Jo 38 vuotta Virtasen perheellä on ollut onni piiloutua nauttimaan suomalaisen kesän tunnelmaa, puiden huminaa ja tuoksua, lintujen viserrysten ja koputusten ääniä Jämsään, Päijänteen raikkaitten vesien syleilyyn, tarvittaessa piskuisen mökin saunaan vihdantuoksuisessa löylyssä kaiken turhan maallisen unohtaen.

Tietenkin nyt juuri läheiset mustikkarinteet saavat vaimosta poimijansa, pieni itsevalmistettu puinen kalastajapaattivanhus vesilletyöntäjätalkoolaisensa ja hiljainen keskimoottori suuren joutsenperheen kanssa kilvankätkätyksensä järvellä, keskikesän auringon toivottaessa hyvää tuulta koko vuodelle.

Paluumatkalla Lahteen poikkeaminen kunnan keskustaan yllättää toteamaan oman nuoruuden jo päättyneen, sillä keskusta on täynnä entisajan sympaattisen kesänvieton, työn ja talkoohengen merkkejä.

Neljänkymmenen kilometrin verran paluumatkaa lisää kohti Lahtea ja olet kauniissa Kuhmoisten kirkonkylässä. Sen kirkonmäen maisemista löytyy pieni kotiseutumuseoharvinaisuus, hirsirunkoinen, vaakavuorattu vuonna 1873 valmistunut viljamakasiini, joka on toiminut Kuhmoisten kotiseutumuseona jo vuodesta 1953 lähtien. 

Tämän viehättävän museon kokeminen ei niin vain onnistu, sillä museon ovet ovat harvoin avoinna, siksi käynnin onnistuminen on tähtihetki: sisältö oikeaa menneen ajan autuutta.

Museon kolmikerroksisessa, jykevien hirsien kehystämässä tilassa on arkiesineistöä ja paikallishistoriaa aina parinsadan vuoden takaa kaikista ihmiselämän toimista - varsinkin ajan kahvinkeittopuuhat monenmuotoisine kahvipannuineen, kahvimyllyineen ja kahvinpaahtorännäreineen on saanut monenlaista muotoilijaa vuosisadan saatossa. Monet itsevalmistetut astiat, tarvekalut, vintinportaat, pärepihdit ja lyhdyt kertovat tavallisen suomalaisen käsien näppäryydestä ja silmän kauneustajusta, kyläsepän takomat maatalouden tarvekalut taas korvaamattomasta raudanlannistajan ammattitaidosta ja käytännölliset muodot ajan työergonomian ymmärtämisestä.

Esineistön  harvinaisuuksia edustaa paikallisen pankin pramea palvelutiski henkilökunnan arvokkaine työtuoleineen ja lasisine palveluluukkuineen.

Juhlan tuntua tuovat monet kauniit, harvinaiset kellot, juhlareet, kudonnaiset ja löytyyhän seinältä tutttu juhlavaatekin: vaimon mummon kihlasilkki, joka on ollut käytössä vuosina 1907- 1915 Aura-mummulla ja kulkeutunut viimein vaimoni lahjoittamana tänne kaikkien kihlaparien ihailtavaksi.

 Keskimmäinen kihlasilkeistä - Aurora Wenttolan kihlasilkki - on päätynyt museon kokoelmiin vuonna 1994.

http://www.kuhmoinen.fi/sivistyspalvelut/kulttuuri.html