734475.jpg

Hämeenlinnan taidemuseon rohkeus, asiantuntemus ja aktiivinen uudistusajattelu on taatusti poikkeuksellista perinteisessä suomalaisessa luokittelevassa, luomisaikakausittain ismitetysti esittelevässä taidejärjestelmässä. Hämeenlinnassa saamme tutustua yhteen ainutlaatuisen upeaan taidemuotoon ja elävän, mielikuvitustamme inspiroivan, kuvallisen huipputekniikantaitajan, kerronnallisen kuvataiteen ja näkemyksellisen elokuvallisen shamaanin Eija-Liisa Ahtilan tuotantoon - koko Carl Ludvig Engelin vuonna 1837 suunnitteleman, entisestä viljamakasiinista modernisoidun komean museorakennuksen täydeltä.

Ahtiankuva.jpg

Oikeastaan Eija-Liisa Ahtila on laatinut moniosaisen matkan meille kulkea ihmisen ja luonnon erilaisiin, eroaviin ja yhdistäviin maailmoihin - ihmisen mielenliikkeiden ja luonnon vääjäämättömästi jatkuvan liikkeen elävyydessä, niiden mutkaisissa sekä myös auvoiseksi avartavissa tunnelmissa. Tarinan kertominen ja sen kuuleminen sekä näkeminen ovat näyttelyn kutkuttavan houkutteleva juju. Se koukuttaa meistä jokaisen mukaansa. Saamme kokea mm. neljän hienon, elokuvamaisen kertomuksen tarinat ja olla niissä kuvan ja äänentäyteisesti mukana.

Teho löytyy ennen muuta fantastisen uljaasta, elävääkin tarkemmasta ja häikäisevästä luontokuvauksesta ja ihmislajin tuomisesta kaikkine erityispiirteineen, kauneuksineen ja rumuuksineen, sidoksineen dialogiin luonnon kanssa - ei enää kauas seinälle ripustettuihin tauluihin somasti niitä päätänyökyttävästi hyväksyäksemme, vaan aivan lähikosketukseen, valtaviin, kolmeltakin seinältä, kuudestakin yhtäaikaisesta elävästä suuresta kuvaosasta projisoituun samanaikaiseen kuvakerrontaan meidät mukaan vauhtiin ja liikkeeseen imaisten.

Ahtila6.jpg

Ehkä nerokkainta on kuitenkin tavoittaa luonnosta sellaista, jota ei ennen ole meille tarjottu, kuten kolmekymmentämetrinen kuusi Aulangon mäestä mykistämään meidät tuulen mukana liikkuvine oksineen, henkivine lokakuisine tuulentuiverruksineen ja ääntelyineen niin täydellisesti, että liimaudumme penkille nauttimaan sen jokaisesta oksasta, ajan ja paikan kadotessa, kuin kunnioittamaan sen ylvästä, ihmisestä piittaamatonta olemusta luonnon ainaisessa kiehtovassa liikkeessä. Teos täyttää museon yhden kaksitoistametrisen suuren seinän.

Ahtila%202.jpg

Oma valintani monista teoksista on hienon jännitteinen Silta, elämämme mielenliikkeitä pohtiva, nuoren äidin mielenjärkkymisen kuvaus, joka puhuttelee meitä tiiviillä, koruttomalla, terapeuttisen vapauttavalla sanomallaan. Teos on kuvattu lähes viisitoista vuotta aikaisemmin osin museon viereisellä sillalla ja näyttelyyn nyt tuotu hämeenlinnalaistenkin nähtäväksi - suurin osa näyttelyn teoksista pohjautuu juuri Ahtilan lapsuuteen ja taiteilijaksi kasvamiseen sekä kypsymiseen Hämeenlinnan luonnossa ja kulttuurisessa ilmapiirissä.

Ihmisen ja luonnon vuorotteleva läsnäolo Eija-Liisa Ahtilan töissä hengittää suurilla palkeillaan museon valkoisilla seinillä salitilasta toiseen meitä ja ajatuksiamme tuulettaen: olemme välillä Jos kuus olis 9 -teoksessa mukana 1970-luvun teinityttöjen maailmassa, heidän lapsuutensa ja nuoruutensa kipupisteitä samanaikaisesti kolmesta eri kuvanäkymästä tarkkaillen, sitten elokuvallista ja ajatuksellista neitseellisen syntymisen ihmettä, Marian ilmestys -draaman hauskan valaisevaa, mielemme hymyyn lämmittävän teoksen monivaiheista valmistumista seuraten. Näemme elävän, koulutetun korpin ihmisen ajatuksin höystettynä, enkelin lennon teknisesti stunttiekspertein luotuna ja kaiken viimein filmillisenä toteutuksena.

Shtila%204.jpg

Aivan valloittavan hauska on myös Ahtilan tapa kertoa luonnon ja ihmisen yhteydestä liike pysäyttäen, valokuvin: esimerkiksi ajatusleikki kahdeksan jättimäisen valokuvan koirasarjasta viestii hämmentävän opettavaisesti siitä, miten koira ja ihminen eivät juurikaan eroa toisistaan hellyttävine asentoineen, käskevine eleineen tai reviirisine, merkkailevine yksilöylpeyksineen.

Museon yläkerrassa odottaa katsojaa väkevänhurja luontokokemus: valtava monikymmenneliöinen museoseinä ärjyy, roiskuu valtamerta ja sen aallokossa miehet kamppailevat veneillään myrskyn monimetrisen korkeissa rantatyrskyissä kalastamaan päästäkseen - elokuvallinen ote on niin voimakas, että meidän on pakko istuutua, ettemme horjahtaisi tyrskyihin: luonto valtameren muodossa ja ihminen taistelevat tilanteen herruudesta.

Näyttelyssä on paljon muutakin: taiteilijan työtapoja esittelevää materiaalia ja valokuvia, kiinnostavan synopsisluonteisia suunnitelmia nyt nähtävillä olevista videoteoksista sekä valokuvataiteellisia, aina sanomallisia ja kerronnallisia mielenkiintoisia, tätä harvinaista taiteilijapersoonaa valaisevia kokonaisuuksia. Näyttelyn käsiohjelma on huolella valmistettu ja siihen liitetyt tuoreet taiteilijan saatesanat syvälle meidät teoksiin opastavat.

Tällaista kuvallista, meidän kaikkien - lasten, aikuisten, nuorten, vanhojen - elävää taidetta ja kerrontaa ei ennen maailmassa saati Suomessa näin nautittavana ole tarjoiltu eikä ennen taidenäyttelyistä lähdetty niin mieli täynnä hyvääoloa, rauhoittavaa tulevaisuususkoa ja innostunutta omien ajatusten uudistusmieltä sekä varmuutta tunteesta, että kerrankin on ymmärtänyt kokemansa ja nauttinut näyttelystä varauksetta täysin sydämin.

http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/Kulttuuri/Taidemuseo/Nayttelyt/Eija-Liisa-Ahtila/
 

PS. Hämeenlinnan taidemuseo on maailman muiden laatumuseoiden tapaan avoinna myös sunnuntaisin ympäri vuoden.