NMArkiisin%20unet.jpg

Juhani Laitala  ja Pyry Nikkilä

Teatteri Jurkan intiimiä atmosfääriä innostavampaa tilaa tuskin enää näytelmäkirjailijat ja teatterit voisivat Suomessa teoksilleen kuvitella. Vanhojen kiviseinien, kaarimaisten syvennysten huimaavan salaperäinen ja kiehtova tunnelma vie helposti viidenkymmen katsojan kokoisella teatteritilallaan kuvitelmiinsa ja siirtää ajan ja aikakauden vaivatta satojen vuosien päähän. Ehkä juuri tuon interiöörin innostamana Pasi Lampelan Markiisin unet -näytelmä on löytänyt teatterillisen ilmaisuareenansa nyt myös Helsingissä.

Koko maailman sadismille nimensä antanut Markiisi De Sade, tuo pornografian, seksuaalisuuden ja ulosteiden kanssa tiedettään ja valistusfilosofiaansa toteuttanut Napoleonin aikalainen, lopuksi mielisairaalaan teljetty ihmishirviö, on ennenkin kirjailijoita innostanut. Miksi sitten Lampela on tämän aristokraattisen menneisyyshahmon kaltaisen ihmisiljetyksen luonut - siihen ei näytelmä edes muutamassa verbaalisesti loistokkaassa, härskissä tilityksessä vastausta anna.

Teksti vyöryttää esille kyllä valtaisan määrän puhetta, jossa yhtä aikaa shakespearelainen dialogi ja dostojevskilainen syyllisyys ja häikäilemättömyys suorastaan uuvuttavat taukoamattomalla tulvallaan kokijansa. Tällaiseen tekstimäärään, sen sisältämiin liian monenlaisiin tuntoihin tila on minimaalisen pieni ja kun yleisö on aivan näyttelijäin käsin kosketeltavissa, ilmaisu vaatisi äärimmäistä pieteettiä ja sisäistynyttä otetta.

Kolmen näin laadukkaan näyttelijän kokonaisuus tarvitsisi tarkan ja ajattelevan ohjaajan otteen. Tuntuu kuin ohjaajaa ei olisi toisinaan esitystä valmistettaessa ollutkaan: jokainen näyttelijä syyllistyy näyttämään yleisölle bravuurinsa tai koko repertuaarinsa, kuten nyt sen äärimmäisen keinon, huutamisen. Näin näytelmän henkilöhahmoilta putoaa pienessä tilassa uskottavuus. Vain Pyry Nikkilälän roolityössä  on sitä oikeaa, luontevaa, sisäistettyä ilmaisua, jota ensembleltä kokonaisilmaisuna puuttui. Nikkilän juoksupojan ja Juhani Laitalan luoman voimakkaan, häikäilemättömän ja rehevän  Markiisi-hahmon välillä teoksen dialogi sentään useimmiten toimi. Petra Karjalaisen ulkonaisesti sensuelliin hahmoon ei teksti anna riittävästi arvoituksellisia, jännitteisiä aineksia ja hahmotelma jäi hieman teatraaliseksi ja paperinmakuiseksi.

MARKIISIN UNET  Käsikirjoitus ja ohjaus Pasi Lampela  Rooleissa Petra Karjalainen, Juhani Laitala, Pyry Nikkilä  Pukusuunnittelu ja lavastus Markus Tsokkinen  Valo- ja äänisuunnittelu  Harri Kejonen  Maskeeraus Kaisu Hölttä  Tuotanto Teatteri Jurkka, yhteistyössä Kansallisteatteri  Valokuvat Yehia Eweis

http://www.jurkka.fi/

 

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/09/elamankaipuun-vanja-eno

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/10/europaeus