Suomi-Äitimme tilasta ehdimme täällä periferiassa haukata totuudenmukaisesta suomalaisesta valtiomahdista enää vain YLEn ja MTV:n uutispaloista. Television ajankohtaisista ohjelmista ymmärtää liian usein valtiomme hallinnon vakavimman, huolestuttavimman tilan.

Yhteinen vastushan on jo pitkään ollut Putin, mutta ne voimat, joita nyt tarvittaisiin kansakuntamme yhtenäistämiseen ovat mielestäni niin kehnossa kunnossa, että meidän, kansalaisten velvollisuus on olla huolestuneita.

Suurin huoleni on sympaattisesta Tasavallan Presidentistämme, Sauli Niinistöstä. Hänen pari lausuntoaan hiljattain pidetyssä maamme Suurlähettiläiden televisioidussa kokouksessa siitä, ettei meidän tarvitse provosoitua Venäjästä, joka tahallaan yrittää mustamaalata meitä viholliskansakseen levittämällä totuudenvastaista propagandaa Suomesta ja suomalaisista, olivat uskottavaa, vastuullista, puhujan kokemaa huolta täynnä. Niinistön oma kunto tuntui vain vaarallisen väsyneeltä, työn ja huolen uuvuttaman miehen puheeltalta: se oli tuskaisen tuntuista, hengitys katkonaista. Perusilme näytti lähikuvassa kovin toivottomalta, vastuu esti enää mitään muuta tai uutta lausumaan. Onko lähipiiri riittävästi oivaltanut asian - antamaan presidentillemme pian levonhetkiä ja tukea?

Tulevan uuden Suomen presidentin vaalin jo varsin lukuisat ehdokkaat viittaavat nyt presidentti-instituution toimimiseen ja demokratiaan, mutta eivät mihinkään yhteinäiseen, koko kansan hyväksymään ratkaisuun.

 

     

Entä ne, joihin meidän Suomen kansalaisten pitäisi käytännön elämämme järjestelyissä luottaa. Niistä hälyttävin ja epäluotettavin on riikinkukoksi pynttäytynyt Suomen hallituksen valtiovarainministeri Riikka Purra. Hänen vaatekuosinsa vaihtuvat kuin TV-uutistenlukijaladyjen muotitaiteilijoiden heille suunnitellut, jatkuvasti vaihtuvat luomukset, väliin ne kantajilleen sopivat, useimmiten pienelläkin arviolla sanoen vaikuttavat kummallisilta tekeleiltä.

  

Valtiovarainministerimme on ilmeisesti rakentanut uuden hame- ja mekko-varastohuoneen, josta riittää näyttää meille milloin mitäkin leninkiä, housua tai kolttua ihastuaksemme häneen ja hänen makuunsa. Entä hänen puheensa valtiovarainministerinä? Viimeksi hän uhkasi, ettei hallitus säily, ellei perussuomalaisiin uskota ja luoteta. Pitäisikö hänen uskotteluunsa ei-oikeistolaisesta, täysin työväestön asialla olevasta puolueesta, perussuomalaisista, uskoa. Kaikkein tyhjintä on hänen uhkailunsa, ettei hallitus pysy koossa, jollei perussuomalaisille anneta työrauhaa.  Mitä sitten. On ne hallitukset ennenkin menneet nurin ja uusiutuneet kansan tahdon mukaisiksi, kun istuva hallitus ei ole ottanut aidosti osuutta kantaa huolta meistä kansalaisista, kuten työttömyydestä, heikoimmassa asemassa olevasta väestönosasta, lastemme ja nuortemme koulutusmahdollisuuksista. Hallitukset menevät nurin demokratian puutteesta. Emme me ihan tyhmiä, ajattelemattomia tai historiaan vertailemattomia edelleenkään ole, Riikka Purra.

Huolestumisemme yksi kiusallinen aihe on meidän johtajiemme outous, tuntemattomuus. Yhtäkkiä kansakuntaamme johtaa liuta meille täysin tuntemattomia persoonia, esim. uutisten kertoessa kyseessä olevan työministeri. Emme tunne. Emme ymmärrä - vieraat, esittelemättömät kasvot kuin jonkin maanalaisen järjestön jäsen. Itse tahattomasti huolestuttavina näkyinä alkavat olla meille nuo aivan oudot tyypit.

Työministeri Arto Satonen

Kasvojen kertoman vaikutelman ja todellisuuden ristiriidan ymmärsin pääministeri Petteri Orpon tämänviikkoisesta käynnistä Ukrainassa. Hänen luontaisille kasvoilleen, perusilmeelleen ei sovi vakavuutta vaativat, viralliset käynnit viemässä seppeleitä valtioiden taistelusankareiden muistomerkeille. Pääministerillämme kun on luontaisesti hymyilevät, Hangonkeksin mainoskuvan kasvot, jotka tuollaisissa tilaisuuksissa ovat ristiriidassa vakavuuden kanssa. Eihän hän hyväntahtoiselle, hymyilevälle kasvorakenteelleen mitään voi. 

 

Näin näiden kansakuntamme johtohenkilöiden mukana, heitä uutislähetyksissä seuraten, meidän suomalaisten pitäisi elää normaalia, uuteen läntiseen maailmaan soluttautumista eurooppalaisten ja muiden maanosien lännenmalliin ajattelevien kansalaisten kanssa.

Ei onnistu. Tulkaa apuun, muutkin kuin Keskustapuolue, josta edelleen ei ole kuulunut muunlaisia lupauksia kuin entinen kameleonttinen värinvaihto eli livetä oppositiosta. Se on keskustapuolueen palaamista takaisin maalaisliitto-keskusta  -puolueeseen, josta aikanaan olemme riittävästi jo oppineet: kepu pettää aina.

 

Artikkelin kuvasto: kuvakaappauksia YLEn ja MTV:n lähetyksistä