Aar%20juu%20h%C3%A4py%20B.jpg

 

Teatteri on kautta aikain pyrkinyt dramatiikkansa sisällössä ja tekstiensä rivien välissä välittämään myös asiaa.

 

Asiatekstinäytelmät tosin ovat suurimmalle osaa katsojia vieraita. Yleensä teatterit sieppaavat päivänpolttavista puheenaiheista näihin sisältönsä - siten esitykset pian kuihtuvat akuuttisuudestaan.

 

Varsinaista asiateatteria on tehty teattereissa valistamalla erilaisia väestöryhmiä, kuten kouluikäisiä, tai varoitusmielessä muistuttamalla vaarallisista asioista koko kansaa. Liikennevalistusnäytelmiä, tupakanvastustamisnäytelmiä, huumevaroitusnäytelmiä ja ties mitä kaikkea teatterin parrasvaloissa olemmekaan saaneet vuosisadan jo kokea sivistyäksemme ja sisäisessä ryhdissä ojentuaksemme.

Luonnonsuojeluteemaiset tai ilmastonmuutosnäytelmät ovat vielä sentään laimentuneinakin voimissaan. Takavuosien huumenäytelmät tai jo kaikissa medioissa jankattu syrjäytymisteema ovat saaneet väistyä varsin puhki kulutettuina aiheina esitysareenoilta.

 

Uutuus ja uusia näkökulmia avaava rohkeus ovat asiateatterilajin laatuvaatimus.

 

Lahden kansanopiston maankuulu teatterikoulutus näyttää juuri nyt jälleen esimerkkiä - siellä vuosina 2018-2019 teatteriopintoja suorittaneet teatteriorientoituneet taiteilijat ovat muodostaneet omatuotteisen teatteriryhmän, joka käsikirjoitusta, ohjausta ja tuotantoa myöten on itse valmistanut esityksen.

 

Se on pureutunut käsittelemään yli kolmekymmentävuotisen historiansa ensimmäisessä kesänäytelmässä sukupuolta ja sen mukanaan tuomaa yksilökohtaisen häpeän tunnetta.

 

Aar Juu Häpy? -esityksessään se kysyy, mitä sukupuoli on, miten sukupuolirooleihin kasvetaan ja miksi sukupuolisuuteen liittyy niin paljon häpeää. Asia pyörittää tänään selkiintymättömyydessään ja sekavuudessaan koko sivistynyttä maailmaa.

 

promo%20Aar%20juu%20h%C3%A4py%2002.jpg

AAR JUU HÄPY? -näyttelijät                                                                                                 

 

Asian hermolla kansanopistolaisten piskuinen ryhmä aiheessaan liikkuu kunnioitettavan taitavasti ja uskottavan vakavasti. Asiantuntijoina he käsikirjoittajina asettavat itsensä, omat tunteensa ja tuntemuksensa vaakalaudalle - lähtökohta on viisas, rohkea, tuloksellinen, vaikuttava.

 

Kansanopiston esityksessä valottuu yllättävän terävästi piilotajuiseksi muotoutunut sukupuolisidonnainen, koko alitajuntamme täyttävä elämänmuotomme. Esimerkkinä kohtaus Ostomies, jossa kaikenlainen markkinointi, merkkituotteet - esimerkiksi parfyymit - saavat oivalliset maailmanlaajuiset sukupuolittuneet bisnespaljastuksensa. Monipuolisesti kansanopiston kesäteatteriuutuus valottaa vallan ja yhteiskunnan normalisoiman sukupuolisuuden ja sen vastakohdan ei-sukupuolisuuden (= ihmiset, jotka eivät ole omasta mielestään vain miehiä tai vain naisia, vaan sekoitusta näistä molemmista). Vakavimmillaan esitys havahduttaa Setämies-kohtauksen hyväksikäyttömuistumillaan. Hedelmäkohtaus avasi silmämme meitä kaikkialla  kohtaavalle piilotajuiselle sukupuolisuuden symboliikalle. Suoranaista satiiripiiskaa se antoi meille ja meidän käsityksillemme asenteistamme sukupuolia kohtaan.

 

Tunnin mittainen esitys puhui kunnioitettavan kansantajuisesti - silti pornoilematta - suoraan niin kansanomaisella pornoslangilla kuin kirjakielelläkin sukupuolisuuden kehon osista, naiseuden ja miehisyyden perinteiksi muodostuneista seksisymbolihuippuyksilöistä. Ehkä esityksen yleiskoskettavinta oli sen luontevan herkkä, altis ja paneutunut näyttelijätyö, joka eräänlaisella tanssillisella kehonkielellä, herkillä fyysisesti koskettamattomilla kosketuksilla lähimmäisen ajatuksiin loi esitykselle oman, kiinnostavan, koko ajan muuntuvan, jännittävän ja kiehtovan ilmaisutason.

 

Juuri akuutti ajatus, joka esittäjien työryhmässä liittyi heidän minäkuviinsa, identiteettiin itseään ja kavereitaan kohtaan, tuntui rehelliseltä, tuoreelta, ajatuksia avaavalta puheenvuorolta.

 

Teoksen alkupuoli oli tehokkaasti lähes sanaton ennakoivassa jännittävyydessään. Varsinaisessa tekstissä banaalit asenteet ruodittiin kuin omakohtaisesti koetulla asiantuntemuksella.

 

Tällaista asiateatteria kehysti asioiden kuolemansynkkyyden, tosikkouden sekä moralisoinnin välttäminen. Hauskuus ja rinnastus, monet tahalliset ylipaisuttelut seksikäyttäytymisen ääripäiksi ja liikekeli, jolla asia muunneltiin irrationaaliseksi, viettimaailman ja järjen väliseksi luontevaksi dialogiksi, loivat esitykselle mielenkiintoisen seurattavuuden, uuden ulottuvuuden aina tarpeellisen keskustelun lähtökohdaksi..

 

 

AAR JUU HÄPY?

OHJAUS: Sonja Lairikko ja Roosa Vuokkola KÄSIKIRJOITUS: Roosa Vuokkola ja työryhmä KOREOGRAFIAT: Roosa Honkanen ja Sonja Lairikko ÄÄNISUUNNITTELU: Sonja Lairikko GRAAFINEN SUUNNITTELU: Vincent Kinnunen TUOTTAJA JA PROMOKUVAT: Henna Heikkilä 

LAVALLA: Evita Aaltonen, Roosa Honkanen, Valtteri Juvonen, Christian Lairikko, Inka Maijala, Senja Rajalin, Clarissa Rosi

Lahden kansanopiston teatteri

Aleksanterinkatu 4, 15110 Lahti

Esitystä ei suositella alle 13-vuotiaille.

Esityksen arvioitu kesto on noin 1h, ei väliaikaa.

 

Ensi-ilta pe 5.7.19 klo 19

Ke 10.7. Klo 19

To 11.7. Klo 19

Su 14.7. Klo 17 

Ke 17.7. Klo 19

Su 21.7. Klo 17

Ti 23.7. Klo 19

Ke 24.7. Klo 19

Su 28.7. Klo 17

 

Tiedustelut: [email protected]

 

Lis%C3%A4liite.jpg