2176071.jpg 

Tänään toisena joulupäivänä 2008 istun Pyhättömän, lapsuuteni kaupunginosan, maisemassa ja katselen ikkunasta  pihamännyn lumipeitettä. Näky ei ole muuttunut vuosikymmenten kuluessakaan, vain sen kesto Suomen talvessa on rajusti lyhentynyt.

Kun teen nopean ajatuksensiirron reippaasti yli viidenkymmenen vuoden taakse, tajuan Lahden modernina, amerikkalaistuneena nuorena kaupunkina: maantietokirjassakin luki vielä 1950 "Lahti, maan nuorin kaupunki".

Kaupunkimme päiväntapahtumista luimme kahdesta Lahdessa ilmestyneestä lehdestä: Etelä-Suomen Sanomista,  Ossi Kivekkään suhteellisen edistyksellisestä lehdestä tai Lahti- lehdestä, vanhasuomalaisesta lähes äärioikeistolaisesta päivälehdestä.

    

 

Lahti kasvun hurmoksessa

Moderneinta olivat Lahden asemaakaava- ja liikenneratkaisut, jotka kaupunginjohtaja Olavi Kajala välitti heti sotien jälkeen Ameriikoista suoraan Lahteemme, kaupunginarkkitehti Tauno Niemiojan laatimana.  Ensimmäisenä Euroopassa liikenneympyrät  tekivät kaupungistamme suorastaan  länsimaisen. 

Asemakaavaratkaisut Linja-autoaseman seutuvilla muuttuivat merkittävästi. Näkymät Aleksanterinkadun päästä hiihtostadionille tai Vesijärvelle, liikenteen pääväylälle länteen Hevosmiehenkadulle/Hollolankadulle, pohjoiseen Lahden kartanon ohitse Lahdenkadulle sekä puistonäkymä kohti Vuorikadun koulua ja Radiomäkeä muotoiltiin kaupunkilaisten jokapäiväiseksi silmäniloksi.

Nämä asemakaavat  ovat osoittautuneet kuudenkymmenenvuoden kestollaan kaupunkilaisten rakastamiksi, käytännöllisiksi, edelleen toimiviksi ratkaisuiksi.

 

Lahden kulttuurin kukoistuskausi

2176029.jpg 

Lahden Konserttitalo viidenkymmenenneljän ikävuotensa jälkeen tänään iltapäivällä

Vieläkin pidemmälle aikavälille säteileväksi osoittautuu katseeni Lahden kulttuuriin.

Kaupunkiin oli sijoittunut sodan evakkona vuonna 1940 Wiipurin musiikkiopisto. Se oli monimuotoinen, suomalaisten parhaimpien ammattitaiteilijoiden tähdittämä musiikin ja esittämistaidon oppilaitos, sen monet taiteilijavoimat olivat muuttaneet tänne Lahteen Viipurista. Näiden taiteilijoiden oppiin johdateltiin myös meidät kaikki hämäläiset, vähänkin esittävästä taiteesta kiinnostuneet sota-ajan lapset.

Rahakaan ei tehnyt tenää: me työläisten lapset saimme erilaisia vapaaoppilaspaikkoja opiskelumme mahdollistamiseksi. Omalta osaltani olen saanut siellä niin kitaransoiton, pianonsoiton ja etenkin lausunnan elämänkestoiset eväät. Maailman eturivin solistimuusikot, maamme kymmenet esittävät taitelijat on tästä kulttuurikehdosta keinuteltu yhteiseksi rikkaudeksemme ja hengeniloksemme.

Oman lukunsa ansaitsisi opiston kansliatyön, oppilaiden ja opettajien kontaktit vuosikymmenet hoitanut musiikkiopiston sympaattinen työmyyrä Hulda Puustell: ilman häntä laitoksen käytännön toiminta ei olisi ollut mahdollista.

 

 2176041.jpg

Wiipurin musiikkiopisto siirtyi sodan jaloista tähän Lahden Harjukadun ja Rautatienkadun kiinteistöön. Sen yläkerran soittokoppien opettajien tupakansavuinen ilma ja tiukkanormiset opetustyyylit tulivat minullekin, alle 10-vuotiaalle pianonsoiton opiskelijalle tutuiksi.

Rautatienkadun/Harjukadun apteekkikerrostalon yläkerrassa sekä ympäri kaupunkia musiikkiopiston opettajien kodeissa  toteutettiin monipuolista taiteen opetusta ja opiskelua lähes neljätoista vuotta, kunnes....

 

Lahden konserttitalo

Lahden  Konserttitalo, Wiipurin musiikkiopiston johtajan Felix Krohnin äärimmäisen kunnianhimoinen ja uhkarohkea yritys, valmistui 1954. Se suorastaan kuhisi ihmiselämän arjen ja juhlan kaikkia toimintamuotoja: Konserttisali nuorelle, Martti Similän johtamalle kaupunginorkesterille, Musiikkiopisto kymmenine soittohuoneineen ja matineasaleineen, työtilat ja äänityshuoneet tekniikkoineen Yleisradiolle, ravintolahotelli Salpaus ruokakulttuurin lahtelaisparatiisiksi, elokuvateatteri, keilahalli keiloja nostavine tyttöineen suomalaisittain uutta liikuntaharrastusta varten sekä suuri mannermainen Tavaratalo pienine erikoisliikkeineen olivat Lahtea sykkivimmillään.

 

 

2176045.jpg2176048.jpg

 

Tässä impulsiivinen ja tehokas kulttuurin parivaljakko: isä, maisteri Felix Krohn ja hänen poikansa, ekonomi-juristi  Juhana Kurki-Suonio. Näiden kahden herran isällisesti kädestä taluttamana olen useasti saanut olla erilaisissa hyväntekeväisyysjuhlissa mukana esiintymässä alle 10-vuotiaana lapsitähtenä. Näissä tilaisuuksissa poikkeuksetta kerättiin varoja tulevan uuden Konserttitalon rakentamisrahastoon. **

 

Tämä Lahden konserttitalo oli pähkähullu idea, sen toteuttivat Felix Krohn, lähes pennitön musiikin läpitunkema idealisti, apunaan ekonomiaa taitava poikansa Juhana Kurki-Suonio.

Kun rahaa ei ollut, tarvittiin oveluutta ja suhdetoimintaa. Felix Krohnilla oli maan johtavien musiikkipiirien lisäksi karjalaisuuden kautta sukulaisia ja tuttavia niin kansanedustajissa kuin liike-elämässäkin. Nopeista reaktioistaan tuntemani Felix osasi taidokkaasti kietoa pauloihinsa myös lahtelaispäättäjät. Yli kuuden vuoden monenlaisten rahanhankintayritysten, henkilökohtaisten neuvottelujen, illanistujaisten ja valtion ylimpiin kuuluvien henkilöiden henkilökohtaisin tuttavuuksin päätetty Lahden konserttitalo valmistui 1954.

2176032.jpg

Monta konstia oli ennen talon valmistumista ollut käytössä. Yksi ajankuvaan liittyvistä oli auttaa hanketta makuhermojen kautta. Sota-ajan jälkeenkään maassamme ei ollut nähty karamellejä, ulkomaisia omenoita tai riisiryynejä.

Köyhän Suomen kansanhuollon säännöissä oli pykälä, jossa verotta voitiin ottaa vastaan lahjoituksia toisista maista. Niinpä nuori ekonomi Juhana Kurki-Suonio pisti töpinäksi: kaikkiaan parisataatonnia riisiä saatiin ulkomailta lahjoitukseksi, Ruotsista saatiin tonneittain sokeria sekä vielä lisäksi satoja laatikoita omenia. Lahjoituksen kohde oli Konserttitalon varainhankintaa varten perustettu Wiipurin musiikkiopiston omakotisäätiö. Tavaroista riisit ja omenat pakattiin pusseihin ja myytiin Helsingin Raken (toimitusjohtaja tuttu Krohnille) tiloissa kuin kuumille kiville. Sokerista Fazer valmisti suklaata ja karamelleja ja ne menivät sota-ajan lapsille ennenkokemattomina herkkuina heti kaupaksi:pitkien ostajajonojen loppupäät jäivät aina ilman.

Tietenkin nopeasti idean omivat mm. kristilliset piirit ja järjestivät näitä ulkomaan "lahjoituksia" omiin tarkoituksiinsa. Hinnat putosivat ja lainoppineet sekä kansanhuollon pykälänikkarit heräsivät.

Konserttitalon varainhankintaa ideoinut ja pyörittänyt Juhana Kurki-Suonio haastettiin oikeuteen kansanhuoltolain rikkomisesta. Eri oikeusasteissa käyty oikeusprosessi päättyi viimein Korkeimmassa oikeudessa, jossa hänen varainhankintaansa ymmärrettiin: Juhanan rikollista toimintaa lievitti se, ettei hän toiminut asiassa omaa hyötyä tavoitellen.

Näin saatiin musiikkiopiston kassan pesämunaksi muutama kymmenmiljoona – budjetti oli 240 miljoonaa.

Monenlaisin ansoin hanketta yritettiin estää. Lahteen oli sodan jaloista muuttanut satakunta kauppiasta Viipurista. Vain yksi kauppias -tekstiilikauppa Anna Mäkelä- osallistui Lahden konserttitalon kustannuksiin. Muut - mm. Starckjohannin suuri ja rikas kauppiassuku - vetäytyi ja ajatteli, ettei noin uhkarohkea yritys kuitenkaan toteutuisi.

Rakennuspaikkavetkutteluin pyrittiin talohanketta romuttamaan. Alun perin alatorille suunnitellun konserttitalon paikan lunasti Starckjohann ja rakensi sille oman toimitalonsa. Sitten viereisen korttelin paikalle ajateltu rakennus tyrehtyi SOK:n tarjotessa tontista suuremman hinnan kuin Krohn. Viimein kaupunki tarjosi ahtaan tontin – talon nykyisen paikan – syrjäisestä Lahdesta: rakennuspaikka oli vesijättömaata ja Konserttitalon maaperään hakattiin yli 250 lähes 10 metrin pituista tukipaalua perustusta varten.

Felix Krohn pisti tyhjätaskuisen itsensä maallisen osan kokonaan likoon: parhaimmillaan talon rakentamislaskuja maksettiin yhtä aikaa kahdeksankymmenen vekselin avulla – allekirjoittajana Felix Krohn.

Vuosien saatossa tämän rakennuksen käyttäjät vaihtuivat. Rakennuksen tavaratalotoiminnan päätyttyä talo tarjosi pitkään tilansa kaikille lahtelaisille, kun sinne sijoitettiin Lahden kaupunginkirjasto.

Perustoiminnoiltaan musiikin oppilaitoksena talo toimii edelleen.

Juuri näinä päivinä sama säätiö ja Lahden kaupunki pohtivat jo rapistuneen Konserttitalomme kohtaloa. Tarvitaanko sitä enää kulttuuriin, kun suuri rakennusyhtiö eurojen kiilto silmissään haluaisi rakentaa sen paikalle helsinkiläisille niitä asuntoja. Sama rahanhimoko sokaisee tulevien uusien valtuutettujemme näkökentän kohta vuoden vaihtuessa?

 

Totta on sekin, että alkuaan tämä kaiken kansan opiskelulaitos on vähitellen jo liiaksi erikoistunut: sen opiskeluohjelmat yhdessä Lahden Ammattikorkeakoulun Musiikinlaitoksen kanssa ovat jo kovin yhteneväiset ja tähtäävät miltei yksinomaisesti ammattiin: musiikinopettajia niin musiikkileikkikouluun kuin instrumenttien opettajiksi tämä Päijät-Hämeen konservatorioksi nimensä muuttanut 90-vuotias oppilaitos nyt kouluttaa. Onneksi kaupunkimme  Lotilan ja Tiirismaan musiikkiluokat, Lahden Musiikkiopisto, Vellamo-opiston ja Harjulan harrastusryhmät pitävät huolen siitä, että esittäviä taiteita ei harrasteta yksinomaan hampaat irvessä: opiskella kun voi sentään vieläkin vaikkapa vain omaksi ilokseen, toistenkin riemuksi.

 

Tämän päivän pikkusielujen varpaat

 

972672.jpg

Juuri näinä päivinä on näkyvästi esillä myös toinen ja ehkä kulttuurikaupunkimaineemme lopullisesti tuhoava yritys - maailmanmaineeseen yltäneen Sinfonia Lahti -orkesterimme nykyaikaisen markkinoinnin torpedointi.

Edes jyväsen verran nykymarkkinoinnista ymmärtävä oivaltaa, että parhainkaan tuote ei näy eikä kuulu ilman laadukasta markkinointia. Markkinointi nettiaikana on niin ajantasaista, että hetkessä se tavoittaa joka maailmankolkan. Ymmärtämättöminkin herää, kun itsesyntyinen negatiivinen markkinointi vyöryy pidättelemättömästi medioihin: Lahden Salpausselkä MM-hiihtojen dopingskandaalin tyyssijana tunnetaan maailman urheilupiireissä urheilun kirosanana.


Suomalaisen taiteen markkinointi on myös ammattilaisten työtä: pienimmilläkin kyvyillä saati megaluokan tähdillä on omat myyjänsä, agenttinsa.

Lahden kaupunginorkesterin markkinointi ei olisi yltänyt mittaviin saavutuksiin ilman orkesterimme intendentti Tuomas Kinbergiä. Tämä vienosti hymyilevä, alkuaan orkesterimme viulisti on musiikin lähettiläs pienessä ja suuressa: musiikin kaikki muodot ymmärtävä, ajatteleva, oivaltava ja suorastaan työnarkomaani on lahja kaupungillemme. Kinbergin ansiolistalla on viulistiuran ohella Lahden Musiikkiopiston perustaminen, ensin vuokratiloihin Lahden Vapaudenkadulle ja sitten suunnittelu ja rakentaminen omiin,  laadukkaisiin opetus- ja konserttitiloihin Hämeenkadulle. Viimeisimpiä näyttöjä hänen taitavasta yhteistyökyvystään on Lahden - Hämeenlinnan yhteinen konserttisarja: Lahti-Sinfonia matkustaa Hämeenlinnaan muutaman kerran vuodessa konsertoimaan. Hämeenlinnalaiset, Sibeliuksen synnyinkaupungin asukkaat ovat haltioissaan.

 

2176056.jpg

Intendentti Tuomas Kinberg

 

Kinbergin tuttavuusverkostot maailman musiikkipiireihin ovat voimavara, jollaista ei monellakaan suomalaistaiteilijalla ole. Kun Kinbergin markkinoima tuote –Sinfonia Lahti – vielä lisäksi täyttää tasollisesti, ylittääkin roimasti markkinoidun taiteellisen sisällön, lopputulos on poikkeuksellisen komea maailmanluokan valiotuote. Nyt tuote jo laadullaan myy itse itseään.

Tuomas Kinberg  on kahden vuoden aikana (730 päivää) 19 päivän ajan tehnyt orkesterin eteen yksityisesti markkinointityötä kahden oman yrityksensä nimiin: saanut aikaan mittavat verkkokonsertit ja avattua lähes maailmanlaajuisen esiintymiskanavan Sinfonia Lahdelle.

 

2176025.jpg

Nyt hänet pistetään tilille noista 19 päivästä; joittenkin varpaille on astuttu ja nuo jotkut haluavat pienisieluisina revanssia, näpäyttää, kahlita, ties mitä?

Asialla ovat sekä Kaupunginhallituksemme että viimeisen voimansa uhossa kaupunkimme nykyinen Tarkastuslautakunta. Nämä tahot edustavat kunnallisbyrokratian muotoa, eivät sisältöä: näiden tahojen mukaan kun Kinberg on vain virkamies, jonka on oltava virkapaikallaan tai esimiehensä määräämänä virkamatkallaan. Ylimääräisestä työstä ja kiinnostuksesta omaan työhönsä ei kunnallisbyrokratia ole koskaan palkinnut. Ei nytkään.

Kun tässä tapauksessa Kinbergin aikaansaama lopputulos on suorastaan uljas saavutus, luulisi kunnallisbyrokratiankin jo tajuavan: nyt nypitään toisarvoisia kärpäsenpaskoja, kun pitäisi ryhtyä innostamaan ja kannustamaan työllä saavutettuja, kaupunkimme julkisuuskuvan kannalta poikkeuksellisen kauaskantoisia tuloksia.

 

Mitä on odotettavissa

972528.jpg

Näkymä Lahden Sibeliustalon lämpiöstä Vesijärvelle

En ole huono ennustaja, kun väitän, että tuloksena on koko orkesterin, sen taiteellisesti kunnianhimoisen kokoonpanon, sen yksittäisten taiteilijoiden katoaminen vähitellen muille maailman areenoille.

Ja sen jälkeen Sibeliustalo on enää vain Sippetalo monine osakeyhtiöineen ja johtajineen.

 

 

 

 

Lahden Musiikkiopisto http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Lahden+musiikkiopisto&meta=&aq=f&oq=

Sinfonia Lahti http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Sinfonia+lahti&btnG=Hae&meta=

**Kaksi kuvaa ja osa tiedoista: Lahden Konserttitalon rakennushistoria -teoksesta (Riitta Niskanen/Mark Print )