Avara on tämä ranta

Jose Viitala ja Emilia Sinisalo

Kiehtova näytelmäuutuus

Englantilaisen nykydraaman taiturin Simon Stephensin tuoreehkoa, hienosti suomennettua, poikkeuksellisen hienovireistä tekstiä on Kansallisteatterissa esitetty vasta pari kuun kiertoa.
Avara on tämä ranta –näytelmässä kolme sukupolvea kohtaa toisensa  ikäkausien elämänpiireineen, jokapäiväisyyksineen, salaisuuksineen, aatteineen, iloineen ja murheineen. Ihmisiän koko ajan pidentyessä kovin tunnistettavia kohtaamisia meille jokaiselle. Elämän matkalla koetut, sielussa hautuneet, sinne kasautuneet, kätkeytyneet, selvittämättömät ihmisten väliset jännitteet puretaan tekstissä koskettavasti, inhimillisen rakastettavasti. Koetun elämän kipeät syvänteet limittyvät näytelmässä nuoruuden kokemattomuuden hurmaavan unelmaiseen ja rajuun ravisteluun.

Näytelmä on rakennettu moniinkymmeniin pikkukohtauksiin, elämän välähdyksiin, joissa jokaisessa on oma jännitteensä. Sanoma on monikerroksellisessa yleispätevässä muodossaan meitä kaikkia  koskettava: niitä näitä puhuessamme, tarkoituksella tai sattumalta käymmekin lähimmäistemme kanssa selvittämättömiä elämämme ongelmahärkiä sarvista – tässä tekstissä vielä taitavasti usein rivien välissä.
Tekstin ansio on kielellisesti tarkka, lyhytlauseinen dialogi ja tuo aiheen yleispätevyys. Koko näytelmä on täynnä kaihoisaa, lämminhenkistä huumoria, joka vie täysin mukanaan. Yli kolmituntisen esityksen aikana koko ajan puhutaan, mutta aika hurahtaa pelottavan nopeasti kuin elämä itse.

Ohjaaja Joakim Grothin pienimpienkin yksityiskohtien oivaltaminen, ajattelu ja kirkastunut sanoma on kypsyttänyt esitykseen nautittavan laadukkaan näyttelijäilmaisun, jonka näennäinen koruttomuus ja arkisuus kätkevät sisälleen poikkeuksellisen paljon sieluunkasautunutta sanottavaa.

Roolityöt kauttaaltaan vievät mukanaan

Valtteri Tuominen ja Kristiina Halttu

Henkilökuvista rakentuu monessa suvussa tunnistettava perheyhteisö. Päällimmäisinä Valtteri Tuomisen isä Peter ja Sari Puumalaisen äiti Alice tuovat esiin tunteita - näennäisissä perheidylli-helveteissä niin usein tukahdutettuja - hienosti, herkästi, katsojaa koskettavasti. Tuomisen näyttelijätyöstä rakentuu sydämellisen rakastettava ihminen. Elämän käytännön arkipinnan alta hänestä kuoriutuu totuuksiaan purkava, herkistä herkin, ajatteleva ja kokeva ihminen.
.
Elämänkaaren loppupään kyynistyneet, unelmissaan toisilleen kylmettyneet ja pettyneet isovanhemmat Elli Castren ja Juhani Laitala  tai elämän kokemisen alkuvuosien nuoruuden toiveissaan ja unelmissaan toisilleen hehkuvat nuoret Emilia Sinisalo ja Jose Viitala saati Samuli Niittymäen katsomon suorastaan hurmaava, perheen nuorin Christofer tunnistuvat kaikki persoonallisen uskottavina, inhimillisen ymmärrettävinä, rakastettavina, tosina.

Poikkkeuksellisen hieno teksti ja sen komea, prameilemattoman rehellinen tulkinta, uusimman eurooppalaisen näytelmäkirjallisuuden tuleva klassikko!

Suomen Kansallisteatteri

Simon Stephens
AVARA ON TÄMÄ RANTA

Rooleissa: Elli Castrén, Kristiina Halttu, Jani Karvinen, Juhani Laitala, Petri Liski, Samuli Niittymäki (TeaK), Sari Puumalainen, Emilia Sinisalo, Valtteri Tuominen, Jose Viitala (TeaK).

Ohjaus Joakim Groth
Suomennos Aino Piirola
Lavastus ja puvut Mark Väisänen
Valaistus Aslak Sandström
Äänet Veli-Pekka Lahtela

Valokuvat Tuomo Manninen

Vaivaton yhden tunnin z-junamatka Lahdesta Helsinkiin.  Sadanmetrin kävelymatka Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle. Paluu päinvastaisessa järjestyksessä, mutta mieli täynnä innostunutta pohdintaa ihmisestä, omankin  elämän käännekohdista.

Kulttuurimatka on onnistunut, kokemus avartanut mieltä, innostanut yleispätevyydellään, haltioittanut haikealla surumielisyydellään ja jalostanut elämän toiveikkuudellaan.