TeatteriVanhajukonjulu.jpg

Mikael Saari, Matti Hussi, Maruska Verona, Minja Koski, Jussi-Pekka Parviainen                                       Kuva Touko Sipiläinen

Kalleimmat joululaulut on yhtäaikaa venyvä ja suppea henkinen käsite. Kallis-sanan superlatiivi kallein ja siitä vielä monikko kalleimmat tuo mieleen asioita, jotka ovat meille rahalla mittaamattomia, kallisarvoisia, rakkaita. Kalleimmat elämämme asiat luokittelemme omilla kokemuksillamme ja tuntemuksillamme henkilökohtaisesti.

Kallein joululaulumme voi olla lapsuudenajan kultaama joululaulukokemus, vuosikymmenten traditionaalinen ja perinteinen laulu tuttuine sävelineen ja sanoineen tai yhtähyvin kalleimmaksi joululauluksi laulun tekee sen vaikuttava esitys. Esityksessä taas kalleusarvo muodostuu tulkinnan kokonaisuudesta - sävellyksestä, sanoista, sovituksesta, laulajan äänenväristä, laulukyvystä, musikaalisuudesta, säestyksestä, eläytymisestä - aina tekstin analyysiin ja kuulijoiden kymmeniin erilaisiin makuihin ja kokemuksiin saakka. Kun Jukon laulavat teatterinäyttelijät antoivat tuon nimen konsertille, he mitä ilmeisimmin pohtivat yhdessä, omin kriteerein kalleimmat joululaulunsa laidasta laitaan valiten.

Kynä als.jpg

Kriitikollekin suotaneen oma, teatterikatsojakohtaisesti rajautunut joululaulun kalleuspohdinta, varsinkin kun Jukon monipuolisten musikaalisten näyttelijöiden kohdalla konsertista kokemani kalleimmat joululaulut supistuivat muutamaan kappaleeseen.

Useimmat rajasin kalleimpien ulkopuolelle intiimin, tunnelmallisesti jouluvalaistun teatterisalin hienoon atmosfääriin sopimattoman, liian voimallisen teknisen äänentoiston ylipauhuttamina ja  yhteissoinniltaan näin sekavan sameiksi pilattuina. Tämä sama hälyelementti on vaivannut jukolaisten esityksiä useissa aikaisemmissakin konserttitoteutuksissa. Olisiko sittenkin teatterilaulaminen jotakin muuta kuin suurten areenojen mikrofonia syövä ja siihen sylkevästi huutava esitystapa, joka tällaisessa salissa tuntuu kuin heikkokuuloisille tarkoitetulta huutamiselta.

Jokunen kappale kalleimpien joukosta putosi näyttämökaluston asemoinnin takia: hienovaraisesti työskentelevän pianistivirtuoosin säestysherkkyys kärsi salin pianon äänenvärin kovasävyisyydestä ja laulun voittavasta äänekkyydestä - pianon kaikupohjan suunta kun hakkasi suoraan yleisön korviin.

Pari kappaletta tipahti illan kalleimpien rankinglistalta pelkästään yleisöä kunnioittamattoman - kai rennoksi ajankuvaksi tarkoitetun - lavaesiintymisen mukana: pullosta juominen tai vilkuilu sinne tänne näyttämöllä toisen esiintyjän soolon aikana eivät traditionaalista tilaisuuden kalleusarvoa edustaneet, vaan olivat suoraa lainaa arkikäyttäytymisestämme - estradivelvollisuuden unohtaen.

Ja putosi kalleimpien joululaulujen esitys jos toinenkin esiintyjän jatkuvan levottoman maneerisen liikekielen rauhattomuuden ärsyttäessä lavaesitysten visuaalisuutta.

Miksi Mikael Saari lauloi korkeuksiin nostamansa Adolphe Adamin Oi Jouluyö -laulun sellaisessa pysyvässä forte fortissimossa, että se tuntui pelkältä briljeeraamiselta, harmittelimme. Tämä laulutapa on Saarelta jo kuultu monissa esityksissä, mutta tähän kauniiseen, sydämellisen herkkään joululauluun se ei sovellu. Omaan sävelkorvaani tulkinta ei edes yltänyt riittävän ylös ja laulun tutun tekstin ikiaikainen sanoma sekä nöyryys muuttuivat tunnelmaltaan uhoavaksi taistelulauluksi.

Muutamat - omatuotteisetkaan - sävelteokset eivät täyttäneet illan otsikkoa, vaan niiden eteen olisi pitänyt laittaa kauheimpien sana kauneimpien sijaan - Rituli, Jouluaattona kännissä  - esimerkkinä.

 


TeatteriVanhajukonjulu.jpg

Mitä jäi jäljelle

Innostunut artistien yhteisshow, soittavien, säveltävien ja säestävien näyttelijöiden sympaattiset persoonallisuudet ja monipuolinen musikaalisuus sekä erinomainen, taitavasti myötäilevä pianisti Matti Hussi. Ja ajatus, että sinänsä kunnioitettava illan ryhmämuotoinen valmistus ehkä olisi kaivannut sittenkin ohjaajan.

Esittäjien kannalta joululaulujen kalleimpia lienevät itse tehdyt joululaulut tai läheisten taiteilijatovereiden heille säveltämät. Näitä saimme neljästi nauttia.

Kaukana lentävät kuolleet,
kaukana tähtien alla.
Ovat jäätelötähtiä nuolleet
ja maksaneet nukkumalla.

Lauri Maijalan omaääninen sävelkulku ja sävellys Ilpo Tiihosen runoon Tähtitaivas sisälsi perinteisesti riimitettyä lauriviitamaista taivasfilosofista huumorinlämmintä runoa kuolleista lähimmäisistämme ja laulun kaunis, monikerroksinen koraalinen melodia sävyttyi vaikuttavaksi kokemukseksi.

Seitsemän veljeksen joulun Jussi-Pekka Parviaisen sanoin ja sävelin koin kelpo sävelellisenä kertaavana veissuna Aleksis Kiven joulutarinan mukaan. Minja Kosken sävel ja sanoitus Maa on niin kaunis puhutteli tekstillään yksinäisyyden, avautumattomien ovien, yksinäisen joulun lähimmäiskylmyydestä: laulun kertaavan melodian loppuaihe tavoitti jo kauneimpiin joululauluihin kuuluvaa tunnelmaa ja herkkyyttä.

Tällaiset omatuotteiset lauluteokset eivät kuitenkaan ilman muiden kalleusmääritteiden täyttymistä välttämättä edusta meidän yleisön kokemuspohjaista käsitystä kalleimmista joululauluista.

Aidoimmaksi, vaikuttavimmaksi, ylimmäksi illan kalleimpiin joululauluihimme sijoittaisin                Maruska Veronan koruttomasti ja kauniisti tulkitseman Carola Häggkvistin Himlen i min famn. Tässä laulussa jouluyön ihme tähtineen kuvataan runollisen kauniisti ja ihastuttava, tarttuva melodia kiiritti esityksen kera henkevän, syvällisen tulkinnan ja ensemblen hillityn myötäilyn Jukon Kalleimmat joululaulut -konsertin kirkkaimmaksi joulusäveltähdeksi.

 

TEATTERI VANHA JUKO  Kalleimmat joululaulut

Esiintyjät  Minja Koski, Mikael Saari, Jussi-Pekka Parviainen, Maruska Verona, Matti Hussi

Konsertti 18.12.2015