Muraali2.jpg

 

Lahti on nuorison voimin tehnyt seinämaalauksia jo kymmeniä vuosia. Alikulkutunneleiden, aitojen ja purettavien seinien töherrykset ovat osa ajan poliittista ja nuorisokapinallista, sanomallista kansantaiteilijoiden tuotosta, useimmin spraymaalattua. Näille seinämaalauksille kuitenkin on julkinen hyväksyntä vielä antamatta ja ne on käytännössä pyritty lähinnä tuhoamaan päällemaalaamalla alikäytävien seinät yksivärisen ankeiksi.

 

Näistä graffitien koristamista seinistä ennen maalausten tuhoa on Lahden museolla hieno, dosentti Heikki Helinin kameralla vangitsema satojen maalausten kuvasarja, josta museo käyttää nimitystä katutaide. Osan niistä saivat oikein luvalla maalata lahtelaiset kuvataideoppilaitokset hallituiksi kokonaisuuksiksi, osan poikkeavaa nuorisotyötä tekevä Inspis-yhdistys toteutti koristeiksi lahtelaisiin katujen sähkökaappeihin - jälkimmäiset tosin kovin epätasaisin taiteellisin tuloksin. Onneksi on Helinin työstämät satojen seinämaalausten muistokansiot tallennettuna ja museossamme selattavissa.

 

http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/taidemuseo/nayttelyt/verkkonaeyttely-katutaidetta-lahdessa/

 

Muraalit käsitetään ajassamme suurikokoisiksi seinämaalauksiksi rakennusten (ulko)seiniin. Tosiasiassa muraali on vanha keksintö, maailman kirkot ja eri uskonnollisten suuntausten rakennukset ympäri maailman ovat niitä täynnä.

 

Lahti tietenkin modernina pikkukaupunkina astui jo kolme vuotta sitten nykyaikaan ja uskalsi antaa muunmaalaisten taiteilijoiden koristella kaupungin viihdykkeeksi muutaman suuren talon seinän (Ritaniemenkadulla Mukkulassa hongkongilaisen Deskin ja keskustassa Saimaankadulla italialaisen Cirenzin työt).

 

Tavan mukaan mikään suomalainen nimitys ei enää kelvannut kielirikkaaseen maahamme, kaivattiin nimen eksotiikkaa. Tietenkin vierasperäinen nimitys, tällä kertaa latinan kielen muuri-sanasta tehty muraali kelpasi.

 

Mallasjuoman alueen rakennuskompleksi on saamassa parhaillaan virallisen LAD-rakennuksensa seiniin muraalin merkiksi taiteesta tässä kaupungissa. Muraalikoristeen ovat loihtimassa Laura Lehtinen ja Maikki Rantala. Tulos on vielä osin keskeneräisenäkin siedettävän hallittua, harmonista kuvitusta lähes pastellinomaisin, puhtain värein alueen panimoteollisuuteen liittyvästä ja kaupunkimme työllistäneestä teollisuusaikakaudesta viittaavana kuvasarjana.

 

LADin (vuonna 2021 syksyllä valmistuvan Lahden taidekeskuksen) pohjoiselle sisäpihalle paraikaa syntyvä valtava piirrelmä on osin sijoitettu varsinaisten kahden vastakkaisen asuinrakennuksen aukiomaisen pihan suureksi takaseinämäksi. Kerran tai kaksikin sen nähtyään tulee hyvälle tuulelle, leppyy suuttumuksistaan ja monistakin mielipahoistaan.

 

Mutta jo kolmannen kerran muraalin nähtyään toteaa maalauksen olevan kertakäyttöistä tavaraa: tätäkö kalliisti omistusasuntonsa lunastaneet alueen asukkaat halusivat.

 

Eräänlainen graffitimainen kertakäyttöisyys olisikin ymmärrettävä sopia muraalien taidekestoksi. Silmä alkaa kyllästyä esittävään taidemuotoon, sen naiivin yksi yhteen kuvakerrontaan, vaatia piankin uutta, laajempaa, vähemmän yksityiskohtaista ja enemmän mielikuvituksellista sisältöä.

 

Lis%C3%A4liite.jpg