JUkka%20M%C3%A4kel%C3%A4n%20luennot.jpg

Viikko sitten 16.1.18 Lahden Ristinkirkkoon iltahämärissä saapuneet lahtelaiset saivat todellisen lähimmäispalkinnon vanhempina, isovanhempina ja kasvattajina seuratessaan ja ahmiessaan kokeneen tiedemiehen parituntista kansantajuista, yleisönsä kanssa keskustelevaa luentoa, lastenpsykiatri Jukka Mäkelän esitystä yhteisöllisyydestä ja osallisuuden merkityksestä vauvasta vanhuuteen tässä kansalaisyhteiskunnassamme.Tämä jo kymmenennen kerran lahtelaista kasvatushenkilöstöä ja lahtelaisvanhempia auttava ja innostava vuosittainen tilasuus ei taaskaan ollut saanut paikalle lahtelaisesta kasvatuksesta ja opetuksesta vastuussa olevia byrokratiaa ja virkamiehiä - ne olivat lautakuntansa virallisessa kuukausikokouksessa samanaikaisesti.

 

JUkka%20lastenpsykiatri%20c.jpg

Kuusikymppinen kasvatuksen ja lapsitutkimuksen asiantuntija piti keskustelu- ja luentotilaisuuden, joka alusta loppuun saakka oli täynnä mielenkiintoista ja opettavaa asiaa kenelle tahansa meistä. Jukka Mäkelä, jonka elämäntehtäväksi oli muotoutunut vanhemmuuden ja lapsuuden kunnioittaminen, on tiedeihmisenä harvinaisuus. Tämänkaltaisen persoonan ilmestyminen on kuin lohduttava enkeli kaupungissa vallitsevassa rehellisten kasvatusjohtajien puutteessa ja heikossa asiantuntemuksessa rämpivässä lahtelaisessa kouluhallintoinkluusiohometilasekamelskassa.

 

Jukka Mäkelän käytännön tuntemus lapsiin, nuoriin ja perheisiin on ainutlaatuista. Hänen jo nuoruudessa omaksumansa vertaistutkimukset eläinkunnan ihmistä läheisimpiin lajeihin, apinoihin sekä sosiaalisesti ja kasvatukselliseti merkittävästi pitkälle yhteisöllisiin elefantteihin, on maailmanlaajuisestikin merkittävää, modernia kasvattamistutkimusta.

 

Mäkelän tiede eroaa kirjatiedoista siinä, että sitä koko ajan toteutetaan ja päivitetään käytännössä, mm. Helsingin yliopiston kasvatustieteiden laitoksen työtä ja menetelmiä konsultoi ja tutkii laboratoriomaisesti juuri Jukka Mäkelä ja  hänen ohjaamansa käytännön asiantuntijakasvattajat.

 

Jukka%20M%C3%A4kel%C3%A4n%20havimntomate

Jo varhaiskasvatuksessa voidaan kokea, miten lapsi luonnostaan auttaa toista lasta sopivan kokoisessa ryhmässä. Samoin voidaan osoittaa, miten pienikin epäonnistuminen masentaa lapsen ja vaatii aikuisen nopean, spontaanin auttavan ajatuksen ja usein kosketuksenkin lapsen luottamuksen palauttamiseksi itseensä.

 

Luennoitsijana Mäkelä on myös synnynnäinen yleisönsä ja kuulijoidensa persoonallinen, sympaattinen, tarkka kuuntelija. Siksi tämänkaltaista luennoitsijaa kaivataan ympäri maan. Hän on saanut viimeiset kolmekymmentä vuotta tehdä työtä modernin ja akuutin lapsitutkimuksen apostolina ympäri Suomen aina kansainvälisiin kasvatusseminaareihin saakka niiden yhtenä keskeisenä asiantuntijana.

 

Hän on lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja lasten palveluiden asiantuntija, pohdiskeleva, asioita viisaasti ja perustellen kyseenalaistava tutkijalääkäri, harvinainen kokemus kokeneelle rivikasvattajallekin sekä tervetullut vierailija hallinnon pakkokahleissa möyrivässä lahtelaisessa ideoilta köyhtyneessä ja yksinvaltaisessa, ylisuuren hallinnon tukahduttamassa kasvatusilmapiirissä.

 

Joitakin muistiin painamiani Jukka Mäkelän elämänkokemuksia ja tutkija-ajatuksia yritän tilaisuudesta välittää lukijalleni:

 

- Jukka Mäkelä on lapsuuskotinsa harvinaisten olosuhteitten vaikutuksesta (äiti ja isä akateemisia tutkijaprofessoreita) päätynyt tutkimusurassaan hyvin luontoläheiseen psykoterapiaan. Eläinten ja (varsinkin eräiden apinalajien sekä norsujen) perhe-elämä on hyvin paljon ihmislajin kaltaista.

 

Simpanssi%20%C3%A4iti%20ja%20lapset.jpg

Simpanssi-äiti imettää lapsensa viisivuotiaaksi saakka. Siksi uusia jjälkeläisiä syntyy harvakseltaan. Tässä näkyy simpanssi-äiti ja mukaan tarrautuneena viisivuotias ja lähempänä alle yksivuotias lapsensa - kasvattaminen ja hoiva on simpanssi-äidin tehtävänä jo fyysisestikin raskas...

 

- Apinat ja ihmiset ovat jälkeläistensä imetysvaiheessa ja jälkeläistensä hoivaamisessa äiti-isä -suhteeltaan ja yhteisöllisesti hyvin samankaltaiset. Syöttämisasiassa ne poikkeavat vasta imetyksen jälkeen hyvin selvästi toisistaan. Apinoilla jälkeläisensä vieraannuttamisen jälkeen ruokkiminen päättyy, mutta ihmiset ruokkivat lapsiaan ja toisiaan koko lopun elämänsä, jos tarve vaatii. Tämä anteliaisuus ja hoivavietti erottaa meidät ihmiset meille läheisistä eläinlajeista.

 

- Eläin ei ole enää kiinnostunut siitä, mitä toinen saa tai miten toinen voi, vaan siitä mitä minä saan ja mitä minä haluan. Apina-isä tai apina-äiti löytäessään banaanin syö sen itse ja antaa korkeintaan kuoret lapselleen.

 

-Toisin on ihminen. Hänelle on tyypillistä antaa lapselleen paras mahdollinen. Ihminen pystyy jo pienestä alkaen monin eri tavoin ilmaisemaan tarpeensa, esimerkiksi kasvojen lihaksilla, jotka ovat eläinten vastaavia lihaksia moninkerroin lukuisammat ja siten ilmaisevammat. Jo pelkillä silmien monilla pienillä lihaksilla pystymme ilmaisemaan tarpeemme ja pyyntömme. Tuo ominaisuus on hyvin pieni simpansseilla ja muilla ihmislajia lähimmillä eläimillä.

Myös äänemme ja sen eri variaatiot ovat merkittävästi ilmaisevampia kuin kaikkien muiden eläinlajien oppimat ja toteuttamat ääniviestit.

 

-Kiinnostus lajinsa toisten yksilöiden tunteista ja tavoitteista sekä tarpeista on se keskeinen elementti, jolla ihminen eroaa miltei kaikista muista eläinkunnan olioista. Tosin norsuilla muista eläinlajeista poiketen on ihmisellinen tapa auttaa jopa avunpyytäjiä myös muista suvuista kuin omastaan.

 

-Opettaminen on anteliaisuutta, jossa annetaan ja jaetaan itsestä toiselle ihmiselle omaa energiaa, omaa panosta toisen hyvinvoinnin eteen. Jakaminen ei ole pelkästään ruoan jakamista, vaan myös innostuksen, mielenkiinnon, ihastusten jakamista toiselle.

 

- Hieman virheelliseksi Mäkelä kokee länsimaisen kristillisen kasvatuksen, joka perustuu siihen, että ihminen on paha, kunnes hänet kasvatetaan hyväksi, kuritetaan hyväksi.

 

- Kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen hyvää. Sellaisetkin vanhemmat, jotka ovat mielestään epäonnistuneet, hekin olisivat tahtoneet ja tahtoisivat vieläkin lapsilleen hyvää.

 

-Miten voimme varmistaa, että vanhemmat saavat tukea, sitä yhteisöllistä kasvattamisen varmistamista, jota he itse kokevat tarvitsevansa. Yksinselviämisen eetos on syvällä suomalaisuudessa: kunkin kuuluu pärjätä omillaan ja selvitä omilla resursseillaan. Jokaisen, joka tuntee tarvitsevansa apua, on oikeus sitä myös saada sekä oikeutetusti vaatia. Se on yhteisöllisyyttä täydellisessä toteutuksessaan.

 

Välitän vielä pari Jukka Mäkelän heijastamaa kirjallista kehystä luentonsa yksityiskohtien jäsentelystä:

 

Jukka%20M%C3%A4kel%C3%A4n%20kootut%201.j

 

Jukka%20m%C3%A4kel%C3%A4n%20teesej%C3%A4

 

En  pysty Jukka Mäkelän harvinaisen hienoa kasvatusluentoa yhteisöllisyydestä kuin vain pintaosiltaan raottamaan. Yli satapäinen yleisö oli ihastunut ja osallistui harvinaisen aktiivisesti moniin luennon yksityiskohtiin ja sen esimerkkeihin, myös viisaita ja ymmärrettäviä neuvoja omiin kokemiinsa tapauksiin Mäkelältä saaden - ajanpuutteen viimein rajoittaessa keskustelun jatkumisen..

Jos Jukka Mäkelän luennon näette median ilmoittelussa jossakin olevan tavoitettavissa, osallistukaa. Teistä tulee entistä syvällisempiä, herkempiä kasvattajia kasvatettavillenne sekä äiteinä että isinä tai isovanhempina.ja parempia kasvatuskollegoja toisillenne.

 

 

Tilaisuuden järjestivät Lahden kaupungin sivistyksen palvelualue ja oppilashuollon ohjausryhmä.
Yhteistyökumppanit: Lahden seudun vanhemmat ry, Lahden seurakuntayhtymä, Lahden ensi- ja turvakoti ry, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistys ry, Lahden Pelastakaa Lapset ry, Diakonialaitos Lahti ja Yhteispelillä-hanke.

Artikkelin kuvakaappaukset luennon kuvituksesta

 

Lis%C3%A4liite.jpg