Europaeus-normal.jpg

Kuva Tuomo Manninen

Suomalaisuuden tuntojen tutkijana, uudistajana, löytöretkeilijänä ja puhdistajana Juha Hurme on suurenmoisen avarakatseinen ajattelija ja pölyttyneen poliiitiisen historiamme pitkien, opillisesti ahtaiden tunnelien läpi ryöminyt, elävä teatteritaiteemme ihme. Hänen näkemyksensä Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta, Kiven Olviretkestä, Runar Schildtin Asmodeuksesta ja kolmestatoista sielusta Belsebuubille, Vänrikki Stoolista, Urho Kekkosen sisäpiiristä, Kansallisteatterin statistinäyttelijä Kilven 40-vuotisesta näyttelijäuskollisuudesta, Arto Salmisen Lahti-yhteiskunnasta sekä nyt Kansallisteatterissa koettavan, Savitaipaleen Taneli Europaeuksen nostaminen niskasta suoraan suomenkielen uudistajien eturiviin ihmeteltäväksemme ovat sellainen työpanos suomalaiskulttuurissa, että vannoutuneen perinteinen kulttuurikokijakin antaa suosiolla viedä jalat altaan.

Kaikki nuo Hurmeen näyttämölliset luomukset nähtyäni olen kokenut niissä ylivoimaisena viehtymyksenä näkökulman tavattoman tuoreuden ja tehona näyttelijätyön yltiöpäisen rakastettavan, pingottamattoman ja suuren elävän voiman: ammattinäyttelijät ja näyttelijäoppilaat eivät niissä erotu, sillä kaikissa teoksissa ajatus on niin tekijöiden sisäänsä nielemää ja niin valloittavasti omakohtaisesti katsojalle välittämää, että Hurmeen ajattelukokonaisuus tuntuu virkistyneessä ajattelussamme ja ilostuneessa mielenlaadussamme. Hymyilen vielä vuosia jälkikäteen monille hänen teoksilleen niiden selkeyttä, vaivattomuutta, rentoutta, liikunnallisuutta, yllättävyyttä, vapautuneisuutta ihastellessani. Taidan jo usein nyökytellä päätäni Hurmeen ymmärrettävää sanottavaa, kutkuttavaa, mielikuvituksellisen valloittavaa huumoria, raikaslähteistä, koko ajan uusiutuvaa teatterikieltä kertaillessani.

Tässä teatteri-ilmaisussa ihminen on niin keskeinen osa, että lavastus, tehosteet ja kaikenlainen hämäys käy tarkoituksettomaksi - on vain viitteellistä rekvisiittaa ja puvustusta, valaistuksen pientä tunnelmointia. Kansallisteatterin Europaeus tuo leikkivän, kokeilevan homo sapiensin oikeutuksen takaisin maailmaamme, valloittaa meidät mielenmuutokseen meille virallisesti syötetystä tieteestä, palauttaa meidät ihmiselämän perusjuurille, leikkiin, kanssaihmisten ja omaan mielihyvän hyräilyymme, tasa-arvon pohdintaan, runosuonien availuun, kansanlauluun ja näennäistotuuksien hulluilta tuntuviin epäilyihimme meidät härnäten.

Ei ole ihme, että Europaeuksen ajan viralliset ja ainoat oikeat trendit kansallisromantikkoineen, isänmaallisuuspatriootteineen, valtaetupiireineen ja kiihkeine kieliriitoineen hänestä vähät välittivät. Niinhän on nytkin, ajan tyylit määräävät elämänpiirimme menoa ja järjestystä. Bisnes, Eurooppa-Amerikka -akselit ja elintasomme loputon kartuttaminen ovat meille omaa mielenlaatuamme, onnellisuuttamme ja löytämäämme totuutta paljon tärkeämmät suureet, niihin pyrkimään ja niitä toteuttamaan meitä kehotetaan.

Timo Tuomisen näyttelemä Europaeus tuo kaukaa menneisyydestä suoraan tähän päivään uudenlaisen suomalaisen ihmisen, joka tutkii, etsii ja löytää löytöretkeilijän tavoin asioita, innostuu ja innostuttaa, riemuitsee suomenkielen ja tieteiden aarteista ja elää kuin leikkien läpi elämänsä, avartaa elämänpiiriämme, ajan auktoriteeteistä ja vastarinnasta välittämättä, tunnustusta odottamatta. Tuomisen roolityö veistää ensi kertaa ilman savea, kiveä, puuta tai pronssia upean, totuudellisen muistomerkin suomalaisesta suurmiehestä, jonka Pietarin köyhien hautausmaalta kaivetut ja Hietaniemen hautausmaalle siirretyt luut vasta nyt, 130 vuotta kahden maan mullassa lahottuaan, lehahtavat kipinöivään, silmääiskevään, riemukkaaseen aikamme neron elämänhehkuun, lihaksi ja vereksi täynnä mielikuvituksellisen tarttuvaa ihmisriemua, mukaansa meidät temmaten ja kanssamme leikitellen. Katsomo elää, nauraa ja itkee oman kansallisbibliografiansa, uudissanansa, kielitieteensä, tasa-arvoajattelunsa ja koko valheellisesti välitetyn historiansa Hurmeen ja Tuomisen Europaeuksen mukana uusiin kehyksiin. Tuomisen herkkä ja luonnonlapsimaisen vapaa, iloa, energiaa säteilevä Europaeus on näyttelijäilmaisun upeaa lumoa ja vaikuttavuutta.     

Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long ja Taisto Reimaluoto  Aleksi Kiveä ja Europaeuksen aikalais-henkilögalleriaa sekä kielitieteellistä genreä monin hahmotuksin ja tapahtumin yhdessä ja erikseen kuvittaessaan tekevät sen niin mukaansatempaavasti ja eläytyneesti, että loppukin historian pöly karisee ja elämme kuin uudestisyntyneessä maailmassa.

Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas luovat näytelmän musiikillisen tunnetason vuoroin rekilaulumaisen folkin vuoroin ihastuttavin melodioin, soinnutuksin, äänin ja duotulkinnoin. Ikärakenteeltaan seitsenkymppinen täyssalillinen on suorastaan liikuttunut kyynelsilmiksi monissa näytelmän kohtauksissa, kuten hienossa Eino Leinon Hiihtäjäriimien äärimmäisen kauniissa Kivi-kohtauksessa, mutta vakavuuttakin useammin avannut sydämensä ovet selälleen vastaanottaa hymysuin, väliaplodein ja herähtävin naururemahduksin huumorintäyteisen viisaan ja harvinaisen riemastuttavan teatteriannin.

 

KANSALLISTEATTERI

Juha Hurme EUROPAEUS

ROOLEISSA Esa-Matti Long, Antti Pääkkönen, Taisto Reimaluoto ja Timo Tuominen  MUSIIKKI Duo Hurme: Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas  OHJAUS JA LAVASTUS Juha Hurme
PUVUT Anne Kotola  VALOT Juha Hurme  ÄÄNISUUNNITTELU Juha Hurme, Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas  KOREOGRAFIA Saara Hurme

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/europaeus/

Esitysarvio kirjoitettu Kansallisteatterin 4.10.2014 Pienen näyttämön Europaeus-esityksestä