, sketsisen farssin, yhteiskuntaamme ilkkuvan tanssillisen revyyn ilotulituksellisessa, komediallisessa, äärettömän vauhdikkaassa esityksessä miltei hysteerisen tunnottomaksi. Sen naurun lunnaina koin onneksi myös esityksen suvannot ja melodraamallisten, tunnelmallisten, pitkienkin pysähdysten herkät hetket sekä taitavasti koko esitystä tarkkailevan esittäjillään toteutetun intensiivisen kerronnan auttavan itseäni ajattelemaan ihmisen osaa tänään tässä maailmassa.

 

PÄÄLLYSTAKKI

Nikolai Gogolin novellin Päällysviitta pohjalta

Kirjoittanut Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä

Ohjaus Tapani Kalliomäki

Apulaisohjaaja, koreografi Laura Huhtamaa

Ohjaajan assistentti, kuiskaaja Reeta Lyyra

Lavastussuunnittelu ja rekvisiitta Jenni Leppänen

Lavastus- ja rekvisiitta-assistentti Chanel Silver

Pukusuunnittelu ja peruukit Jenni Nousiainen

Äänisuunnittelu Tatu Virtamo

Valosuunnittelu sekä valo- ja äänitekniikka Joni Kallio

Juliste ja valokuva Johannes Wilenius

 

ROOLEISSA Olli Paakkanen, Kristiina Lanki, Kari Kitunen, Eerik Kuronen, Tuire Arola, Ulla Laakso, Niko Hietakunnas, Mikko Hannula, Tuulevi Annala, Susanne Mast, Miikku Tolonen, Minni Lilja

 

Ensi-ilta 22.11.2020  Lahden Loviisankadun Pikkuteatterilla

https://www.lauantainayttamo.com/

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2020/11/paallystakki-lauantainayttamon-raatalista

Lis%C3%A4liite.jpg

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...