Aapo ja Eero

Lahden teatterielämän kaksi voimatekijää: Lahden kaupunginteatteri suurella kolmen eri näyttämön tarjonnalla, mittavan monipuolisella ohjelmistovalinnalla, taiteilijakunnallaan ja henkilökunnallaan on kaupunkimme varma käyntikortti mahdollisimman monenlaiselle yleisölle ja kymmenille tuhansille katsojille ja se toinen on Teatteri Vanha Juko, joka taatusti tarjoaa pienen modernin teatterisalin, vain muutaman teatteriammattilaisen, merkillisen ja valtakunnallisesti merkittävän teatteritaiteen kiintopisteen, valtavirroista poikkeavaa, uudenlaista kiinnostavaa teatteriestetiikkaa, toisenlaisen vaihtoehdon viihtyä ja nauttia teatteritaiteesta Lahdessa.

Alkanut teatterivuosi 2020-21 on Teatteri Vanha Jukon toiminnan neljännesvuosisadan juhlavuosi. Juhlanäytelmäksi ei voi enempää tai vähempää valita kuin Aleksis Kiven Seitsemän Veljeksen romaanin tarinan.

Tuo aikakautensa yleistä sivistystä karttanut äiditön ja isätön, oppimaton, karski ja elämänhaluinen, luonnonläheinen, metsässä elävä poikalauma on meille jo 150 vuoden ajan näyttänyt suomalaisuuden peruselementit, luonteet ja yhteiselämän alun vaikeudet jos kohta elämän riemutkin.

 

Juhani

Missä metsässä nämä seitsemän veljestä löydämme tänään, minne piirrämme aikamme nuorten toimeen tarttumisen ja innostumisen lähtöviivan? Muuttuvan nykymaailman kellarissa, punk bändin alkeita opettelemassa. Yhteisen soittamisen A:ta B:tä ja C:tä yksin ja kovin takkuisesti yhdessä yrittämässä, vaikka oikeastaan nytkin tuo lauma haluaisi mennä metsään ja nukkua siellä makeasti kuin oravainen sammalvuoteellansa.

Lehdistötilaisuudessa suorastaan haltioitui tuohon ideaan ja oivallukseen siitä, mikä on tätä päivää, missä sen nuorten ihmisten rosoisen elämänvoiman näyttö ja minuuden etsintä selkeimmin ja ymmärrettävimmin näyttäisi oppimisen tulokset, suurimmat vaateet, käytännöt ja toimeliaisuuden löytymisensä. Samalla sai valistusta siitä, että nämä näyttelijät todella tuottavat harjoitusvaiheen alusta ensin ummikkoina, nyt jo osaavina itse musiikkia, metodina on ollut vain soittimeen tarttuminen. Opintien lukkareina ja karttakepinheiluttajina aidot ammattirumpalit ja kitaristit ovat löytyneet teatterin teknisen ammattikunnan kaksikosta omasta takaa. Soitin käteen ja anna tulla - siinä metodi.

 

Linda Wallgrenin viisivuotinen Jukon taiteellinen johtaminen on myös syyskauden lopuksi päätepisteessään. Loistavaan lakipisteeseen hän on taas kerran ohjelmistovalinnan ja sovitusideansa mukana rohkeasti ja päättäväisesti kurkottamassa: Wallgrenin sovittama Seitsemän veljestä on puitteiltaan kuin perinteille rakentuva uudisrakennus pystypuista kaataen, aikamme käyttömusiikkiin salvostettuna - tulospäämäärä räiskyvää teatteri-ilmaisua, ihmisen aabeecee-kirjan sivut ja elämänopit soittimin sekä Aleksis Kiven ikivihrein ajatuksin.

Pieni katkelma esityksestä todisti nykymaailman aivoitukset, bändin tavoitteellisen harrastamisen, toimeliaisuuden ja tietenkin sen Kivimäisimmän - luonteiden selkeät erilaisuudet Aapon salomon-sovittelijan, Eeron kurittoman murrosikäisen velikullan ja Juhanin äärimmäisen patrioottisen ja yksniitisen periaatteellisen härkäpäisen järkälemiehen. Vaan missä on ne loput neljä veljeksistä? Sen saamme kokea vasta itse esityksessä, joka kertoo sittenkin koko Kiven alkuperäisen veljestarinan huippukohtia - Hiidenkiviä ja Turun matkoja - myöten puolentoistatunnin näytelmäuutuudessa. Sen verran kuitenkin tiukkaa näyttämön kehystä raoittaen, että mukana ovat valtakuntamme, kaupunkimme sekä Teatteri Vanha Jukon kuulut äänet ja menneiden teatteritöiden kantavat voimat etätyötaiteilijoina.

 

”Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu.”

JUKO(LA)N SEITSEMÄN VELJESTÄ on tragikomedia siitä, kuinka pitäisi tarttua toimeen ja oppia soittamaan A, B ja C – vieläpä mielellään yhdessä. Mutta mikä neuvoksi, kun oikeastaan haluaisi vain mennä metsään, nukkua makeasti kuin oravainen ja kuulla vielä kerran sen ihanan laulun, jossa lauletaan ”rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet”?

Alkuperäisteos: Aleksis Kivi
Ohjaus ja sovitus: Linda Wallgren
Visualisointi: Hanna Kaitila
Valosuunnittelu: Antti Haiko
Äänisuunnittelu: Janne Louhelainen
Näyttämöllä: Ella Lahdenmäki, Markus Karekallas ja Maria Nissi

 

Esitys on Teatteri Vanhan Jukon 25-vuotisjuhlanäytelmä sekä osa teatterin kolmivuotista Muutos-otsikon alla kulkevaa ohjelmistokautta. Vuonna 2020 teemana on Lajina lajien joukossa.

 

http://teatterivanhajuko.fi/jukolan-seitseman-veljesta/