Meriteatterin Lähtö-trilogia muodostui Merimies, muija, kalamiehen koira (2013), Laulu on meren laulu (2014) ja Eikä merta enää ole (2015) -esityksistä. Teatterin viimeisin Maailman meri sai ensi-iltansa kuluneena keväänä (2017).

Meriteatterin%20henkil%C3%B6kunta.jpg

Meriteatteri Rymättylässä syntymävuonnaan 2013. Vuoden 2018 Meriteatteri pitää valmistamistaukoa ja keikkailee vanhoilla produktioillaan. Odotamme mielenkiinnolla Meriteatterin uutta tulemista mahdollisimman pian.

 

 

Nuo kaikki Anni Mikkelssonin käsikirjoittamat ja ohjaamat esitykset olen saanut kokea - kaksi niiden tositapahtumien synnyinpaikalla Rymättylän Röödilässä Silliperinnekeskus Dikselissä, vanhaan sillitehtaan kalavarastoon rakennetussa intiimin kalaverkkoisessa teatteritilassa, ja kaksi Teatteri Vanha Jukon modernilla, lähes steriilillä teatterilavalla Lahdessa.

Röölän Saukko-laivojen ja kalastajakylän sillinpyytäjien perheiden henkinen tuoksu ja tunne, rankka merenantimien armoittama elämäntyö, rajun mahtava meren luonnonvoima, meren henki, välittyy niistä jokaisesta muistimme mielenmaisemissa yhä toistuvina poikkeuksellisen vangitsevina, ihmisläheisinä, sympaattisina teatteritöinä.

Omimmillaan teosten rikkaan mielikuvitukselliset tarinat ovat juuri tuolla Röölän matalassa, sillintuoksuisen museaalisessa interiöörissä. Kuitenkin Meriteatterin ainutlaatuisen pelkistetty teatteriestetiikka, tarinankerronnan todentuntuinen arkinen aitous, harkitun niukka ja luonteva ilmaisu puree yhtälailla nykyaikaisessa teatteritilassa meren hengen, rajun luonnonvoiman muovaaman elämänmuodon ja ihmisarvon meille välittäen.

 

Meriteatter%20ia.jpg

Ella Mettänen                                                                                                                                  Valokuva  Mikko Kelloniemi

Maailman meri on yhtä aikaa kuin haavoittuneen linnun joutsenlaulu kaikille maailman merille, sen maailmaa kattavalle merkitykselle, luonnon kunnioittamiselle ja samalla ihmisen kaikkinaista luonnonhaaskaamisen yltiöpäisyyttä, meren tuhoamista tilittävä, rinnastava ja viisaasti katsojan ajattelemaan haastava teos. Empatiamme uinuvia sokkeloita se kaivelee terävällä veitsellä tapahtunutta merentuhoa, ihmiskunnan saastuttamisajattelemattomuutta viillellen ja mennyttä yhteisöllistä ihmisläheisyyttä toisiinsa rinnastaen.

Meriteatterin neljäs merinäytelmä vie katsojansa aidosti rinnastamaan pientä Rymättylän Röölän kalastajakylää Kenian pieneen Lamin saareen. Globalisaatio on purrut molempiin, kalastaja-ammatit ovat miltei kokonaan kadonneet, kalastaja-alukset ruostuneet, lahonneet ja meri muuttunut pelkäksi ihmishyvinvoinnin viemäriksi ihmisen yliherruudessa.

Maailman meri teoksen henki on nuoruuden kerhoiltojen kaltainen. Lämmintunnelmaisen läheisyyden aistii esityksen tempon kiireettömyydestä, muistelumaisuudesta, lavasteiden ja äänten tunnelmallisuudesta, korkeiden metallisten putkien tuulikellon aaveellisista äänistä, rekvisiitan keinojen ja mittakaavojen leikkivästä kekseliäisyydestä, lapsenomaisuudesta..

Tarinat ja tarinointi on esityksen perussyke, josta kasvaa suurta, sydämellistä sanomaa kaikille meille. Lämmin ote tarttuu katsomoon, vie mukanaan minne tahansa uskomattomiin yksityiskohtiinsa: suuriin kansanuskomuksiin, koettuihin kala-apajapaikkoihin, kalajuttuihin, luotettuihin sääprofeettoihin, meren ilmeitä tutkivaan ja kunnioittavaan arkielämään, silliin ja silakkaan aina palaten, sitä jopa haluaville yleisöstä maistiaisina tarjoillen.


 

Anni Mikkelssonin kaltaista meren tarinoiden kertojaa ja hänen tarinoidensa viehätystä jää ihastuksesta sanattomana kaipaamaan. Eikä ensemblen näyttelijäin voimahahmo Hannes Mikkelsson jätä hänkään aitoudessaan toivomisen varaa, sympatia leviää näyttämöltä katsojaan, jotakin omaan sukuun liittyvää varmuutta ja koettua välittyy näyttelijän ja katsojan välisestä eledialogista kautta koko esityksen niin luonnonläheisen kotoisen tunnistettavasti. Ella Mettäsen kerronta ja luonteva yleisökontakti, Jaakko Ohtosen ja Jussi-Pekka Parviaisen kuvittavat ja demonstroivat näyttelijäosuudet tulvivat esityksen sytyttävää, osaavaa kokonaisilmaisua kaikki

 

Maailman meren lopun pitkä retriittimäinen finaali, jossa yleisö pyydetään mukaan lavalle todistamaan meren ja merijermun viimeinen matka, kuolema, on samalla todiste teatterin maagisesta, henkimaailmallisesta alkuvoimasta. Vaikkei kohtaus liikunnalliselta ilmaisultaan ja taidoltaan täytä teatteriesityksen draamallisia vaateita, sen näyttelijästä välittyvä, äärimmilleen eläytynyt, aito, kokonaisvaltainen usko ja merellisen kuoleman todellisuuden läheisyys välittyy vaikuttavasti.

 

Meriteatterin teatteriestetiikka on päivänpolttavien ajatusten ja niukkojen pienten keinojen suurta teatteria. Pienesti, pikkuvihjein, pienin elein, pienin liikkein tulkinta kasvaa suuriin tehoihinsa. Meriteatterin esitykset saattavat ihmisen ajattelemaan, tuntemaan, liikuttumaan, riemuitsemaan, myötäelämään, kaihoamaan ja ne todistavat meille teatterin perusytimen: teatteri syntyy tekijöidensä yhteisestä päämäärästä, ideasta, tarinasta, ilmaisutavasta ja sen vaikuttavuus moninkertaistuu uskottavuudestaan, esittäjiensä vilpittömyydestä, antautumisesta, eläytymisestä työlleen - luonnon monipuolisuuden puolustamiseksi.

 

MAAILMAN MERI


Näyttämöllä  Ella Mettänen, Hannes Mikkelsson, Jaakko Ohtonen ja Jussi-Pekka Parviainen
Valosuunnittelu  Nadja Räikkä
Äänisuunnittelu  Jussi-Pekka Parviainen
Lavastus  Laura Halonen
Pukusuunnittelu ja rekvisiitta  Milla Järvinen
Valokuvat ja teaser  Mikko Kelloniemi
Tuotanto  Suvi Ahoniemi ja Tinni Torikka

 

Arvio Meriteatterin vierailuesityksestä Teatteri Vanha Jukossa 20.10.2017

 

http://www.meriteatteri.fi/

https://www.facebook.com/Meriteatteri

Lis%C3%A4liite.jpg