Tarvitaanko oppikirjoja

908603.jpg

Opintien suomalainen alkumuoto oli  kirjasta pänttäys.(Mauri Kunnaksen kuvitusta)

Lahtelaisessa Etelä-Suomen Sanomat -lehdessä käydään laimeahkoa mielipidekeskustelua koulun oppikirjojen merkityksestä. Leipätyön ulkopuolelta – oppilaan vanhempien ja erityisesti lehden toimittajan tasolta - näkee ja oivaltaa usein asioita, joita varsinaista työtä tekevät - tässä tapauksessa opettajatasolla – eivät ehdi aina edes miettiä. Hämmästyttävän luutunein käsityksin lehtikeskustelussa opettajat puolustavat oppikirjoja.

Oppikirja on edelleenkin useimman suomalaisen koulutunnin kehys: sen luvut, kappaleet ja tehtävät ovat opetussuunnitelman tapaan päivittäin oppitunnin ja kotitehtävien runkona. Miksi? Opetustavalla on monikymmenvuotinen perinne suomalaisessa koulutyössä: se on opettajalle varma ja helppo sekä näennäisen objektiivinen tapa käsitellä kaikkia oppilaita samoin perustein.

Sain olla yli seitsemän vuotta mukana yläkoulun lähes oppikirjattomassa koulutyössä. Kokeilulupa saatiin Opetushallitukselta, sen edellytyksenä oli tehdä kokeilusta myös yliopistotasoinen vertailututkimus oppikirjattoman opetusmuodon/tavallisen oppikirjallisen opetusmuodon tuloksista ja eroista.

Kokeilussa perinteinen oppikirjakeskeinen koulutyö romutettiin ja korvattiin käytännön elämällä, mittavalla koulun ulkopuolisella toiminnalla ja oppilaskohtaisilla opetussuunnitelmilla. Tulos: ei oppikirjaa tarvita. Oppikirjan tarve on kustantajien ja oppikirjantekijöiden hokema, jolle ei löydy enempää tutkimuksellista kuin laadullistakaan pohjaa. Yläkoulun oppilaiden oppimistulokset esimerkiksi matematiikassa ja äidinkielessä eivät näissä täysin erilaisissa opetusmuodoissa miltään osin erottuneet toisiaan (Tutkimusraportti kokeilusta). Kokeilusta on kulunut jo tusinan verran vuosia – koulu on edelleenkin oppikirjakeskeinen.

Miten asia on selitettävissä

Kaiken oppimisen lähtökohta on omakohtainen kiinnostuminen. Jos oppilasta ei itse asia kiinnosta, hän voi kyllä tunnollisena opiskelijana oppikirjasta päntäten oppia asiat. Tällainen näennäisoppiminen ja työtapojen laitostuminen kuluttaa kyllä persuksia, mutta sen luoma maailmankuva rajautuu pienen pulpetin kokoiseksi. Omakohtaisesta mielenkiinnosta lähtevä oppiminen käy sen sijaan nopeasti ja vaivattomasti, innostuneesti ja siinä ihmiselon sekä maailman rajat avartuvat mielikuvituksen äärettömiin mittoihin. 

Me oppikirjan tekijät olemme varsin keskivertoisesti lahjakkaita. Harvoin saamme aikaan hyviä oppikirjoja. Kustantajien mielenkiinto taas on yksinomaan myydä kirjoja mahdollisimman paljon: työkirjoineen oppikirjapainokset ovat suomalaisen kirjapainoelinkeinon kärjessä: suurta bisnestä! Suuret painokset lihottavat myös oppikirjantekijän pankkitiliä – vaikka työ yleensä on tehty varsinaisen opetustoimen ohessa.

908696.jpg

Ilkka Simolin on Lahden kaupunginvaltuuston jäsen. Hän on monen matematiikankirjan tekijä.

Vanhemman sukupolven koulunkäynti oli yksinomaisen kirjapainotteista. Vaatimuksiin jälkipolven koulutyöstä kuuluu ymmärrettävän olennaisesti kirjakeskeisyys, koulunkäynnin ei välttämättä tarvitse olla mukavaa saati mielenkiintoista: ahkeruus, puurtaminen, pänttääminen, annettujen tehtävien tekeminen tunnollisesti niiden mielekkyyttä kyseenalaistamatta kuului tälle sukupolvelle, kuuluu vieläkin.

Uudella oppilassukupolvella on käytettävissään maailmanlaajuinen tieto sekunnin murto-osissa: tietokokoneiden ja median aikakausi päivittää tiedon ajantasaiseksi hetkessä, oppikirjan uuteen tarkistettuun painokseen menee ainakin yksi vuosi. Tiedon tai taidon saamiseksi oppikirjaa ei siis tarvita.

 

Koulu elämää varten

Koulun työtavat on muutettava oppilaskeskeisiksi, jokaisen oppilaan mielenkiinnolle on annettava kaikessa koulutyössä etusija. Siis: oppilaskohtainen opetussuunnitelma!

Koulun nuhjuinen opetustila on hylättävä ja lähdettävä rohkeasti tarkastelemaan elämää kaikissa mahdollisissa muodoissaan koulun ulkopuolella. Työpaikat, retket, leirit, luonto, kulttuurikokemukset, liikuntatapahtumat ja kaikenlainen inhimillinen yhteistoiminta olkoot nykypäivän koulun tärkein opetusmuoto.

Keskusteleva, kuunteleva, huumorintajuinen, hyvin kouluttautunut ja /tai  monipuolisen elämänkoulun koulima opettaja korvaa monetkymmenet oppikirjat.

Jos lukutaitoa vielä tarvitaan, muutettakoon oppikirjahaaskaus jokaiselle oppilaalle kustannettavilla sanomalehdillä. Päivän lehti olkoon perheen yhteinen keskustelun, uutisten, uusien elämänilmiöiden ja niin kevyiden kuin syvälllisten, mutta aina mielenkiintoa herättävien asioiden pohtimisen ajantasainen ja jatkuvasti muuttuva tietosampo.

908605.jpg

Tällainen Kivimaan yläkoulun sanomalehtiopiskelu laajentuu tulevaisuudessa jokaisen opiskelijan kotiin - vai laajentuuko?

Oppikirjojen tilalle kustannettakoon lisäksi runsaasti* korkeatasoista kaunokirjallisuutta!

*Jutun ensimmäisessä kommentissa aiheellinen tarkennus sanasta runsaasti.TV