Peer%20GYnt%20a-normal.jpg

 Peer Julius Susimäki,  Solveig  Irina Nuutinen,                                                      Kuva   Lauri Kivikataja

Lahden kansanopiston Peer on komean valmis, ehyt kokonaisuus. Se vie meidät Peereinä elämän riemuihin, ei perinteisenä juoppohullu-Peerinä, vaan koko maailman kaiken huvin ja tuskan, täyteläisen ja monipuolisen elämän, rakastumisten ja pettymysten, hirmutekojen, syvien elämänsyövereiden, yhä vähenevän elämän kauneuden, kirkkaiden tähtihetkien, rakkaudenjanon, kokemuksia ahmivan, pohtivan ja ratkovan Peerin elämänmatkalle.


Pentti Saarikosken Peer Gynt on näytelmäkirjallisuuden runoelmista käännöskirjallisuuden loistokasta suomalaistekstiä: sen puhekieli ja näyttämöpuhe tuntuvat niin tuoreen eläväiseltä ja siellä täällä kääntäjäneron käyttämät lauriviitamaiset hauskat runon riimiin ponnahtelut ja Saarikosken mielikuvitusrikkaat kielikuvat syventävät tekstin kuin musiikiksi. Joskus jopa harmittelee esityksen poiketessa Saarikosken tekstistä ja langetessa pieneksikin toviksi tilastolliseen arkifaktaan.

Misa Palanderin taitava ohjaus kuljettaa Ibsenin lailla meidät itseyden löytämisen maailman reunoille, väliin hiostavan asiapitoisesti, useimmiten taas rennon riemakkaasti ja vapautuneesti värikkääseen, kiehtovaan matkaansa temmaten. Palander taitavasti koukuttaa meidät maagisen näyttämötapahtuman osatekijöiksi, vakaviksi itsetykönämme-ajattelijoiksi. Intensiivisesti tulkituin kuuden eri maailmankolkan Peerin monologein, niiden symbolisella liikekielellä, tehostavilla plastisen hienosti toimivilla joukkoreaktioilla, uhrautuvan heittäytyvällä kollektiivisella ruumiinkielellä kuin myös lämpimällä ihmisläheisellä hymyllä ja pilkakkaalla huumorilla näyttämö tulvii täynnä karnevaalista, alati vaihtuvaa, mustavalkopuna-symbolistista elämäntotuutta ja tunnelmaa.

Dachaun keskitysleirin natsiaikakauden ihmismitätöinnin, Hiroshiman atomipommin täyttämän ihmistuhon maailmankuvan, kommunistisen Kiinan jättiläisen puristukseen ahdistetun Tiibetin pienen väestön ajatusahdingon aina tulevien Sotshin olympialaisten ihmisoikeusvastaiseen maailmanmenoon saakka, nuo ja monet muut hirmuteot ja ihmisrikkomukset Peerien ja meidän itseytemme löytämisen maailmanmatkalla koemme nyt näyttämöllä puhuttelevasti ja koskettavasti.

On silti miltei piinaavaa istua herpaantumatta, niskat näyttämölle ojossa, silmiä räpäyttämättä pitkä esitys aivosuonten ponnistellessa ja tykkiessä. Mutta miten vapauttavaa on syttyä ajattelemaan, sillä teos paljastuu kertakaikkisen ajatussolmuja avaavaksi, väkeväksi, syvälliseksi ja mielikuvitukselliseksi teatterinautinnoksi ihmiselämänmatkan tarkoituksesta.

Näyttämön neljäntoista näyttelijän ilmaisuvoima vilpittömyydessään, ehdottomuudessaan, heittäytymisessään järisyttää joukkovoimallaan, tehokkuudellaan, ihastuttaa taipuisuudellaan ja eläytymisellään. En malta olla joitakin päällimmäisiä näkyjä tähän erittelemättä. Julius Susimäki tulkitsee Peerinsä nuoruuden ehdottomuuden ja nopean älyn, sisäisen etsinnän elämän vimman räjähtävän voimalatauksen katsomoa ravistelevasti, esitystä jäntevöittäen ja tunteensa kuin silmänräpäyksessä todeksi muuntaen. Aliina Tellan Hiroshiman Peer on viiltävän hienovireinen, koskettaa meitä syvältä lakoonisella kylmyydellään. Irina Nuutisen Solveigissa näytelmän tärkein teema, kauneus, puhtaan rakkauden, symbolisen kauniin lumisateen kaltainen häikäisevä valkeus jää elämään yhtenä näytelmän monista hienoista näyistä, vastakohtana Ida Sofia Flemingin esittämä luonteva napinvalaja elämämme viimeisellä risteyksellä puhuttelee ja havahduttaa meitä arkisella välinpitämättömyydellään…

Teos täyttyy sisältöä alleviivaavin kymmenin musiikkivalinnoin, ääni- ja valoefektein, heijastein, monin maulla tulkituin lauluin, kuoroin, rummunpärskein, viulumusiikilla jopa rockorkesterin luodessa voimakkaita tunnelmavaihtoja ja elämänsykettä esitykseen. Rekvisiitoista puhuttelevin on menneisyyden ja maanpoven ikiaikaa symboloivat kaksi suurta hiilikekoa, joiden toiminnallisuus ja vaikuttavuus on toteutettu ihailtavan onnistuneesti.
 

Lahden Peerissä kansanopistoaatteen ydinajatus, maailmankuvan avartaminen, on aidosti läsnä, kääntynyt lähtökohdastaan oikeutetusti päälaelleen: ei ylhäältä aikuisista lähteväksi valistukseksi, vaan nuorista itsestään pulppuavaksi kokemusten, ymmärryksen, elämäntuskan kypsyttämäksi rohkeudeksi, velvollisuudeksi ja hulmuavaksi vapaudeksi lausua asiat julki maailmasta koko maailmalle.


Henrik Ibsen        Peer Gynt
Suomennos                   Pentti Saarikoski
Sovitus ja ohjaus           Misa Palander
Apulaisohjaaja               Onerva Kärkkäinen
Koreografia, tanssit       Laura Koistinen, Ken Mai,  Misa Palander, Onerva Kärkkäinen
Butoh-opetus                 Ken Mai
Musiikin opetus              Ari Niskanen, Inge-Maarit Rautiainen
Valot, äänitekniikka         Lari Palander, Janne Syrjäläinen, Simo Saukkola

Näyttämöllä   Ida Sofia Fleming, Karlo Haapiainen, Inkeri Hyvönen, Joel Härkönen, Tatu Järvinen, Milla Kuikka, Jussi Lankoski, Anna-Sofia Luoma, Irina Nuutinen, Otto Pilli, Kaisa Rajahalme, Julius Susimäki, Veera Tapanainen, Aliina Tella sekä rummuissa Ali Ahovaara, Ola Blick

http://www.teatterikoulutus.fi/