Liisa Ruusuvaaran Kukkatervehdys 22.3.2012 Lahden kaupunginsairaalan edustalla


L ahdessa on patsasteltu jo runsaat sata vuotta. Patsaisiin on ladattu kaupunkimme kulloisenkin aikakauden poliittisen kerman taiteellinen asiantuntemus, aatteellisuus ja henkinen iskuvoima .
Lahti on myös kuulu kunnallispoliittisesta taikomiskyvystään ja teknilliseltä osaamiskyvyltään siirrellä kymmeniä tonneja painavia patsaitaan paikasta toiseen, sinne tänne. Vain kunnallispoliittisella päätöksellä tehty siirtotoimenpide täällä Lahdessa ennen pekkaniskojen aikaa oli yksi maailmanihmeistä täällä.

Seuraavassa pari siirtoa monista: Itse olen omin silmin nähnyt, kuinka Lahden torille saatu Oskari Jauhiaisen hieno suihkuveistos (1954) Pääskyset lensi silloisten kangaskauppiaiden tuotteittensa jatkuvaan kostumiseen ja torialtaan paperiroskaan suivaantuneiden muiden kansalaisten siunauksin Pikku-Vesijärveen (1961). Pentti Papinojan Hakkapeliittojen kotiinpaluu (1975) ei sairaalanmäen komealla paikalla enää tyydyttänyt silloista kunnallispoliittista päättäjäenemmistöä ja kuulemma Naistensairaalamme peitti patsaan kaupunkilaisilta. Niinpä Hakkapeliittojen kotiinpaluu monien kärhämöiden saattelemana kiidätettiin 1991 Mariankadulle, Aleksanterinkadun varteen sotaratsuineen, taistelijoineen kaiken kansan kumarrettavaksi. Halpaa ja helppoa painovoimalain syrjäyttämistä sekä korkeaa taiteellista asiantuntemusta!

Kun lahtelaisen taidemesenaatin Sirkka Lankisen aikana Kaupunginsairaalan hienon uudisrakennuksen sisäänkäynnin eteen tilattiin veistoskilpailun tuloksena ajanhenkeen sopiva, ainutlaatuinen Liisa Ruusuvaaran veistos Kukkatervehdys, oltiin tiiviisti rakentamisen ja taiteen ainutlaatuisessa ajanhermossa.

Pari päivää sitten kuulin (ESS-uutiset) Lahden uuden museonjohtajan Timo Simanaisen tehneen virkamiespäätöksen tuon vuotta vaille nelikymppisen patsaan purkamiseksi. Muodollinen syy on sen rapautuminen ja kuormausauton kolme vuotta sitten vähäisiltä osin teosta vaurioittanut törmäys. Purkupäätöksiin ei tarvita enää siis kansanvaltaa lautakuntineen, riittää virkamiehen päätös. Hämmästelin, että taiteesta vastaava kaupunkimme korkein taideasiantuntija, museonjohtaja olisi purkuasialla.


Otin tietenkin puhelun Simanaiselle. Hän kertoi laajasti teoksen synnystä, sille juuri tehdystä kuntotarkastuksesta, teoksen kokeiluluonteisesta valmistusmenetelmästä ym. Simanainen oli sitä mieltä, että teos on turvallisuuden vuoksi pakko purkaa, sillä museo ei pysty takaamaan patsaan läheisyydessä kulkevien kansalaisten turvallisuutta. Tiedustelin patsaalle tehtyä kuntotutkimusta saadakseni lukea sen. En vielä saanut, sillä museonjohtaja ottaa selvää, onko tutkimus julkista tietoa. En puhelinkeskustelussa ihan nielaissut yhtälöä, että museonjohtaja on taideteosten purkaja.

Samaisessa uutisessa kerrottiin kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvoselle annetun tehtäväksi purkaa veistos sairaalan pihalta. Ehkä betoninen veistos, jonka nimi on Kukkatervehdys ja tekijänä vielä Ruusuvaara-niminen taiteilija, johti purkupäättäjän kaupunginpuutarhurin tehtäväkentälle.


Soitin tänään kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvoselle. Hän kertoikin totuuden. Tosiasiassa purkuasialla on kaupunkimme Tilakeskus, siellä Jouni Arola. Tilakeskus ja Arola parivaljakkona yritti väkisin purkaa myös Töyrykadun pikkumökin. Syynä oli sen purkupäätökseen kirjattu sana: purkukuntoinen. Tilakeskus ei onnistunut edes päällikkönsä Mauri Koistisen painoarvollakaan taloa purkamaan, sillä apuun tuli vihdoin Lahden kaupunginhallitus.
Töyrykadun puurakenteinen satavuotias mökki osoittautui priimakuntoiseksi. Kuinkahan heikko kunto on alle nelikymppisen teräsbetoniveistoksen.

 

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2010/03/lilliputti-litti

http://tarmon.vuodatus.net/blog/1283848/patsastelua-ja-sananvapautta/

 http://liekkiyhdistys.files.wordpress.com/2011/01/ess-15-10-2011-virastokostaatoyrykadulla.pdf