Anton Tšehovin Kolme sisarta vie meidät näytelmän syntyvuoteen 1901, venäläisen kasarmikaupungin maailmaan Prozorovin suvun upseeriasuntoon, sen kolmen nuoren naisen  Mašan, Olgan ja Irinan turhauttavaan, pikkukaupungin toimettomaan elämään isänsä kuoleman jälkeen. Pyrkimys päästä tästä pikkukaupungista Moskovaan on heidän käytännön elämän haaveensa. Kaikki elämä, rakkaussuhteet ja toivo on kuitenkin poissa tai löytymättä. Näytelmän tekstissä nousee miltei jokaiselle näytelmän henkilöistä kysymys onnellisuudesta: löytyykö se, jos sitä tavoittelee? Ketä tai keitä tavoittelemme pyrkiessämme onneen.

Astuessamme Kansanopiston teatteriin hämmästelemme suurta, karua näyttämöä, joka on lähes paljas. Perinteisiä lavasteita ei ole apuna. On tyhjä, avara tila, valoja, muutamia verhoja taustassa. Idea on produktion ohjaaja Samu Hokkaselle tärkeä: tyhjä tila, ilman lavasteita ja siinä tsehovilaiset ihmiset sekä heitä tulkitsevat näyttelijät – kuinka heidän suhteensa ja tunteensa syntyvät ja katsomoon välittyvät.

”Sen tähden ollaan harjoitettu kohtaamista, mitä se todellinen toisen ihmisen kohtaaminen on ja miten se tapahtuu, kuinka voi toisen kehollisesta liikkeestä alkaa opetella sekä sitten pystyä lukemaan toisen tahto ja toiveiden suunta.  Et voi tukeutua lavasteisiin, sinun on kohdattava toinen ihminen. Ja tällaisten kohtaamisten kautta ollaan lähdetty rakentamaan tätä teosta. Teos on täysin uudelleen dramatisoitu tätä ryhmää varten niin, että me ollaan etsitty niitä kohtaamisia, juuri Tsehovin kirjoitettua niistä yksilön haasteista löytää paikkansa tässä elämässä. Näytelmän jatkuessa selviää, että lopulta jokaisella henkilöllä on jonkin tyyppinen lommo rakkaudessa ja sitä kautta siinä kohtaamisessa, jokainen kohtaaminen kertoo niistä toiveista, mitä näillä ihmisillä on tulevaisuutta silmälläpitäen,” kertoo Hokkanen.

Näissä asemissa lähdetään eilisessä lehdistötilaisuudessa esittämään kohtausdemonstraatioita, varsin toiminnallisia sellaisia. Varsinainen varuskunta on juuri lakkautettu. Prozorovin asunnon taustalta on useita muita rakennuksia, varuskunnan tarpeisiin liittyviä sekä asuntoja suvulle, läheisille ja tuttaville, vuokralaisillekin. Heille kaupungista on tullut koti, jonka turvallisuutta he ovat sopineet varjelevansa ja kaikin tarvittavin toimenpitein etukäteen, ettei kuivuuden vuoksi mahdollinen metsäpalo uhkaa päästyään valloilleen myös kaupunkia. 

Kohtauksessa selviää, että kaupungissa on syttynyt tulipalo maastopalosta kaupungin vieressä ja elämme hyvinkin tätä aikaa. Tekijät kertoivat siirtäneensä tämän esityksen hyvin lähelle ilmastonmuutoksen aikaa, jota elämme nyt sekä lähitulevaisuuteenkin.

Näemme jännittävän kohtauksen, jossa täysin tulipaloon valmentumattomat Prozorovin perheenjäsenet, tuttavat ja varuskuntakaupungin jäljellä olevat sotilaat ryntäävät hädissään alkeellisin sammutusvälinein -  ämpärein - paikasta toiseen ja useimmat neuvottomina ihmetellen toimettomina, kun koko kaupunki palaa.

 

Toisessa kohtauksessa varuskunnan kiinteistöstä vielä vastuussa oleva, johtava ja saamaton upseeristo saa kuulla siviili- ja upseerikunniansa. Repliikkejä sinkoilee tulipalon punaiseksi värjäämän savuisen koko kaupungin silhuetin ja painostavan atmosfäärin täytttäen:

"…me toimme teille vetoomuksen tämän tilanteen välttämiseksi, mutta..kumpikaan teistä ei tehnyt asian edistämiseksi mitään…te ja teidän lupauksenne, tekemättömyytenne on johtanut siihen, että puoli kaupunkia on liekeissä….montako läheistä pitää laittaa arkkuun, ennen kuin joku tarttuu asiaan ja ottaa vastuun…"

 

"Tämmöiset kohtaukset halusimme teille näyttää", päättää ohjaaja demonstraatiot.

 

Tietenkin keskustelemme ohjaajan ja opiskelijoiden kanssa vielä monista teatteriin liittyvistä töistä, joita myös tähän teatterikoulutukseen ja tähän produktioon on jokaiselle opiskelijalle kuulunut, kaikki mitä ikinä on nykyteatterin tekemisessä tarpeen. Näytteleminen, harjoitteleminen, puheilmaisu, tekstin valmistus, koreografia, liikunta, musiikin ja laulun opiskelu jopa tekeminenkin, maskeeraus, valojen suunnittelu, pukujen ideointi ja noiden kaikkien valmistamiset ja toteutukset käytännössä ja esityksissä. Tuotanto ja markkinointi vieläpä ravintolanpitokin liittyvät teatterin toimivuuden välttämättömiin taitoihin.

 

 

Teoksen ohjaaja Sami Hokkanen on aikanaan saanut ensikosketuksen teatteriin juuri Lahden Kansanopiston teatterikoulutuksessa (1997-98), sitten hakeutunut ja päässyt Teatterikorkeakouluun ammattikoulutukseen ja valmistunut näyttelijäksi, tehnyt taitoonsa liittyvää työtä Suomessa ja ulkomailla, jossa myös valmistui ohjaajaksi.

Hänen käsityksenään on, kuten monen maailman hyvän ohjaajan, että juuri Tsehov on se kirjailija ja hänen teoksensa sitä kirjallisuutta, jolla on klassikon sielu tulla vuodesta toiseen meidän katsojien kautta testatuksi. Ajattelua, ihmiselämän perimmäistä merkitystä - rakkautta tuo Tsehov etsii jokaisessa näytelmässään.

 

 

Kolme sisarta nähdään Lahden Kansanopiston teatterikoulutuksen 40-vuotisjuhlaesityksenä. Neljäkymmentä vuotta sitten kaksi lahtelaista kulttuuripersoonaa perustivat tuon koulutuksen: Kansanopiston rehtori Ville Marjomäki pyysi avukseen Yrjö Juhani Renvallin, joka aloitti teatteriopetuksen käytännön järjestelyt ja varsinaisen teatteriopetuksen, apunaan päätoimiset, sittemmin Kansanopiston pitkäaikaiset laulun- ja musiikinopettajat Inge-Maarit Rautiainen ja Ari Niskanen. 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/06/kaksi-suomalaisvaikuttajaa

 

Esityksen ensi-ilta on perjantaina 17.11.2023 klo 19.00.**

 

Kolmessa sisaressa Anton Tšehov kirjoittaa yksilöiden haasteista löytää paikkansa elämässä, kuinka löytää yhteys itseensä ja toisiin ihmisiin sekä ihmisen vimmatusta halusta löytää rakkaus ja sitä kautta luottamus elämään. Jaltalla kirjoitettu Kolme sisarta on yhä ajankohtainen. Teoksen teemat kohtaaminen ja kohtaamattomuus kulkevat läpi näytelmän, aivan kuten ne kulkevat arjessa mukanamme oli kyse sitten yksilöiden tekemistä valinnoista tai valtioiden välisistä suhteista.

Teos kysyy tekijöiltään, mistä onnellinen elämä koostuu, muuttuuko ihminen, muutunko minä ja olenko valmis tekemään vaadittavat ratkaisut onnellisemman elämän eteen – se kysyy toistuvasti, etsii ja hokee jättäen viisaasti vastausten löytämisen lopulta katsojalle. Siinä esityksen viehätys ja magiikka.

KÄSIKIRJOITUS: Anton Tšehov / Sami Hokkanen 
OHJAUS & DRAMATISOINTI: Sami Hokkanen
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Maisa Laitinen
KOREOGRAFIAT JA TANSSIN OPETUS: Katri Liikola
MUSIIKIN OPETUS: Virva Immonen
PUHEEN OPETUS: Heini Nikander
VALOSUUNNITTELU: Saija Nygård
TUOTANTO: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus II

 

LAVALLA: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus II
Katariina Broman, Inka Holm, Julia Karppinen, Samuli Keränen, Jouni Kolvanki, Katri Leppälaakso, Vilma Liikkanen, Inka Mantsinen, Saija Nygård, Luukas Rannankari, Aino Räisänen, Jasmin Salonen, Milja Taipale, Aino Tuppurainen, Silja Uusitalo, Anton Varpama-Taittonen

ARTIKKELIN ESITYSKUVAT: Jani Enqvist

 

** Katso lisää esityksestä - esitysajankohdat ja lippujen myynti:

https://www.teatterikoulutus.fi/esitykset/kolme-sisarta

 

 

 

Teos on aikaisemmin ollut vuosina 2010 ja 2016 Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen esityksinä myös Lahen uutisia-arvioissa:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2010/04/myllertavassa-tsehov-raakissa

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/11/moskovaan-moskovaan

Palaamme myös tämän esityksen arviointiin.