Käynti Hämeenlinnan taidemuseossa on aina ollut minulle eräänlainen taiteellinen vuoden tapaus. Karanteenissa olleen elämämme taidekokemuksille se on nyt täydellinen vapautus kahleista. Tyylikkäät ja monipuoliset taidetilat, tutkimusten ja perehtymisten tuloksena syntyneet mielenkiintoiset taidekokonaisuudet ja työt antavat aina elämäkerrallista ihmettelemistä ja uutta tietoa näyttelyn kohteista. Upeasti suunnitellut töiden ripustukset ovat poikkeuksetta antaneet näyttelyille omasävyistä syvyyttä ja uusilöytöistä kiinnostavuutta.

 

IsolaTammi-ja-pilvet-1977.jpg

MAIJA ISOLA Tammi ja pilvet, 1977, akryyli, 137,5 x 134 cm

Yllä oleva teos on oma mielivalitani Isolan kymmenistä, omatyylisistä ja pelkistetyistä töistä näyttelyssä.

Huhtikuussa kuluvana vuonna vierailimme lyhyesti digitaalisesti Maija Isolan (1927-2001) näyttelyssä. Nyt näyttely on jo pari kuukautta ollut aistikkaassa, menneisyyttä hohkaavassa Engel-museorakennuksessa nähtävänämme. Pitäydynkin tässä artikkelissa näyttelyn sielun, amanuenssi Päivi Viherluodon teksteihin, joita paneutuneella ja eläytyneellä tutkimustyöllä hän meille nyt tarjoilee ihastukseksemme. Teosten yhteydessä saa näyttelyssäkävijä kiireettä perehtyen ja innostuen lueskella mittavan, kaksikerroksisen näyttelykokonaisuuden laajuudella teoksiin liittyvää tietoutta aina pikkuyksityiskohtia myöten.

 

Maija Isola työskenteli taidemaalarina lähes viisikymmentä vuotta. Isola tunnetaan kuitenkin sekä kotimaassa että kansainvälisesti parhaiten hänen Marimekolle suunnittelemistaan painokangasmalleista. Taidemaalarina Maija Isola on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi.

Maija Isola lahjoitti Hämeenlinnan taidemuseolle merkittävän teostensa kokonaisuuden vuonna 1991. Näyttelyssä on esillä maalauksia kattavasti koko taiteilijan uralta, 1950-luvulta 1990-luvulle saakka. Näyttelyn runkona ovat lahjoituskokoelman 43 tempera-, öljy-, akryyli- ja guassimaalausta. Lisäksi teoksia on saatu lainaksi julkisista ja yksityisistä kokoelmista.

Omana kokonaisuutenaan on esillä taiteilijan ja hänen sisartensa vuosina 1940-50 luoma Furu-paperinukkien sadunomainen mielikuvitusmaailma.

Punainen-sommitelma-1955-1024x810.jpg

MAIJA ISOLA , Punainen sommitelma, 1955, guassi, 44 x 62,5 cm

Isolan 1950-luvun varhaiset maalaukset ovat abstrakteja, murretuin ja mehevin värein toteutettuja. Teosten syvyysvaikutelma on voimakas, ei-esittävät kappaleet ja konesommitelmat leijuvat avaruudellisessa tilassa. Vuosikymmenen lopun maalaukset ovat nonfiguratiivisia ja tummasävyisiä sommitelmia, joita oli esillä São Paulon V biennaalissa vuonna 1959.

Isola oli taiteen ja kulttuurin suhteen väsymätön ja utelias tutkija ja kokija. Hän matkusti ympäri Eurooppaa vuodesta 1948 alkaen ja seurasi tiiviisti kuvataiteen ja taideteollisuuden kansainvälisiä tyylivirtauksia. Hän kävi ahkerasti näyttelyissä, museoissa ja konserteissa, katsoi elokuvia ja tilasi kansainvälisiä taidejulkaisuja. Hänen kiinnostuksensa ulottui klassisesta musiikista, kirjallisuudesta ja aikalaistaiteesta muoti-ilmiöihin, viihteeseen ja kitsch-estetiikkaan. 1960-luvulla hän sai taiteeseensa vaikutteita ajan tyylisuunnista, mm. informalismista ja pop-taiteesta.

Elämyksiä ja luontohavaintoja

Teosten lähtökohtana oli mieleen jäänyt uni, omakohtainen elämys tai valon heijastus vedenpinnasta. Taiteilija pelkisti kankailleen esimerkiksi Pariisin kaduilla näkemiään visuaalisia impulsseja. Öljymaalaus Revolution de Mai I-III on saanut aiheensa Pariisin toukokuun 1968 opiskelijamellakoiden liehuvista punalipuista.

Isola tutki Välimeren rantojen vedenalaista elämää ja valon heijastuksia veden pinnasta. Mustekalat, kalliot, kivet ja ruukunpalat saivat maalauksissa abstraktin muodon. Työskentelytapaan kuului usein sarjallisuus, kuten Kreeta-sarjan guassimaalauksissa vuodelta 1965. Samoksella syntyi sinisävyisiä, valoa hehkuvia maisemamaalauksia.

Isola%20Samos-1980-1.jpg

MAIJA ISOLA  Samos, 1980, guassi, 36 x 50 cm

”Teimme kesämatkan Samoksen saarelle 1980, Maija ja minä sekä lapseni Emma 4 vuotta ja Jaakko 6 vuotta. Meillä oli kaikilla Maijan toivomuksesta maalaus- tai piirustusvälineet mukana. Vietimme joka päivä hiljaisen siesta-ajan hotellissa. Maija maalasi parvekkeella, ja ennen pitkää lapset nukahtivat päiväunille. Maija maalasi samaa näkymää erilaisissa valaistuksissa. Teokset ovat rakas ja onnellinen muisto niistä hiljaisista ja keskittyneistä iltapäivistä”, kertoo taiteilijan tytär Kristina Isola.

 

Pitkiä työskentelyjaksoja ulkomailla

Matkoillaan Isola asettui osaksi kunkin maan kulttuuria ja arkielämää, jota seurasi ulkopuolisena tarkkailijana. Hän ammensi teostensa aiheita lähiympäristöstään. 1970-luvun alkuvuodet taiteilija asui Algeriassa, Aïn el-Turckissa Oranin lähellä. Tuolloin hänen teoksiinsa tuli kukka-aiheita, kasvimaailmaa ja koristeellisuutta. Tämän jälkeen taiteilija asui ja työskenteli USA:ssa Boonessa Pohjois-Carolinassa ja Madisonissa Wisconsinissa. Appalakkien vuoriston värit, valo ja kumpuilevat muodot siirtyivät maalauskankaille ja teoksissa on unenomainen tunnelma.

Isola%20Rajut-kukat-1973%20%281%29.jpg

MAIJA ISOLA  Rajut kukat, 1973, öljy, 100 x 81 cm

1980-luku oli Maija Isolan maalaustaiteessa tuotteliasta aikaa. Hän sai innoitusta teostensa aiheisiin ja merkkikieleen kotimaansa luonnosta sekä muistin kerrostumista. Lukuisissa guassimaalauksissa on omakohtaista vertauskuvallisuutta.

 

Isola%20Talvi.jpg

MAIJA ISOLA Talvi, 1984, öljy, 65 x 55 cm

Erityisesti oma pihapiiri Kaunismäessä ja sen lähiluonto Riihimäen Arolammilla oli taiteilijalle tärkeä. Emma Isola nostaa esiin harvinaisen talviaiheen:
”Lempiteokseni on Talvi, joka on maalattu 1.1.1984. Olen aivan pienestä asti katsellut sitä ja ihaillut maalauksen lumisia kuusia. Ne ovat hienoja ja juhlavia, ja kasvoivat jylhinä Kaunismäessä. Näitä samoja kuusia ei enää ole, mutta maalauksessa ne säilyvät aina. Nyt samalla paikalla kasvaa uusi nuori kuusikko.”

 

Isola%20Illalla-1988.jpg

MAIJA ISOLA, Illalla, 1988, öljy, 100 x 81 cm

 

 

Maija-Isola-1962-1024x678.jpg

Maija Isola maalaa tussilla, 1962. Kuva Asko Tolonen

Maija Isola  (1927-2001)

"Mitäpä sitten sanoisin. Senkö, että haluan yrittää elää oikein. Taistella romantikkojen ja idealistien tavoin, uskoen kauneuteen ja suureen illusiooni jostakin." (1943)

 

 

Hämeenlinnan taidemuseo

Artikkelin lähdemateriaali Päivi Viherluoto

Kaikki teoskuvat  Reima Määttänen

 

https://www.hameenlinnantaidemuseo.fi/vierailu/yhteystiedot/

 

Lis%C3%A4liite.jpg